26.01.2010 Dodoma - Iringa - Ruaha

26.01.2010 Dodoma - Iringa - Ruaha

Herätys 5.50 ja 6.30 aamiaiselle. Aamiaispaikassa ei ollut vielä edes valoja sytytetty, mutta ne saatiin päälle tullessamme paikalle. Aamiainen oli huonoin, mitä olemme tällä matkalla syöneet. Kylmiä nakkeja ja paahtoleipää, vaikka niitä ei meinannut saada paahtimesta ulos. Kun leipien piti paahtumisen jälkeen tippua alas, niin ne hävisivät laitteen takaseinän väliin. Henkilökuntakin ihmetteli niiden katoamista. Pienillä järjestelyillä saimme muutaman leivän haalittua. Klo 7 meitä tultiin hakemaan ja matka jatkui. Ajoimme noin 1 ½ h ja sitten puhkesi rengas suoralla soratiellä. 

Uusi rengas vaihdettiin nopeasti ja taas matka jatkui. Noin Dodoman ja Iringan puolivälissä reitti vei Tansanian ison vesivoimalan ja patoaltaan ohitse. Ennen alueelle menoa automme luokse tuli vartija ja saimme tiukan ukaasin, että alueella ei saa kuvata. Noudatimme kieltoa kuuliaisesti.  Noin klo 13.30 saavuimme Iringaan, jossa piti tehdä paljon asioita. Ostaa vettä, ruokaa ja paikata rengas. Oppaamme ja Omar lähtivät paikkaamaan rengasta. Me sitten jäimme Thomaksen kanssa talsimaan pitkin Iringan katuja ja ostosretkeltä tarttui mukaan pullo Konyagia. Maistelemme sitä tätä kirjoittaessa ja juoma on yllättävän hyvää. Kävimme myös vaihtamassa rahaa 100 USD.

Koska kaupungissa ei ole juurikaan turisteja saimme olla ihan rauhassa. Odotimme opastamme ja Omaria paikallisen pääruokatorin luona. Miehet tulivat paikalle ja tämän jälkeen söimme toria vastapäätä lounaan auton konepellin toimiessa pöytänä. Pienet koululaiset kävelivät ohitsemme ja piiloutuivat kulman taakse meitä kurkkimaan. Torilta haettiin vielä joitain ruokatarvikkeita ja sitten matka jatkui. 

Iringasta Ruahaan on noin 120 km ja tie oli kuinkas muutenkaan pelkkää huonoa soratietä. Matkalla yksi silta oli melkein sortunut, koska oli satanut erittäin rankasti. Välillä olimme varmoja, että tie on väärä, mutta vihdoin edessä näkyi Ruahan portit. Jo ennen puistoa näimme pari kirahvia ja norsua. Puiston sisään saavuttuamme näimme lisäksi myös 2 kudua, impaloita ja norsuja. 

Koska ilma näytti sateiselta, päätimme luopua telttamajoituksesta ja ottaa majat (bandas).

Lisäksi leirin pystyttäminen olisi pitänyt tehdä kamalalla kiireellä, koska kello oli jo yli 18.00 ja pimeä tulee nopeasti. Ilmastointiteippiä piti käyttää ensimmäisen kerran matkan aikana, koska majan ikkuna oli rikki noin A4 kokoiselta alalta. 

Lisäksi hyttysverkot mökin sisäpuolella repsottivat ja niitäkin korjailtiin. Törmäsimme majapaikassa pariskuntaan, joka lähti heti majat nähtyään katsomaan leirintäaluetta. Meille oli kerrottu jo portilla, että se on kamalassa kunnossa eikä ollut täten meille edes vaihtoehto. Pariskunta tulikin pian takaisin ja valitsi tämän peltimajamajoituksen. Maria sanoi Mikolle, että voisivat olla vaikka maanmiehiämme. Esittäydyimme heille nopeasti ja he kysyivät mistä olemme. Kun kerroimme olevamme Suomesta, niin mies esittäytyi Markoksi suomea puhuen ja kertoi heidän oleva Virosta. Illalla pariskunta istui joenrannalla olevassa huvimajassa, ja kun me tulimme myös paikalle, he säikähtivät kovasti. Meistä lähtevä meteli kuulosti heistä virtahevolta. Me jätimme heidät nauttimaan rauhallisesta illasta ja siirryimme istumaan nuotiolle. Jossain vaiheessa pariskunta poistui leirintäalueelta ja menivät ilmeisesti johonkin lodgeen syömään. He olivat kuulemma palanneet klo 22 jälkeen ja poistuneet alueelta ennen kuin me menimme aamulla suihkuun.

Nuotiolta siirryimme syömään illallista. Alkuun jotain hyvää keittoa, sitten spagetti bolognesea ja jälkkäriksi hedelmiä. Klo 22 lähdimme nukkumaan ja taistelimme hyttysverkkojen ja silkkimakuupussien kanssa. Näitä silkkimakuupusseja käytimme nyt ensimmäistä kertaa. Yöllä heräsimme siihen kun satoi kaatamalla ja olimme onnellisia, että valitsimme telttojen sijaan majat. Tässä vielä kuva majan sisältä. 

14.06.2012 Ruaha - Mbeya

14.06.2012
Ruaha - Mbeya

Heräsin jo 05 koska luonto kutsui. Herätin samalla myös Mikon, joka ei valitettavasti saanut enää unta, vaikka olisimme voineet nukkua vielä 06.30 asti. Heti aamun sarastaessa alkoi leirin purkaminen ja pakkaaminen. Lähdön piti tapahtua klo 08, mutta emme onnistuneet tässä aikataulussa. Tavaraa on paljon. Telttoja 4 kpl ja niiden lisäksi suihku- ja vessateltat.  Leirin purkamisessa saamme sentään vähän auttaa. Voimme purkaa omat sängyt, luoda vessakuopan umpeen ja auttaa Thomasia telttojen purkamisessa. Lisäksi erittäin hyödyllinen virka on auton oven avoinna pitäjä :-)

Tavarat mahtuvat juuri ja juuri autoon, mutta tyhjää tilaa ei jää. Erityisleirintäalueelta lähdettäessä ei saa jäädä muita jälkiä käynnistä kuin nuotiopaikka ja tässä mielestämme onnistuimme.

Portille ajo kesti tunnin ja sieltä hiekkatietä 2 tuntia Iringaan, jonne saapuessamme kello oli 12. Kävimme Thomasin kanssa vaihtamassa rahaa. Odotin itse ulkona ja turvallista oli kun rahanvaihtopisteen edessä seisoo aseistettu vartija. Patrick oli lähtenyt tällä välin tankkaamaan ja kävelimme bensikselle.

Kävimme täällä myös vessassa ja vaikka kaikenlaisia vessoja on tullut koettua, tämä oli pahin kaikista. Vessassa ei ollut mitään vettä millä olisi voinut kyykkymallin "pöntön" huuhdella. Lattia lainehti ja ammoniakin huurut kirvelivät silmiä. Ei muuta kuin lahkeiden kääriminen polviin ja hengityksen pidätys ja nopea toimitus! Kun olimme saaneet asiamme toimitettua Thomas ja Ludi olivat lähteneet ostoksille. Siinä piti mennä 10 minuuttia, mutta aikaisemmista reissuista oppineena tähän ei voinut luottaa. Aikaa meni lopulta 40 minuuttia. Jäiden hankinta oli tuottanut ongelmia.

Matka jatkui kohti Mbeyaa ja sitähän riitti. Tie on onneksi päällystetty mutta välimatkaa on noin 450 km. Matkalla oli myös paljon tietöitä, jotka hidastivat menoa. Lounaan söimme eucalyptus-metsikössä.

Saavuimme Mbeyaan pimeässä. Hankintalistalla oli vielä vettä ja konyagia. Kaupasta ei taaskaan saanut alkoholia, mutta vedet saimme ostettua ja Patrick lupasi hoitaa paikalliset juomat. Meidät vietiin hotelliin ja se olikin oikein viihtyisä. Hotellina meillä oli Beaco Hotel. Suomalaiseen tapaan menimme aivan ensimmäiseksi ottamaan baariin oluet. Baari on ulkona ja täällä on todella kylmä, koska Mbeya sijaitsee 2000 m korkeudessa.

Huoneessa uudelleen pakkasimme tavaramme ja latasimme kaikki mahdolliset akut. Söimme illallisen hotellin ravintolassa, ja jostain syystä hotellille ei ollut tullut tieto, että ruoan pitäisi sisältyä huoneemme hintaan. No tämä nyt ei paljon haitannut, koska pippuripihvit ranskalaisilla maksoivat noin 5,5 USD / kpl. Olivat ihan maittavia. Sitten huoneeseen, suihkuun ja nukkumaan. Kello oli nukkumaan mennessä 24 ja herätys aamulla 05.30.

10.06.2012 Dar es Salaam - Ruaha National Park (bandas)

10.06.2012
Dar es Salaam - Ruaha National Park (bandas)

Heräsimme 06.30. Maria nukkui hyvin, mutta Mikko oli nukkunut huonommin, ilmeisesti valoista johtuen, jotka siis paloivat koko yön. Vessaan emme myöskään saaneet valoa tai sitten emme vain löytäneet kytkintä. Kävimme nopeasti aamiaisella ja 07.30 meidät tultiin jo noutamaan. Tapasimme nyt myös kokkimme Ludin. Eli nyt oli koko porukka kasassa.

Auto oli valtava maasturi ja totta kai täynnä tavaraa. Auton koosta johtuen ei katolle tarvinnut pakata mitään tavaraa. Takapenkkejä on vain 2, joten kokkimme istuu tavaroiden päällä. Tämä näytti hieman hankalalta, mutta matkan edetessä selvisi tuon kaiketi olleen mukavin paikka.

Lähdimme ostarille vaihtamaan rahaa ja ostamaan vettä, mutta se avautuu vasta klo 09. Tiesimme, että Ruahaan on pitkä matka, joten emme voineet odottaa sen aukeamista. Totesimme, että hoidamme asiat Morogorossa. Matkaa Ruahaan on 640 km ja puistossa pitäisi olla ennen auringonlaskua. Ihmettelimme hieman myöhäistä matkaanlähtöä, koska puistoon ajaa Darista noin 10 tuntia.

Matka Morogoroon sujui melko joutuisasti. Tie on hyvä ja maasto melko tasaista. Poliiseja oli joka kylässä ja selvisimme niistä säikähdyksellä, kunnes....  Eräs poliisi pysäytti meidät ja syytti siitä, että tavarat oli sisälle pakattu. Patrick lähti viereiselle poliisiasemalle asiaa selvittämään. Jonkin ajan kuluttua hän palasi poliisin kanssa. Nyt tarkistettiin jarruvalot, vilkut ensiapupakkaukset yms. Selvisimme sakoitta, mutta tiukkaa teki. Poliisi oli sitä mieltä, että tavaroiden pitäisi olla katolla, eikä sisällä penkkien päällä. Muuten hyvä yritys konstaapelilta, mutta auton takana on vain ne 2 penkkiä ja muu on tyhjää tilaa. Onneksi ei huomannut, että kokillamme ei ole penkkiä vaan istuu tavaroiden päällä!

