23.1.2010 Ngrongoro - Tarangire

23.1.2010 Ngrongoro - Tarangire

Heräsimme kelloon klo 06.40 ja aamutoimien jälkeen aamiaiselle. Lodge on kumman hiljainen. Isot ryhmät olivat jo poistuneet. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat uudelleen ja rinkkoihin tuli ehkä hivenen enemmän tilaa. Oppaamme tuli noutamaan meitä klo 09 ja tätä ennen kävimme vielä terassilla nauttimassa upeasta näköalasta. 

Pysähdyimme matkalla Karatussa, jossa oppaamme kävi lataamassa rahakortin. Käteinen ei enää kaikkien puistojen porteilla käy maksuvälineenä. Odotimme ulkona ja tunsimme olomme turvalliseksi, koska pankkia vartioi 3 vartijaa ja yhdellä heistä oli pumppuhaulikko. Pian ilmestyi kuitenkin luoksemme ensimmäinen myyjä, joka kauppasi kaulakoruja. Mies oli niin sinnikäs, että ostimme loppujen lopuksi 3 kpl / 5000 TSH. Seuraavaksi paikalle ilmestyi noin 10-vuotias poika kerjäämään rahaa. Tai oikeastaan hän olisi halunnut vaihtaa 2 euron kolikon isommaksi rahaksi. Emme heltyneet ja lopun aikaa odotimme autossa. Tästä jatkoimme Mto Wa Mbu:n kylään, jossa Omar ja Thomas kävivät suorittamassa ruokaostoksia. Meidät vietiin odottamaan johonkin paikalliseen lodgeen ja kylmä limppari maistui odotellessa hyvältä. Haimme Omarin ja Thomaksen ja sitten jatkoimme tankkaamaan. Autossa on kaksi tankkia, joista toinen oli aivan tyhjä. Sinne meni 70 l dieseliä ja toiseenkin mahtui vielä 10 litraa. 

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa kohti Tarangirea. Yllätyimme kun leirintäalue olikin puiston ulkopuolella ja emme olleet tähän välttämättä tyytyväisiä. Syynä on kuulemma se, että puiston sisällä oleva leirintäpaikka on hyvin heinittynyt. Tällä leiripaikalla on 6 muuta telttakuntaa ja vessa + suihkut. 

Vessassa pitäisi käydä ns. kyykkypaskalla ja aiomme hoitaa tuon asian puiston portilla, joista löytyy länsimaiset posliinipytyt. Muuten tuota voisi ehkä kokeilla, mutta Mikon jalat ovat niin tulehtuneet ja kipeät, että kyykkyily ei tule kysymykseenkään. Hyvä jos hän pystyy tällä hetkellä seisomaan.

Miehet purkivat auton ja pystyttivät teltan todella nopeasti. Omar löysi vielä yhden vapaan "keittosyvennyksen". 

Jatkoimme tästä sitten itse puistoon. Puisto on maisemiltaan todella vaikuttava. Maasto on kumpuilevaa ja valtavia apinanleipäpuita on paljon. Näimme satunnaisesti muita eläimiä, mutta pääosassa tänään on norsu. Näimme 20 norsun laumoja, joissa oli myös ihan pieniä poikasia. Puistossa sateli, mutta pääsimme pois niiden alta. Puistoa halkovassa joessa on paljon vettä ja jää nähtäväksi pääsemmekö sen yli ja Silale-suolle huomenna. 

Leirissä meidän teltta on hieman erillään muista, meillä on oma pöytä ja Thomas viritti meille myös lampun. Lamppukin toimii taas, koska Thomasin vaimo oli lähettänyt 2 lamppua ja varaosia bussissa Ngorongoroon. Mietimme mitä muut telttailijat oikein meistä ajattelevat, koska emme syö heidän kanssaan ruokakatoksessa vaan pysyttelemme täysin omissa oloissamme. Ruokakatoksen yhteydessä on myös baari ja sieltä saa kylmää olutta sattumanvaraisesti. Välillä on kylmänä ja välillä taas ei, riippuen siitä tuleeko sähköä vai ei. Saattaa kyllä olla, että meille tulee lähtö katokseen, koska lähellä ukkostaa kovasti.

