22.01.2010 Ngorongoro Ndutu - Ngorongoron kaldera

22.01.2010 Ngorongoro Ndutu - Ngorongoron kaldera

Maria heräsi ennen aikojaan ja klo 6.30 Mikkokin heräili ja suoritimme aamutoimet. Suomalainen sananlasku "ei kahta ilman kolmatta" pätee nähtävästi myös täällä. Marialta löytyi kolmas punkki, tällä kertaa pakarasta. Ei kovin mukava asia!

Kävimme aamiaisella ja ihmettelimme taas erilaisia kulttuureita. Jostain idempää tullut porukka söi omia nuudeleitaan, täyttivät oman termospullonsa teevesiautomaatista ja lopuksi ottivat meidän pöydästä kaikki paperiservietit mukaansa. Klo 08 oppaamme oli noutamassa meitä. Ajoimme Ngorongoron kalderan alasmenotielle, mutta täällä tulikin ongelmia. 

Oppaamme oli maksamassa puiston pääsymaksua, mutta systeemi olikin muuttunut. Maksu pitääkin nykyään suorittaa turismitoimistossa, joka taas sijaitsee hyvin lähellä Ngorongoro Wildlife Lodgea. Ei muuta kuin takaisin. Kun ajoimme toimiston pihaan Mikko tuumasi, että tuolla seisoo ihan Ollin näköinen mies. Mietti sitten vielä, että eihän se nyt voi Olli olla, mutta ei Tansaniassa nyt niin paljon Ollin näköisiä miehiä liiku, joten tapasimme Ollin uudelleen ja ehdimme rupatella tovin.

Kysyimme Ollilta mm. punkeista ja puremia kuulemma kannattaa tarkkailla. Hän kiinnitti myös huomiota Mikon nilkkoihin ja jalkateriin, jotka ovat aika kamalan näköiset. Emme ole vielä tottuneet paikallisiin hyttysiin, saati tsetsekärpäsiin, joten jälki on sen mukaista. Tsetsekärpäsen puremasta syntyy ainakin meille ensin kamala vesirakkula ja sen jälkeen ne tulehtuvat. Maria on päässyt hyttysten suhteen vähemmällä, mutta "voittaa" punkeissa. Mikolla tulehdus jaloissa on niin paha, että illalla piti aloittaa antibioottikuuri. 

Lähdimme uudestaan kalderan portille ja tällä kertaa myös pääsimme jatkamaan matkaa alas asti.. Korkeuseroa on noin 600 m ja näkymät ovat upeat, mutta nyt toisella kerralla ei tullut ihan samaa fiilistä kuin ensimmäisellä. Silloin kaikki oli ihan uutta, mutta edelleen olemme sitä mieltä, että maisema on kaunein näkemämme. 

Seeproja, gnuita ja flamingoja oli huomattavasti enemmän kuin 2 vuotta sitten. Eläimet ovat täällä todella tottuneita autoihin ja välillä hyvä jos viitsivät väistää. Eikä toisaalta eläinten tarvitse autoja väistellä, koska heillä on kaikissa puistoissa ehdoton etuajo-oikeus. Seeproilla on paljon varsoja, mutta gnut eivät ole vielä poikineet. 

Näimme yhteensä 6 sarvikuonoa, mikä on paljon, koska kraatterissa elää niitä noin 18 kpl. 

Picnic paikka oli samanlainen kuin edelliselläkin kerralla ja hyökkäävien haukkojen vuoksi söimme autossa. Haukat nimittäin hakevat helppoa saalista ja vievät eväät turistien käsistä ja viiltävät kynsillään siinä sivussa.

Syödessämme saderintama lähestyi ja ukkonen jyrähteli kumeasti. Lähdimme jatkamaan ajoa ja ehdimme pois sateen alta. Jatkoimme siihen suuntaan, jossa oli kamala kasa autoja ja syykin selvisi. Ruohikossa oli 4 naarasleijonaa, keskellä tietä puhvelinraato ja sen vieressä iso urosleijona nukkumassa. Komeaa katseltavaa kyllä, mutta automäärä oli melkoinen. Tosin leijonia autot eivät tuntuneet häiritsevän. Massu täynnä puhvelia päivälepo maistuu. 

Kävimme vielä Lerain metsässä ja matkalla ihailimme sarvikuonoja. 

Metsäretken jälkeen katsastimme leijonat uudelleen. Nyt ei ollut kuin yksi autokunta paikalla. Leijonat eivät olleet liikahtaneet senttiäkään vaan jatkoivat edelleen puhvelin sulattelua. 

Tämän jälkeen olikin aika nousta pois kalderasta. Tultuamme lodgeen, otimme parit oluet ja omaan huoneeseen palattuamme näimme sen ikkunasta sateenkaaren. Minne sateenkaari päättyy, siellä on kultaa ja tässä tapauksessa vielä kultaakin kalliimpaa eli Ngorongoron kaldera. 

 Illallisen jälkeen menimme suoraan nukkumaan.