Kun pääsimme Morogoroon ongelmaksi tuli rahan vaihtaminen. Koska on sunnuntai pankit ovat kiinni. Ratkaisuna oli nostaa kortilla rahaa automaatista. Nostimme 200 000 TSH ja nyt juuri ei ollut käsitystä paljon se on euroissa. Enempää automaatista ei ulos kuitenkaan saanut. Kävimme jonkin itäistä alkuperää olevan kaupassa ja saimme ostettua vettä. Alkoholia eivät myneet. 12 pulloa 1 1/2 l vettä  maksoi 10 000 TSH. Niitä lähti mukaan 24 pulloa.

Matka jatkui kohti Iringaa. Tie vie Mikumin kansallispuiston läpi ja näimme ensimmäiset eläimet. Kävimme Mikumin puiston portilla syömässä lounaan (lunch box). Ruoka syötiin nopeasti ja matka jatkui. Tästä kiireestä johtuen alkumatkasta ei ole juurikaan kuvia. Nyt kuitenkin alkoi varsinainen rekkaralli. Ensimmäinen kaatunut rekka perävaunuineen oli Mikumin tasaisella tiellä.

Kun tie lähti nousemaan vuorille näitä nähtiin vielä 3 kpl lisää. Melko vaarallinen ammatti, mietimme.

Iringassa olimme vasta klo 17 ja meidän piti vielä tankata.

Matkaa Ruahaan oli vielä yli 100 km ja tie tulisi olemaan hiekkatietä ja aurinko laskee ennen seitsemää!

Tien varrella on paljon kyliä ja liikennettä teillä on paljon. Tämä hidastaa menoa vielä entisestään.

Niinhän siinä sitten kävi, että aurinko laski ennen portille tuloa. Hieman hirvitti ajella 80 km/h hiekkatietä pimeässä kun auton perä heitteli irtohiekalla. Kun vihdoin pääsimme portille oli umpipimeää. Vain portinvartijan kopin valot loistivat. Miehet lähtivät selvittämään asioita ja pelko oli suuri, että meitä ei päästetä enää puistoon sisälle. Aikaa kului ja näimme kun virkailijat soittivat jonnekin ja papereita selailtiin. Pysyimme Mikon kanssa auton luona. Lopulta miehet palasivat ja pääsimme puistoon sisään. Kuulimme, kuinka täpärällä pääsy oli ollut. Miehet olivat saaneet kovan ripityksen myöhäisestä tulosta ja tästä soiteltiin jo puiston johtajalle. Onneksi hän oli meille suopea.

Ajelimme täysin pimeässä puistossa n. 20 km bandaksille ja eksyimme tietysti matkalla, mutta onneksi puiston työntekijöiden pihaan. Sieltä meidät ohjattiin perille. Illallinen oli myöhään, mutta kokkimme Ludi pisti kuitenkin peliin monta ruokalajia. Alkuun avokadoa ja kasviskeittoa. Pääruokana pastaa ja jauhelihakastiketta ja jälkkäriksi hedelmiä. Keittiö tuolla ei ole kovin hyvin varusteltu, joten kaikki kunnia Ludille ja Thomakselle (kuvassa).

Ihanan illallisen nautimme vesilinjalla, koska kaupasta emme alkoholipitoisia juomia saaneet. Thomas oli kuitenkin valmistellut meille yllätyksen. Hän oli ostanut meille pullollisen Konyagia ja olimme hyvin ilahtuneita. Nautimme pullon viiteen pekkaan ja olimme kaikki hyvällä mielellä.

Bandaksien pihalla seikkaili myös iso norsu. Ranger saattoi meidät varmistamattoman aseen kanssa majaamme ja ilmoitti, että yöllä ei vessaan ole asiaa. Jos tulee hätä niin tehkää majan viereen. Näihin tunnelmiin nukkumaan. Yöllä oli hankaluuksia kun meillä oli erilliset sängyt ja Mikko kuorsasi. Hyttysverkon alta ei helposti päässyt tönimään :-) Nukkumaan siis noin klo 21 ja herätys aamulla 06.30