Sade kiersi meidät ja nautimme omassa rauhassamme seuraavaa. Alkuruuaksi keittoa (emme tiedä mitä, mutta oli hyvää), pääruokana lihapataa ja perunoita ja jälkkäriksi banaania ja limeä. Kiitos Omar. Ja nyt pöytään tuli kahvit. Kahviin vähän plöröä sekaan ja sen jälkeen telttaan nukkumaan.

PS. Jotkut idiootit intialaisen näköiset henkilöt syöttivät puiston portilla karkkia apinoille ja karkeissa oli vielä paperit päällä. Tästä meinasi tulla kärhämä Mikon ja Marian välille, koska Maria alkoi jo hieman avautumaan kyseisille henkilöille. Olivat omituisia joka tapauksessa, koska eräs tämän ryhmän mies ei vaivautunut edes puiston vessaan vaan lorotteli suoraan parkkipaikalle. Ja vessaanhan oli matkaa noin 10 metriä!

22.01.2010 Ngorongoro Ndutu - Ngorongoron kaldera

22.01.2010 Ngorongoro Ndutu - Ngorongoron kaldera

Maria heräsi ennen aikojaan ja klo 6.30 Mikkokin heräili ja suoritimme aamutoimet. Suomalainen sananlasku "ei kahta ilman kolmatta" pätee nähtävästi myös täällä. Marialta löytyi kolmas punkki, tällä kertaa pakarasta. Ei kovin mukava asia!

Kävimme aamiaisella ja ihmettelimme taas erilaisia kulttuureita. Jostain idempää tullut porukka söi omia nuudeleitaan, täyttivät oman termospullonsa teevesiautomaatista ja lopuksi ottivat meidän pöydästä kaikki paperiservietit mukaansa. Klo 08 oppaamme oli noutamassa meitä. Ajoimme Ngorongoron kalderan alasmenotielle, mutta täällä tulikin ongelmia. 

Oppaamme oli maksamassa puiston pääsymaksua, mutta systeemi olikin muuttunut. Maksu pitääkin nykyään suorittaa turismitoimistossa, joka taas sijaitsee hyvin lähellä Ngorongoro Wildlife Lodgea. Ei muuta kuin takaisin. Kun ajoimme toimiston pihaan Mikko tuumasi, että tuolla seisoo ihan Ollin näköinen mies. Mietti sitten vielä, että eihän se nyt voi Olli olla, mutta ei Tansaniassa nyt niin paljon Ollin näköisiä miehiä liiku, joten tapasimme Ollin uudelleen ja ehdimme rupatella tovin.

Kysyimme Ollilta mm. punkeista ja puremia kuulemma kannattaa tarkkailla. Hän kiinnitti myös huomiota Mikon nilkkoihin ja jalkateriin, jotka ovat aika kamalan näköiset. Emme ole vielä tottuneet paikallisiin hyttysiin, saati tsetsekärpäsiin, joten jälki on sen mukaista. Tsetsekärpäsen puremasta syntyy ainakin meille ensin kamala vesirakkula ja sen jälkeen ne tulehtuvat. Maria on päässyt hyttysten suhteen vähemmällä, mutta "voittaa" punkeissa. Mikolla tulehdus jaloissa on niin paha, että illalla piti aloittaa antibioottikuuri. 

Lähdimme uudestaan kalderan portille ja tällä kertaa myös pääsimme jatkamaan matkaa alas asti.. Korkeuseroa on noin 600 m ja näkymät ovat upeat, mutta nyt toisella kerralla ei tullut ihan samaa fiilistä kuin ensimmäisellä. Silloin kaikki oli ihan uutta, mutta edelleen olemme sitä mieltä, että maisema on kaunein näkemämme. 

Seeproja, gnuita ja flamingoja oli huomattavasti enemmän kuin 2 vuotta sitten. Eläimet ovat täällä todella tottuneita autoihin ja välillä hyvä jos viitsivät väistää. Eikä toisaalta eläinten tarvitse autoja väistellä, koska heillä on kaikissa puistoissa ehdoton etuajo-oikeus. Seeproilla on paljon varsoja, mutta gnut eivät ole vielä poikineet. 

Näimme yhteensä 6 sarvikuonoa, mikä on paljon, koska kraatterissa elää niitä noin 18 kpl. 

Picnic paikka oli samanlainen kuin edelliselläkin kerralla ja hyökkäävien haukkojen vuoksi söimme autossa. Haukat nimittäin hakevat helppoa saalista ja vievät eväät turistien käsistä ja viiltävät kynsillään siinä sivussa.

Syödessämme saderintama lähestyi ja ukkonen jyrähteli kumeasti. Lähdimme jatkamaan ajoa ja ehdimme pois sateen alta. Jatkoimme siihen suuntaan, jossa oli kamala kasa autoja ja syykin selvisi. Ruohikossa oli 4 naarasleijonaa, keskellä tietä puhvelinraato ja sen vieressä iso urosleijona nukkumassa. Komeaa katseltavaa kyllä, mutta automäärä oli melkoinen. Tosin leijonia autot eivät tuntuneet häiritsevän. Massu täynnä puhvelia päivälepo maistuu. 

Kävimme vielä Lerain metsässä ja matkalla ihailimme sarvikuonoja. 

Metsäretken jälkeen katsastimme leijonat uudelleen. Nyt ei ollut kuin yksi autokunta paikalla. Leijonat eivät olleet liikahtaneet senttiäkään vaan jatkoivat edelleen puhvelin sulattelua. 

Tämän jälkeen olikin aika nousta pois kalderasta. Tultuamme lodgeen, otimme parit oluet ja omaan huoneeseen palattuamme näimme sen ikkunasta sateenkaaren. Minne sateenkaari päättyy, siellä on kultaa ja tässä tapauksessa vielä kultaakin kalliimpaa eli Ngorongoron kaldera. 

 Illallisen jälkeen menimme suoraan nukkumaan.

21.01.2010 Ngorongoro Ndutu – Ngorongoro Oldupai – Ngorongoro Wildlife Lodge

21.01.2010 Ngorongoro Ndutu – Ngorongoro Oldupai – Ngorongoro Wildlife Lodge

Yöllä leirissä pidettiin nuotiota ja valonheitin oli päällä puhveleiden vuoksi. 01 kävimme veskissä eikä mikään hyökännyt kimppuumme. Leirivessamme on hieno. Tässä vielä aamuinen kuva siitä.

Yöllä teltassa oli edelleen viileää ja aamuisin 6.30 aikaan on lämpöä 14 astetta. Öisin lämpö laskee varmasti tuon alapuolelle.

Aamu ei alkanut hyvissä merkeissä, nimittäin Marian säärestä löytyi punkki. Oppaamme mukaan ne eivät ole vaarallisia. Toivoa sopii, nimittäin päässä kyllä välähti kaikki kauheudet siitä mitä tauteja punkista voisi seurata. Mikko herrasmiehenä nyppäisi otuksen pois. Aamiainen klo 7.30 ja tätä ennen rinkat piti pakata, koska leiri puretaan kun olemme aamupäiväajolla. Aamiaistarjoilulla tänään: vesimelonia ja banaania, kurkkua, pekonia, kananmunia ja paahtoleipää.

Klo 08 lähdimme puistoon ja siellä, missä laumat näimme eilen, oli vain tyhjää. Emme nähneet edes muita autoja ja tuntui, että olemme yksin puistossa. Oppaamme ilmoitti, että eläimet ovat luultavasti tasangoilla ja suunnistimme sinne. Matkalla vastaan tuli jeeppi, jossa oli 2 amerikkalaista. He kysyivät tietä suoalueelle ja oppaamme kyllä neuvoi, mutta sanoi myös, ettei siellä ole mitään. Emme tiedä mihin suuntaan lähtivät, mutta ihmettelimme miksi he olivat liikenteessä ilman opasta. Tänne eksyy helposti. Näimme myös toisen autokunnan ja siinä oleva kuljettaja kertoi, että ovat ajelleet aamu kuudesta lähtien näkemättä mitään.

Tasangoilla laumat olivatkin. Taas toistoa, mutta näky oli uskomaton. Joka puolella silmänkantamattomiin eläimiä, pääosassa gnu ja sivuosissa seeprat ja Thompsoningasellit. Roolit menevät kaiketi niin, että ensin gnut syövät pitkän ruohon, seeprat vähän lyhyemmän ja lopun kaluaa Thompsoningaselli. Vietimme pitkän aikaa tasangolla ja mielessämme jo hyvästelimme laumat.

Matkalla takaisin leiriin emme nähneet mitään muuta mainittavaa kuin lantakuoriaisen. 

Leiri oli ja aika pitkälti purettu ja hetken päästä meille tarjoiltiin lounas. Tänään lounaaksi oli lettuja, leikkeleitä, kurkkua ja ihanaa coleslaw'ta. Jälkiruoaksi appelsiinia ja punainen banaani. + kahvit. Hyvää oli jälleen kerran. Vessa oli jo purettu, joten kävimme puskavessassa. Miehille niin helppoa!

Safaritiimimme pakkasi auton ja me seisoimme vieressä tumput suorina. Välillä on hieman outo, melkein siirtomaatyylinen fiilis, kun 3 miestä hoitaa kaiken. Olemme yrittäneet tarjota apua, mutta he eivät sitä kaipaa eivätkä halua. Luultavasti heillä on tuohon pakkaukseen ja purkamiseen sellainen rutiini, että olisimme vain haitaksi.

Kun auto oli pakattu, lähdimme matkaan kohti Oldupaita. Matka kulki tuttujen tasankojen läpi ja saimme vielä kerran ihastella suuria laumoja. 

Oldupain rotko on tunnettu yhtenä ihmisen alkukodoista. 

Kävimme myös museossa ja kuuntelimme esitelmän. Vierailu oli hintansa arvoinen, nimittäin sisäänpääsy oli vain 3000 TSH / Henkilö.

Täältä jatkoimme kohti Ngorongoron kalderaa. Pysähdyimme kalderan sisäänmenoportin luona ottamaan maisemakuvia, koska ikinä ei tiedä kuinka kauan kaldera on pilviverhojen peittämänä ja nyt sää oli kirkas. 

Ai niin, matkalla näimme mielenkiintoista autonkorjausta. Tielle pysähtyneen auton jäähdyttimessä oli ilmeisesti reikä. Autossa ollut porukka tyhjensi jäähdyttimeen useita kappaleita teepusseja. Ihmettelimme moista toimintaa, mutta miehet kertoivat, että teenpurut toivottavasti tukkivat vuodon. Meitä mietitytti mitä autohuolto suomessa mahtaisi ajatella kun jäähdyttimestä löytyisi teenpuruja.

Saavuimme meille jo ennestään tuttuun majoituspaikkaan ja sovimme oppaamme kanssa, että lähtö kalderaan on klo 8 aamulla. Sitten tavarat huoneeseen, josta on todella hyvä näköala. 

Tämän jälkeen virkistimme itseämme baarissa muutamalla oluella. Sitten painuimme takaisin huoneeseen ja suihkuun. Mikko läpäisi punkkikatselmuksen puhtaasti, mutta kun Maria oli menossa suihkuun Mikko kysyi: Onko sulla aikaisemmin ollut polvitaipeessa luomi?. No ei ole ollut aikaisemmin ja mikäs siellä muukaan kuin toinen punkki. Aamulla ensimmäisen havaittuani teki mieli itkeä kun se oli niin ällöttävää, mutta nyt lähinnä vit….. Mikko oli taas pelastava enkeli ja poisti tuon kamaluuden.

Illallisella tuli ikävä Omarin ruokia. Siirryimme syömisen jälkeen vielä baariin ja aika on mennyt ihmetellessä muita hotellin asiakkaita. Huoneessa oli aika viileää, mutta uni kyllä maistui.

20.01.2010 Ngorongoro Ndutu special campsite – Serengeti Seroneran alueilla

20.01.2010 Ngorongoro Ndutu special campsite – Serengeti Seroneran alueilla


 

Aamulla Mikko heräsi jälleen ennen kelloa. Aamiaisella klo 07 ja tänään tarjoilussa: Vesimelonia, pekonia, paistettua kananmunaa, papuja ja paahtoleipää. Mukissa kahvit ja mehut tietenkin. Ei ollenkaan huonoa kun ollaan puskassa ja ruoka tehdään pääasiassa hiilillä. Paljon parempia aamiaisia Omarin tekemät ovat kuin Lodgeissa olevat aamiaiset. 

7.30 liikkeelle ja suuntana Serengeti. Migraatio olikin yllättäen menossa Ndutun pusikoissa ja sitä oli pakko jäädä ihmettelemään jälleen kerran. Nyt gnut juoksivat eteenpäin eivätkä olleet niin nuutuneita kuin eilen. Myös Ndutun tasangot olivat täynnä eläimiä. Yhtäkkiä todella iso urosleijona käveli tasangolla kohti gnuita. Gnuiden riveissä tuli hajaannusta kun herra ylväänä käveli niiden vieritse. Ihmettelimme mitä leijona touhuaa ja syykin selvisi. Hän kaikessa ylhäisyydessään meni lopettelemaan aikaisemmin kaadettua gnuta. Korppikotkat ja sakaalit eivät jääneet siitä kilpailemaan.

Tästä jatkoimme kohti Serengetiä ja oppaamme hoiti taas porttimuodollisuudet. Sitten ajoimme läpi Serengetin ruohotasankojen, jotka ammottivat tyhjyyttään. Näimme Serengetissä valtavan määrän eläimiä, että tähän hätään niitä kaikkia ei vain voi muistaa. 

Joka tapauksessa näimme vihdoin kaipaamamme leopardin. Melko kaukana, mutta leopardi kuitenkin. 

Pidimme lounastauon ja Omarin lounasboxi oli parempi kuin lodgejen vastaavat. Opas kävi sillä välin korjauttamassa renkaan ja hakemassa lisää talousvettä. Lamppuun ei löytynyt varaosia. Lähdimme lounaspaikastamme Seronerassa sijaitsevasta vierailijakeskuksesta ja alle 5 minuutin ajon jälkeen oppaamme huusi leijonia, paljon leijonia! Leijonia oli 16 kpl ja laumassa oli useita naaraita ja paljon pentuja. Ne lötköttelivät heinikossa ja yhtäkkiä yksi naaras nousi ja lähti etenemään. Ruohikosta nousi leijonanpäitä yksi toisensa perään ja ne lähtivät kävelemään suoraan meitä kohti. Osa leijonista ryhmittyi suoraan automme vierelle ja hetken kuluttua ne ylittivät tien. Saimme vielä jonkin aikaa seurailla laumaa, kunnes ne katosivat savannille. Meillä oli onni olla ensimmäinen autokunta ja saimme näin ollen parhaimmat kuvauspaikat. 

Leijonien jälkeen näimme vielä norsuja ja ison lauman kirahveja. 

Kävimme myös hippopoolilla ja näimme paljon virtahepoja. Haju ei ollut nyt niin paha kuin pari vuotta sitten, koska joessa oli paljon vettä. 

Krokotiilit äänekäs jenkkiporukka oli säikäyttänyt piiloon. Näimme kuitenkin krokotiileja myöhemmin toisessa paikassa. Poistuessamme Serengetistä ostimme Naabi Hill:n kukkulan portilta olevasta kaupasta 10 kpl kylmiä oluita eli 2 kpl / henkilö. 

Oppaamme kiitteli kovasti, mutta Thomas ja Omar suorastaan riemastuivat. Oli kiva ilahduttaa. Leirillä kylmä kalja on kova juttu, ainakin meistä. Kun tulimme leiriin miehiä ei näkynyt missään. He tulivat hetken päästä puskasta viidakkoveitsi kädessään. Missä lienee olivat olleet?

Leirissä olimme noin 18.30 eli tämän päivän reissun pituudeksi tuli noin 11 tuntia. Illalliseksi oli papu-lihakeittoa, keitettyjä perunoita, vaaleaa kastiketta ja lihasuikaleita. Jälkkäriksi ananasta. Plörökahvimme keskeytyi kun oppaamme rupesi suuntaamaan valonheitintä pusikkoon. Noin 20 metrin päässä leiristä oli 3 puhvelia. Kuulemma leirissä on kuitenkin ihan turvallista ja me toki uskomme kokeneempia.