29.01.2010 Mikumi
- Selous
Tämä on ollut
päivä, jona on tapahtunut paljon. Nyt kirjoitan tätä Selousin tuntumassa
olevalla leirintäalueella katsellen Rufiji-jokea ja nauttien baarin antimista.
Aamulla
heräsimme 06.20 ja pakkasimme tavaramme. Aamiaisella olimme 07.10 ja se oli ihan
ok, mutta sen tarjoilu oli aika hidasta. Pääsimme poistumaan aamiaiselta vasta
07.45. Haimme tavarat ja kävimme respassa maksamassa baarilaskumme. Kun
tapasimme oppaamme, kello olikin 08 ja saimme uutisia, jotka olivat hieman
ikäviä. Selousissa on kuulemma satanut niin rankasti, että yöpymisen puiston
sisällä olevalla Lake Tagalalan erityisleirintäpaikalla voi unohtaa. Lisäksi joudumme vähentämään yhden päivän
Selousista koska ajomatka sieltä Saadanin puistoon saattaisi olla mahdoton
urakka yhdelle päivälle. Ajamme siis Dar es Salaamiin, yövymme siellä ja
jatkamme seuraavana päivänä Saadaniin. Kolmas huono uutinen oli se, että
lounaslaatikoiden valmistuksessa kestää. Hieman nyppii tuo yhden päivän
vähentyminen Selousista ja ihmetyttää, että oppaamme ilmoitti nyt vasta tuon
muutoksen. Asiahan on ollut tiedossa ja tämän muutoksen oppaamme olisi voinut
ilmoittaa jo matkan suunnitteluvaiheessa, eli noin puoli vuotta aikaisemmin!
Saimme
lounaslaatikot ja olimme aistivinamme pientä kireyttä oppaamme ja hotellin
henkilökunnan välillä. Oppaamme piti heidän majoitustilaansa ala-arvoisena ja
oli vihainen kun lounaslaatikot myöhästyivät. Oli hieman vaivaannuttavaa
seurata tätä kiistelyä. Näissä kireissä tunnelmissa hyppäsimme autoon ja
jatkoimme matkaamme. Kerroimme. että hotellista syötetään eläimiä ja oppaamme
sanoi sen olevan puiston sisällä ehdottoman kiellettyä. Kävimme raportoimassa
asiasta puiston portilla ja näytimme puiston henkilökunnalle kuvia ruokinnasta.
He lupasivat puuttua asiaan, mutta emme jaksa uskoa, että ruokinta tulee
loppumaan. (Vuonna 2014 Iltasanomissa oli matkailuartikkeli Tansaniasta ja sen
perusteella eläinten ruokinta jatkuu edelleen Mikumissa)
Jatkoimme
matkaa pitkin Mikumin puistoa halkovaa valtatietä kohti Morogoroa.
Näimme
tienvarressa vielä paljon eläimiä ja jopa yhden leijonan. Tie jatkui hyvänä
Morogoroon ja pysähdyimme sinne suorittamaan ostoksia, tankkaamaan ja ottamaan
talousvettä. Mikko ja minä metsästimme Konyagia ja saimmekin sitä ostettua
paikallisesta baarista. Tässäkin kaupungissa saimme olla ihan rauhassa ja muita
länsimaalaisia emme nähneet.
Tie
Morogorosta eteenpäin oli taas ihan omaa luokkaansa eli se oli täysin kamala.
Lisämaustetta matkaan toi se, että täällä on aika paljon asutusta. Tiellä
liikkui pyöräilijöitä, koululaisia, koiria, vuohia ja kanoja. Taas vaihteeksi myös yksi rengas puhkesi.
Tie kiipesi
välillä kukkuloille ja laskeutui sieltä taas alas. Yhden kukkulan päällä
pidimme lounastauon. Ensin paikalle ilmestyi kaksi koiraa ja annoimme niille
kanan roippeet. Seuraavaksi paikalle tuli iso lehmälauma ja kaksi pientä
poikaa. Annoimme heille osan lounaslaatikoidemme sisällöstä ja muutaman pullon
vettä. Pojat vaikuttivat tyytyväisiltä evästarjoiluun.
Matka kesti
ja noin kello 16 olimme Selousin puiston länsipuolen portilla. Vielä piti ajaa
80 km puiston läpi, jotta pääsisimme leiripaikkaamme. Matkalla näimme paljon
norsuja ja yksi hermostui meihin ja se toitotti kuuluvasti. Kuvaamaan ei juurikaan ehtinyt pysähtyä, mutta muutama kuva tuli sentään matkalta otettua.
Noin kello 18
olimme leiripakassamme, joka sijaitsi parin kilometrin päässä puistosta
Rufiji-joen varrella. Paikan nimi on Selous river camp ja on oikein mukava
paikka. Suihkuvesi tulee tosin suoraan joesta, joten peseytyessä kannattaa
pitää suu kiinni. Leirintäpaikan erittäin hyvä puoli on baari, josta voi
katsella joella olevia hippoja ja täältä saa kylmää olutta.
Kun nautimme oluitamme
paikalle tuli 2 suomalaista naista. Moikkasimme heitä ja vietimme heidän kanssa
alkuillan.
Nukkumaan
menimme noin klo 23 ja valitettavasti teltassa oli kamalan kuuma.