10.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park – Arusha national park, Momella lodge

10.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park – Arusha national park, Momella lodge

Herätys 06.30 ja olimme aika väsyneitä, koska paviaanien huudot pitivät meitä hereillä. Portilla sanottiin, että tämä on yhden leopardin reviiriä, joten varoitushuudot saattoivat johtua siitä. 

Aamiaisena tänään meillä oli ananasta, papaijaa ja punainen banaani, joita Thomas oli tuonut tilaltaan Amburenista. Paistettua kananmunaa, nakkeja, tomaattia ja perunaa ja tietenkin mehu + kahvi.

Leirin purkaminen aloitettiin heti aamiaisen jälkeen ja tarkoitus olisi päästä lähtemään noin klo 10. Meistä ei ole paljon hyötyä purkamisessa, mutta tavaroiden kantamisessa voimme olla avuksi. 

Siirrymme seuraavaksi Arushan kansallispuistoon ja sinne ajaminen kestää 3-4 tuntia. Majoitumme Momella lodgeen, joka on John Waynen tähdittämän Hatari-elokuvan kuvauspaikka. 

Viime reissuun olimme varautuneet rullalla ilmastointiteippiä ja se tulikin silloin tarpeeseen, kuten myös tällä reissulla.  Aamulla näimme kun kokki Faustin yritti saada teippiä irti pienestä perusteippirullasta. Hän tarvitsi sitä kaasupullon suuttimen peittämiseen. Kaivoimme tavaroistamme ilmastointiteippirullan ja homma sujui huomattavasti sutjakkaammin. Faustin pakkasi teipin leiritavaroiden laatikkoon ja sitä tullaan luultavasti vielä tarvitsemaan. 

Noin klo 10.30 kaikki oli pakattu autoon ja teimme vielä viimeisen katsauksen leiriin varmistuaksemme, että kaikki roskat oli varmasti kerätty mukaan. Nuotion hiillos oli ja aikaisemmin lapioitu kuoppaan ja peitetty hiekalla. Thomas laittoi vielä nuotiopaikan päälle heiniä, jotta paikka vaikuttaisi seuraaville leiriytyjille koskemattomalta.

Portilla täytimme palautelomakkeet, sanoimme Mkomazille Kwaheri ja jatkoimme matkaamme kohti Arushaa. Noin 20 km ennen Moshia pidimme pienen tauon ja ihmettelimme siinä paikallista elämänmenoa. Taivasalla pelattiin biljardia ja paikallinen lihakauppa oli myös melko mielenkiintoinen.

Ostimme pienestä kaupasta kaikille limut ja niitä juodessamme Mikko ja minä emme oikein sulautuneet joukkoon. Ei tarvinnut olla karttaa eikä vyölaukkua vaan näytimme auttamattomasti turisteilta. Huomasimme myös, että Thomasin vesipussi, mikä kulkee mukana käsienpesua varten, oli mennyt rikki. Se roikkuu auton ulkopuolella ja oli hankautunut renkaaseen. Sen saa kuulemma vielä korjattua. 

Matka jatkui kohti Moshin kaupunkia ja kävimme siellä kaupassa ja söimme lounaamme jonkun kuppilan terassilla. Tilasimme kaikille juomat. 4 olutta ja yksi cokis maksoivat alle 5 $. Moshista jatkoimme matkaa ohi Arushan puiston sisäänkäynnin, paikkaan nimeltä Usa river. Täällä purettiin kaikki leiriintymiseen tarvittavat tavarat, koska emme tarvitse niitä Arushan puistossa.

Arushan kansallispuisto otti meidät vaikuttavasti vastaan. Näimme heti alkajaisiksi kirahveja, seeproja, pahkasikoja ja ensimmäiset gueretsat ja ne tekivät meihin vaikutuksen mustavalkoisella turkillaan.

Kiertelimme puistossa ennen hotelliin menoa ja näimme vielä ison lauman paviaaneja, lauman gueretsoja ja 8 kirahvia, jotka olivat melkoisia linssiluteita. Vielä puistosta poistuttuamme näimme kirahveja ja samalla Kilimanjaron huippu paljastui pilvien takaa.

Momella lodgeen tullessamme oli vastassa pieniä ongelmia. Hotellin johtaja oli viety sairaalaan ja kukaan ei voinut hoitaa meidän sisäänkirjautumista. Meidät vietiin kuitenkin aivan ihanaan uudehkoon mökkiin, josta avautui suora näkymä Kilimanjarolle (sikäli kun se ei ole pilvien peitossa). Jätimme tavarat huoneeseen ja kävimme baarissa nauttimassa Kilimanjaro-oluet totta kai! Saimme nyt myös hotellikortin täytettyä ja lähdimme takaisin huoneeseen. Kävimme suihkussa ja sähköjen tultua päälle klo 18.30 laitoimme kaikki akut lataukseen. Ennen suihkua Mikolta löytyi yksi punkki kädestä, onneksi pieni sellainen. Tällä kertaa meillä on myös punkkipihdit mukana, joten irrotus kävi helposti. Marian vatsaan oli myös iskeytynyt tuollainen viheliäinen verenimijä. Emme tiedä levittävätkö nämä punkit mitään vakavia tauteja. Ainakin jonkinlaisen punkkikuumeen niistä voi saada. Meillä on tällä kertaa malarianestolääkkeenä Doximycin antibiootti, joten se toivottavasti suojaa meitä jonkin verran myös ikäviltä tulehduksilta. 

Momella lodgeen tuli illalla kaksi isoa ryhmää, toinen italiasta ja toinen hollannista, ja illallinen oli aika ruuhkainen. Elias tuli myös illalliselle, mutta söi toisten oppaiden kanssa samassa pöydässä. Tässä lodgessa sentään oppaat pääsevät samaan ravintolaan. Meistä on ärsyttävää, että useissa lodgeissa ei opas ole tervetullut ravintolan tiloihin. 

Palasimme takaisin mökkiimme ja sähköjen katkettua klo 22 Mikko oli jo unten mailla. Maria kirjoitteli vielä hetken otsalamppu päässään matkapäiväkirjaa.

09.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park, special campsite

09.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park, special campsite

Nousimme ylös klo 05.10 melko hyvin nukutun yön jälkeen. Yöllä oli tosin hyvin kuuma ja puolen yön tietämillä availimme kaikki teltan luukut. Aamukahvien jälkeen lähdimme ajamaan noin 05.50. Näimme hämärässä kirahveja ja pian koko aamu-usvaisen savannimaiseman kauneus alkoi paljastua meille nousevan auringon myötä. Itse auringon nousu tapahtui noin 2,5 minuutissa ja se oli hyvin vaikuttava näky.

Auringonnousun jälkeen jatkoimme matkaa ja yllättäen laskeutui sumu ja oli aika koleaa. Hämähäkin verkot välkehtivät kun kosteus tiivistyi niihin ja saimme taas ihailla kirahveja.

Matka jatkui jälleen kerran ja seurasimme kuivuneen joen uomaa. Pysähdyimme paikassa, jossa oli pieni vesilampare ja jalkauduimme, mutta eläimiä ei näkynyt. Kävelimme kalliolla ja ihastelimme maisemia.

Matkan jatkuessa näytti, että tien vieressä olisi ollut kasapäin lasia. Ei se sitä ollut vaan ilmeisesti grafiittia. Näytti kuin koko maa olisi peittynyt lasinsirpaleisiin.

Jatkoimme taas joenvartta pitkin ja pysähdyimme padottuun vesipaikkaan. Tänne oli tuotu paljon irtonaista maa-aineista ja Elias epäili jossain harrastettavan laitonta kaivostoimintaa. Kun sateet alkaisivat, vesi huuhtoisi irtomaan mukanaan. Uskokoon ken tahtoo, mutta kyllä täällä tietysti pusikoiden suojassa saisi puuhastella melko rauhassa.

Tällä pysähdyspaikalla kiipeilimme kuivuneen putouksen kalliolla ja näimme kilpikonnia ja muutaman tamaanin. Lisäksi dikdik oli kohdannut loppunsa täällä.

Takaisin leiriin palatessa poikkesimme puiston ainoaan kiinteän teltta-lodgeen nimeltään Babu’s camp. Saimme tutustua paikkaan ja teltat vaikuttivat oikein mukavilta. Kiinteitä telttoja oli 6 kpl joista yksi hienompi ja tarkoitettu häämatkalaisille tai muuten luksusta kaipaaville. Jos vielä joskus palaamme Mkomaziin saattaa olla, että yövymme tässä lodgessa.

Babu's camp

Koska kiinteissä majoituspaikoissa on omat hyvät puolensa päätimme käyttää tilaisuutta hyväksemme ja nautimme kylmät juomat. Mikolle ja minulle olutta ja Eliakselle cokista. Olut maistui yllättävän hyvältä, vaikka harvoin tulee tätä ainetta nautittua ennen aamiaista. Ajattelimme yllättää leiriporukan viemällä heille myös oluet. Tästä meinasi tulla ongelma Tansanian lasipullopanttikäytännön vuoksi. Täällä homma toimii niin, että tyhjät pullot pitää olla mukana kun ostaa lisää. Oluet saatiin mukaan kun keksittiin, että tyhjät pullot voi jättää puiston portille ja lodgen henkilökunta saa ne sieltä mukaansa. Lähdimme kohti omaa leiriämme mukanamme 4 kylmää olutta. Matkalla Elias löysi piikkisian piikin ja saimme sen matkamuistoksi.

Näimme matkalla myös savannisininärhen.

Leirissä olimme takaisin noin klo 11 ja otimme autosta kaikki tavaramme mukaan, koska Elias ja Thomas lähtevät viemään sitä huoltoon. Elias huijasi miehiä, että olemme jo syöneet aamiaisen ja he olivat asiasta hieman harmistuneita. Ilo oli ylimmillään kun Elias tunnusti huijauksensa ja miehet saivat kylmät oluet käteensä. Aamiaisella/brunssilla oli tänään ananasta, papaijaa, banaania, pekonia, kananmunia, papuja ja peruna-sipuli-juustohöystöä.

Puolenpäivän jälkeen miehet lähtivät kylille viemään autoa huollettavaksi ja me jäimme kokkimme Faustinin kanssa kuluttamaan aikaamme leiriin. Luimme Olli Marttilan Safaripassia ja nautimme pienen pullon Konyagia, kirjoittelimme päiväkirjaa ja kiikaroimme lintuja.

Thomas ja Elias palasivat leiriin noin kuuden aikaan ja toivat mukanaan 2 kilpikonnaa. Maria oli jo kauhistunut eläinrääkkäyksestä, mutta he sanoivat, ettei niille parempaa paikkaa ole kuin tämä.

Leirin ympärillä on todella paljon vihreää heinää ja sitä kohti ne lähtivät heti suunnistamaan. Isompi laittoi oikein juoksuksi ja pienempi piiloutui heinäkasaan. Matkalla Thomas ja Elias olivat nähneet myös yli 100 paviaanin lauman, joka kulkee leiriimme päin.

Lähdimme Eliaksen kanssa kävelylle katsomaan näkisimmekö paviaaneja. Emme niitä nähneet, mutta Dinderan altaalla oli 3 kirahvia. Toimme kävelyltämme polttopuita leirinuotiota varten. Olimme nappaamassa karahkoja suoraan maasta mukaamme, mutta Elias kielsi tämän. Puita piti ensin paiskoa maahan mahdollisten skorpionien karkottamiseksi.

Leirissämme on paljon ampiaisia, mutta olemme suhtautuneet niihin aika leppoisasti. Käsien pesu loppui teltan edessä olevassa käsienpesualtaassa siihen kun sitä käytti juoma-altaanaan noin 100 ampiaista. Aikaisemmin, kun niitä oli juomassa vain kymmenisen kappaletta, pesimme siinä kädet sen enempiä ihmettelemättä. Kysyimme Eliakselta ampiaisista ja hän sanoi niiden olevan vaarattomia jos niitä ei häiritse. Ampiaisella on nimikin: African killer bee. Tämän tiedon kuultuamme suhtauduimme niihin kunnioittavammin.

Illallinen meillä oli klo 19. Alkuruokana tänään herkkusienikeitto ja itse leivottuja sämpylöitä. Pääruokana riisiä, lihapataa, porkkana-papu-kesäkurpitsalisuke ja jälkiruokana friteerattua ananasta.

Nukkumaan menimme jo 20.30 ja leiriin kuului paviaanien huutoja. Tämä on viimeinen yömme tällä leiripaikalla.

08.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park, special campsite

08.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park, special campsite

Yö sujui teltassa kohtuullisesti ja heräsimme 06.30. Aamiainen oli runsas sisältäen hedelmiä (banaania, ananasta ja papaijaa), pekonia, kananmunaa, paahtoleipää, paistettua perunaa ja tietenkin mehua + kahvia. Liikkeelle lähdimme 07.50 ja näimme matkalla kaukana kirahveja ja seeproja. Puiston portilta saimme mukaamme oppaan. Hän oli samainen mies, jonka kanssa juttelimme eilen. Hän on siirtynyt Mkomaziin noin kuukausi sitten Mikumin kansallispuistosta. 

Ajoimme portilta Dinderan näköalapaikalle, joka on entinen erityisleirintäalue. Olisihan siellä ollut komea yöpyä, mutta varjoa ei päiväsaikaan olisi ollut missään. Lisäksi mielestämme olisi epäreilua varata niin hieno paikka vain yhdelle leirikunnalle. Toisaalta portin vieraskirjan mukaan edelliset vieraat ovat olleet täällä noin viikko sitten.

Jatkoimme matkaamme toiselle näköalapaikalle, joka sijaitsee noin kilometrin korkeudessa. Tie perille oli kohtuullisen heinikkoinen. Patikoimme vuoren harjalla ja maisema täältä oli hieno ja näkymät aina Kenian puolelle asti. Elias huomasi kiikareillaan jotain muutakin, nimittäin alhaalla laaksossa oli karjalauma. Kun Mkomazi muuttui kansallispuistoksi, ei karjanlaiduntaminen täällä ole enää sallittua. Puiston opas soitti portille ja ilmoitti riistanvartijoille asiasta.

Me lähdimme kohti Kisimaa, jossa sijaitsee savannikoirien ja sarvikuonojen suojelusäätiö. Eläimiä kasvatetaan säätiön suojissa ja palautetaan myöhemmin luontoon. Säätiön perustaja on Tony Fitzjohn, joka on useille tuttu George ja Joy Adamsonin kirjoista. Esim. Elsa vapaana syntynyt. Säätiön projekteihin saattaa päästä tutustumaan jos on sopinut asiasta etukäteen. Me emme olleet näin tehneet, joten luulimme asian jäävän haaveeksi.

Emme voineet ajaa Kisimaan suorinta reittiä, koska muuten karjanlaiduntaja olisi nähnyt meidät ja paennut paikalta. Matkalla vastaan tuli auto, jossa oli 6 puistonvartijaa matkalla laittoman karjanlaiduntajan luo. 

Ajomatkalla oppaamme Elias huomasi pensaita, joissa oli luumutomaatin näköisiä hedelmiä, joita hän eikä puistonopas olleet nähneet koskaan aikaisemmin. Elias päätti sitten maistella hedelmiä, mutta me muut päätimme jättää tämän väliin. Eivät ne ainakaan myrkyllisiä olleet, koska pääsimme perille Kisimaan.

Pysähdyimme Kisiman pienkoneiden laskeutumispaikalle ja saimme luvan jatkaa suojelusäätiön tiloihin. Meitä oli vastaanottamassa vanhempi herrasmies, joka työskentelee säätiössä villikoirien parissa. Hän kertoi meille, että sarvikuonoja emme pääse katsomaan, koska ne ovat hajallaan isossa aitauksessa, mutta villikoiria pääsimme katsomaan. Koirat pysyivät suurimmaksi osaksi piilossa, koska 2 päivää sitten paikalla oli ollut eläinlääkäri, joka oli rokottanut koirat. Paikalle pyydettiin eläinten ruokinnasta vastaava mies lihakimpaleiden kanssa ja näitä lihoja heitettiin aitaukseen. Pääsimme näkemään koirat hyvin läheltä. Suurkiitos suojelusäätiölle vaivannäöstä! Olemme nähneet savannikoiria aikaisemmin Seloussa vuonna 2008. Pitkään emme saaneet paikalla viipyä, mutta tämä oli paljon enemmän kuin olimme uskaltaneet edes unelmoida. Lahjoitimme suojelusäätiölle kohtuullisen summan rahaa suojelutoiminnan tukemiseen. Koiria on kuulemma palautettu luontoon yli 40 kpl. Hienoa työtä säätiöltä.

Eväät söimme koneiden laskeutumispaikalla auton konepellin päältä. Auton sisälle oli eksynyt kameleontti ja se kiipeili radion päällä. Jätimme sen läheiseen puuhun. 

 

Takaisin leiriin ajellessamme emme nähneet mitään kovin kummallista, paitsi käärmeen häntäpuolen kun se oli ylittämässä tietä. Ilmeisesti meillä oli vielä matkaväsymystä, koska kumpikin torkahtelimme ajomatkan aikana. 

Eläimiä puistossa on aika vähän. Mkomazi oli aikaisemmin riistansuojelualue, jossa metsästäminen oli sallittua. Kansallispuiston statuksen se sai vuonna 2008. Metsästyksen vuoksi eläimet hupenivat ja osa siirtyi Kenian puolelle Tsavon kansallispuistoon, joka on suorassa yhteydessä Mkomaziin. Toivotaan, että jossain vaiheessa eläimet uskaltavat palata takaisin Tansanian puolelle.

Jätimme puiston oppaan portille ja palasimme takaisin leiriin.

Joimme päiväkahvit ja sen jälkeen oli suihkun aika. Maria kanssa suihkuun pyrki sammakko. Mikko kaipasi hiusten pesuun shampoota ja Maria toimitti hänelle sitä suihkuun. Olimme kotona täyttäneet pikkupurkkeja shampoolla, aurinkorasvalla ja kosteusvoiteella ja pahaksi onneksi kaikki purkit ovat samannäköisiä. Mikko sai mukaansa aurinkorasvaa, mutta huomasi tämän onneksi ennen kuin alkoi hiuksiansa vaahdottamaan. 

Illallinen oli klo 19 ja ruokalistana tänään. Alkuun tomaattikeittoa ja leirissä leivottua sämpylää. Pääruokana kukkakaaligratiini, vihreitä papuja, pihvit ja keitettyä perunaa. Jälkiruokana friteeratut banaanit. Aivan mielettömän hyvää ruokaa, varsinkin kun uunina toimii peltilaatikko, joka isketään nuotioon. Illallisen jälkeen menimme suoraan nukkumaan noin klo 21, koska huomenna herätys aikaisin aamulla klo 05. 

07.01.2011 Tansania 2011, KIA lodge – Mkomazi national park, special camp site

07.01.2011 Tansania 2011, KIA lodge – Mkomazi national park, special camp site

Heräsimme 06.30 ja suihkun jälkeen lähdimme aamiaiselle. KIA lodge oli alueeltaan oikein viihtyisä kun nyt pääsimme toteamaan tämän valoisana aikana. 

Leirimestarimme Thomasin, kuljettajaoppaamme Eliaksen ja kokkimme piti tulla hakemaan meidät 9 aikaan. Olimme niin innoissamme, että olimme odottamassa jo puolta tuntia aikaisemmin. Kun he tulivat oli kohtaamisemme lämmin. Thomasin tunnemme jo edelliseltä reissultamme. Eliasta emme olleet aikaisemmin tavanneet ja hän vaikutti oikein mukavalta. Kokkimme nimi on Faustin ja hän vaikutti myös oikein mukavalta, mutta kielimuuri vaikeuttaa kommunikointia hänen kanssaan. 

Lähdimme ajamaan kohti Mkomazin kansallispuistoa. Ensin pysähdyimme Moshissa, josta ostimme vettä ja paikallista alkoholijuomaa Konyagia. Matkamme jatkui kohti Samea ja nyt auton jäähdytin rupesi keittämään. Tästä selvittiin vettä lisäämällä.

Samen kylästä ostimme hiiliä ja hedelmiä. On hyvä, että tuotteita ostetaan kansallispuiston lähellä olevista kylistä, jotta paikallisväestökin hyötyy safarituristeista. 

Mkomazin portilla meitä tultiin puistohenkilökunnan toimesta kättelemään. Tämä ei ole kovin suosittu puisto ja olemme kaiketi ainoat vierailijat. Ainakin olemme ainoat leiriytyjät puistossa. 

 

Saimme erityisleirintäalueen Dinderasta ja leirin pystytys ottaa oman aikansa ja emme lähteneet enää ilta-ajolle. Tavaraa on pakattu paljon myös auton katolle ja Mikko on hyvänä apuna niiden purkamisessa pituutensa vuoksi. Mariakin auttaa parhaansa mukaan. Jotain onnistuimme tavaroiden purussa sähläämään, koska autosta irtosi kuskin puolin sivupeili. 

Tämä erityisleirintäalue on kaiketi ihan uusi, koska se näytti vasta raivatulta. Se sijaitsee noin 2 km päässä Dinderan näköalapaikalta ja on mukavasti puiden varjossa.

Leirissä on 3 safaritelttaa, messiteltta, vessa- ja suihkuteltta. Ruoan valmistukseen on nuotio, kaasukeitin ja pari pöytää. 

 

 

Kun leiri oli pystyssä, istuimme alas nauttimaan illasta, kunnes alkoi sataa. Sikäli tämä oli outoa, koska portilta kerrottiin viimeksi sataneen noin kuukausi sitten. Puut pitivät sadetta jonkin aikaa, kunnes sade kiihtyi. Päätimme siirtää pöydät ja tuolit messiteltan suojiin ja arvata saattaa, että sade loppui heti tämän tehtyämme. Siirsimme tavarat takaisin ulos ja nautimme illallisen tähtitaivaan alla. Alkuruokana kanakeitto, pääruokana salaatti, keitetty parsakaali, jauhelihakastike ja makaroni. Jälkiruokana hedelmäsalaatti. Ihana Thomas tarjosi myös punaviiniä. Nukkumaan menimme klo 21.30.