Selous game reserve, Lake Tagalala special campsite
Herätys 05.30, nopea aamiainen ja ajolle heti kello kuuden jälkeen. Ihastelimme auringon nousua savannilla ja näimme muutamia eläimiä.
Sitten lähdimmekin johonkin ruohikkoon ajelemaan = hortoilemaan. Tai ainakin se meistä tuntui siltä. Kyllä kai siinä joku ajoreitti meni, mutta eteneminen oli kovin töyssyistä. Siten matka tyssäsikin, koska edessä oli joki.
Käänsimme auton ja tarkoitus oli etsiä toinen ajoura. Sitä ei kuitenkaan koskaan löytynyt ja palasimme takaisin entiselle. Vielä oli ylitettävänä eräs kuivunut oja. Tullessa ylitys meni hyvin, mutta nyt takaisin tullessa laskeutuminen oli jyrkempi. Siihen sitten jumiuduimmekin ja peruuttamalla pääsimme pois.
Ajouraa täytettiin hiekalla ja mutapaakuilla. 10 minuutin kaivamisen jälkeen homma oli valmis ja pääsimme ojan toiselle puolelle.
Lähdimme taas kohti Selousin hautaa. Kun ohitimme haudan, niin noin 100 metrin päästä riistanvartijamme huomasi leijonan. Kiva homma kun olimme eilen käyneet melko lähellä "puskavessassa". Leijona oli naaras ja pian löytyi uroskin. He olivat "hääpari", mutta naaras ei ollut ihan vielä valmis kuherruskuukauteen. Kun naaraan kiima alkaa, homma on kuulemma hurjaa. Leijonat parittelevat parhaimmillaan 15 minuutin välein useiden päivien ajan. Tämän pariskunnan toimesta emme päässeet vielä parittelua todistamaan.
Kävimme Beho Beho lodgen työntekijöiden rakennuksella noutamassa vettä ja jättämässä sinne pari puhelinta lataukseen. Näimme myös ison tuhatjalkaisen, jonka siirsimme turvaan pois ajouralta.
Täältä palasimme leirille brunssille ja lepäilemään pitkän kuuman iltapäivän. Riistanvartijalle keitettiin taas ugalia.
Matkapäiväkirjan kirjoittamisestakaan ei oikein tule mitään kun kuumalla ajatus ei yksinkertaisesti luista. Suurimmat iltapäivän tapahtumat oli ylilentävien pienkoneiden seurailu ja ohiajavien safariautojen katselu. Yhtäkkiä yksi auto kaarsi leiriimme. Tulivat katselemaan leiriämme, mutta näissä autoissa on aina kylmää juomaa, koska ne tulevat lodgeilta. Näimme Patrickin hakevan messiteltasta 3 pientä lämmintä vesipulloa ja vaihtavan ne kylmiin. Nämä kylmät vedet jaettiin meidän 6 hengen kesken ja voi miten se maistui hyvältä.
Ilta-ajelulle lähdimme klo 16 ja kävimme järvenrantaa kiertelemässä. Näimme paljon taas järven normaalielämää, mutta viimeisessä lahdelmassa oli rannalla vesiantilooppeja. Ne ovat kauniita ja oli mukavaa, että nämä yksilöt eivät olleet kamalan arkoja.
Patrick ja riistanvartija hakivat vielä kuumilta lähteiltä vettä ja me odottelimme auton luona. Leirissä kävimme suihkussa ja söimme illallisen. Tänään tarjolla oli mm. lihavartaita. Annoimme Thomasille illalla pullon Konyagia, jotta miehet voivat nauttia sen illalla yhdessä.
Ruoan jälkeen Patrick painui suoraan nukkumaan ja melko pian myös me. Leijonien äänet kuuluvat kaukaa ja virtahevot pitävät omaa konserttiaan Tagalala järvellä. Uni tuli nopeasti äänistä huolimatta ja huomenna on myöhäisempi herätys.
Kello 02.30 alkoi kuitenkin tapahtua. Maria heräsi erittäin kovaan leijonien karjuntaan. Se oli sellainen shokkiherätys, jossa pomppaus makuulta istuvaan asentoon sydän pamppaillen kävi sadasosasekunnissa. Mikko vain jatkoi nukkumistaan. Maria sai Mikon hereille ja ilmoitti lähellä olevan leijonia. Samassa karjunta alkoi taas. Leijonien ääni on melko sydämen pysäyttävä kokemus kun välissä on vain teltan tuoma suoja. Mikko taisi olla vielä hieman unesta sekaisin kun oli sitä mieltä, että leijonat ovat jossain järven luona 500 metrin päässä. Maria ilmoitti eriävästä mielipiteestä ja kamalasta vessahädästä. Sen verran Mikollakin unenpöpperössä ajatus kulki, että ainakaan tuntiin ei ole vessaan asiaa vaan pysymme teltan suojissa.
Mikko jatkoi uniaan. Se on tietysti helppoa jos luulee leijonien olevan puolen kilometrin päässä. Maria lueskeli kirjaa otsalampun valossa kuunnellen leijonien etääntyvää ärjyntää. Tunnin kuluttua Mikon oli taas herättävä vessareissua varten. Vaikka leirivessa on vain 15 metrin päässä teltasta, matka tuntui tässä kohtaa liian pitkältä. Kävimme puskassa aivan teltan takana ja äkkiä takaisin teltan suojiin.
Mikko jatkoi heti uniaan, mutta Maria valvoi tunnin ja nukkui senkin jälkeen huonosti, painajaisia nähden ja savannin ääniin heräillen.
Kuvia päivän eläimistä ja maisemista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti