22.01.2010 Ngorongoro Ndutu - Ngorongoron kaldera

22.01.2010 Ngorongoro Ndutu - Ngorongoron kaldera

Maria heräsi ennen aikojaan ja klo 6.30 Mikkokin heräili ja suoritimme aamutoimet. Suomalainen sananlasku "ei kahta ilman kolmatta" pätee nähtävästi myös täällä. Marialta löytyi kolmas punkki, tällä kertaa pakarasta. Ei kovin mukava asia!

Kävimme aamiaisella ja ihmettelimme taas erilaisia kulttuureita. Jostain idempää tullut porukka söi omia nuudeleitaan, täyttivät oman termospullonsa teevesiautomaatista ja lopuksi ottivat meidän pöydästä kaikki paperiservietit mukaansa. Klo 08 oppaamme oli noutamassa meitä. Ajoimme Ngorongoron kalderan alasmenotielle, mutta täällä tulikin ongelmia. 

Oppaamme oli maksamassa puiston pääsymaksua, mutta systeemi olikin muuttunut. Maksu pitääkin nykyään suorittaa turismitoimistossa, joka taas sijaitsee hyvin lähellä Ngorongoro Wildlife Lodgea. Ei muuta kuin takaisin. Kun ajoimme toimiston pihaan Mikko tuumasi, että tuolla seisoo ihan Ollin näköinen mies. Mietti sitten vielä, että eihän se nyt voi Olli olla, mutta ei Tansaniassa nyt niin paljon Ollin näköisiä miehiä liiku, joten tapasimme Ollin uudelleen ja ehdimme rupatella tovin.

Kysyimme Ollilta mm. punkeista ja puremia kuulemma kannattaa tarkkailla. Hän kiinnitti myös huomiota Mikon nilkkoihin ja jalkateriin, jotka ovat aika kamalan näköiset. Emme ole vielä tottuneet paikallisiin hyttysiin, saati tsetsekärpäsiin, joten jälki on sen mukaista. Tsetsekärpäsen puremasta syntyy ainakin meille ensin kamala vesirakkula ja sen jälkeen ne tulehtuvat. Maria on päässyt hyttysten suhteen vähemmällä, mutta "voittaa" punkeissa. Mikolla tulehdus jaloissa on niin paha, että illalla piti aloittaa antibioottikuuri. 

Lähdimme uudestaan kalderan portille ja tällä kertaa myös pääsimme jatkamaan matkaa alas asti.. Korkeuseroa on noin 600 m ja näkymät ovat upeat, mutta nyt toisella kerralla ei tullut ihan samaa fiilistä kuin ensimmäisellä. Silloin kaikki oli ihan uutta, mutta edelleen olemme sitä mieltä, että maisema on kaunein näkemämme. 

Seeproja, gnuita ja flamingoja oli huomattavasti enemmän kuin 2 vuotta sitten. Eläimet ovat täällä todella tottuneita autoihin ja välillä hyvä jos viitsivät väistää. Eikä toisaalta eläinten tarvitse autoja väistellä, koska heillä on kaikissa puistoissa ehdoton etuajo-oikeus. Seeproilla on paljon varsoja, mutta gnut eivät ole vielä poikineet. 

Näimme yhteensä 6 sarvikuonoa, mikä on paljon, koska kraatterissa elää niitä noin 18 kpl. 

Picnic paikka oli samanlainen kuin edelliselläkin kerralla ja hyökkäävien haukkojen vuoksi söimme autossa. Haukat nimittäin hakevat helppoa saalista ja vievät eväät turistien käsistä ja viiltävät kynsillään siinä sivussa.

Syödessämme saderintama lähestyi ja ukkonen jyrähteli kumeasti. Lähdimme jatkamaan ajoa ja ehdimme pois sateen alta. Jatkoimme siihen suuntaan, jossa oli kamala kasa autoja ja syykin selvisi. Ruohikossa oli 4 naarasleijonaa, keskellä tietä puhvelinraato ja sen vieressä iso urosleijona nukkumassa. Komeaa katseltavaa kyllä, mutta automäärä oli melkoinen. Tosin leijonia autot eivät tuntuneet häiritsevän. Massu täynnä puhvelia päivälepo maistuu. 

Kävimme vielä Lerain metsässä ja matkalla ihailimme sarvikuonoja. 

Metsäretken jälkeen katsastimme leijonat uudelleen. Nyt ei ollut kuin yksi autokunta paikalla. Leijonat eivät olleet liikahtaneet senttiäkään vaan jatkoivat edelleen puhvelin sulattelua. 

Tämän jälkeen olikin aika nousta pois kalderasta. Tultuamme lodgeen, otimme parit oluet ja omaan huoneeseen palattuamme näimme sen ikkunasta sateenkaaren. Minne sateenkaari päättyy, siellä on kultaa ja tässä tapauksessa vielä kultaakin kalliimpaa eli Ngorongoron kaldera. 

 Illallisen jälkeen menimme suoraan nukkumaan.

20.01.2010 Ngorongoro Ndutu special campsite – Serengeti Seroneran alueilla

20.01.2010 Ngorongoro Ndutu special campsite – Serengeti Seroneran alueilla


 

Aamulla Mikko heräsi jälleen ennen kelloa. Aamiaisella klo 07 ja tänään tarjoilussa: Vesimelonia, pekonia, paistettua kananmunaa, papuja ja paahtoleipää. Mukissa kahvit ja mehut tietenkin. Ei ollenkaan huonoa kun ollaan puskassa ja ruoka tehdään pääasiassa hiilillä. Paljon parempia aamiaisia Omarin tekemät ovat kuin Lodgeissa olevat aamiaiset. 

7.30 liikkeelle ja suuntana Serengeti. Migraatio olikin yllättäen menossa Ndutun pusikoissa ja sitä oli pakko jäädä ihmettelemään jälleen kerran. Nyt gnut juoksivat eteenpäin eivätkä olleet niin nuutuneita kuin eilen. Myös Ndutun tasangot olivat täynnä eläimiä. Yhtäkkiä todella iso urosleijona käveli tasangolla kohti gnuita. Gnuiden riveissä tuli hajaannusta kun herra ylväänä käveli niiden vieritse. Ihmettelimme mitä leijona touhuaa ja syykin selvisi. Hän kaikessa ylhäisyydessään meni lopettelemaan aikaisemmin kaadettua gnuta. Korppikotkat ja sakaalit eivät jääneet siitä kilpailemaan.

Tästä jatkoimme kohti Serengetiä ja oppaamme hoiti taas porttimuodollisuudet. Sitten ajoimme läpi Serengetin ruohotasankojen, jotka ammottivat tyhjyyttään. Näimme Serengetissä valtavan määrän eläimiä, että tähän hätään niitä kaikkia ei vain voi muistaa. 

Joka tapauksessa näimme vihdoin kaipaamamme leopardin. Melko kaukana, mutta leopardi kuitenkin. 

Pidimme lounastauon ja Omarin lounasboxi oli parempi kuin lodgejen vastaavat. Opas kävi sillä välin korjauttamassa renkaan ja hakemassa lisää talousvettä. Lamppuun ei löytynyt varaosia. Lähdimme lounaspaikastamme Seronerassa sijaitsevasta vierailijakeskuksesta ja alle 5 minuutin ajon jälkeen oppaamme huusi leijonia, paljon leijonia! Leijonia oli 16 kpl ja laumassa oli useita naaraita ja paljon pentuja. Ne lötköttelivät heinikossa ja yhtäkkiä yksi naaras nousi ja lähti etenemään. Ruohikosta nousi leijonanpäitä yksi toisensa perään ja ne lähtivät kävelemään suoraan meitä kohti. Osa leijonista ryhmittyi suoraan automme vierelle ja hetken kuluttua ne ylittivät tien. Saimme vielä jonkin aikaa seurailla laumaa, kunnes ne katosivat savannille. Meillä oli onni olla ensimmäinen autokunta ja saimme näin ollen parhaimmat kuvauspaikat. 

Leijonien jälkeen näimme vielä norsuja ja ison lauman kirahveja. 

Kävimme myös hippopoolilla ja näimme paljon virtahepoja. Haju ei ollut nyt niin paha kuin pari vuotta sitten, koska joessa oli paljon vettä. 

Krokotiilit äänekäs jenkkiporukka oli säikäyttänyt piiloon. Näimme kuitenkin krokotiileja myöhemmin toisessa paikassa. Poistuessamme Serengetistä ostimme Naabi Hill:n kukkulan portilta olevasta kaupasta 10 kpl kylmiä oluita eli 2 kpl / henkilö. 

Oppaamme kiitteli kovasti, mutta Thomas ja Omar suorastaan riemastuivat. Oli kiva ilahduttaa. Leirillä kylmä kalja on kova juttu, ainakin meistä. Kun tulimme leiriin miehiä ei näkynyt missään. He tulivat hetken päästä puskasta viidakkoveitsi kädessään. Missä lienee olivat olleet?

Leirissä olimme noin 18.30 eli tämän päivän reissun pituudeksi tuli noin 11 tuntia. Illalliseksi oli papu-lihakeittoa, keitettyjä perunoita, vaaleaa kastiketta ja lihasuikaleita. Jälkkäriksi ananasta. Plörökahvimme keskeytyi kun oppaamme rupesi suuntaamaan valonheitintä pusikkoon. Noin 20 metrin päässä leiristä oli 3 puhvelia. Kuulemma leirissä on kuitenkin ihan turvallista ja me toki uskomme kokeneempia.

19.01.2010 Ngorongoro Ndutu special campsite

19.01.2010 Ngorongoro Ndutu special campsite

Aamulla heräsimme ilman kelloa 06.45. Tähän oli osasyynä varmaankin ilman koleus + se, että jätimme teltasta kaikki läpät auki. Marialla oli fleece-pusakka, jossa nukkui, mutta Mikolla ei ollut mukana mitään noin lämmittävää. Hän keksi sitten yöllä ottaa lämmikkeeksi makuupussin lisäksi pyyhkeen. Aamiainen oli ihana. Alkuun hedelmiä ja muroja (kuuman maidon kanssa, koska maito tehdään maitojauheesta kylmäsäilytystilojen puutteen takia), paahtoleipää, pekonia, paistettua kananmunaa ja tomaattia + hyvää tuoremehua ja kahvia. n. klo 8.00 lähdimme ensimmäiselle ajolle Näimme ensin kirahveja ja norsuja. 

Tämän jälkeen törmäsimme leijonaperheeseen sekä gepardiin.

Olimme taas seikkailtuamme poissa teiltä keskellä tasankoja, jossa maamerkkejä ei näkynyt. Lopputulos oli, että olimme jälleen hivenen eksyksissä. Toisen jeepin avustuksella pääsimme pois tasangolta kuivuneelle joenuomalle. Vielä oli vähän epäselvää mihin päin pitäisi suunnistaa, mutta löysimme lopulta leiriimme, jonne saavuimme 14.30. Aamuajon pituudeksi tuli siis yli 6 tuntia.

Leirillä söimme lounaaksi taas Omarin herkkuja. Alkuun hedelmiä, pääruoaksi kanaa ja mausteista ananaskastiketta + lisukkeena riisiä ja vihreitä papuja ja porkkanaa. Jälkiruoaksi hedelmäsalaattia (parasta koskaan syömäämme) + kahvit.

Sitten kirjoittelimme matkapäiväkirjaa ja n 15.40 lähdimme iltapäiväajolle. Ensimmäiseksi törmäsimme 3 valtavaan urosnorsuun. Olivat hyvin rauhallisia ja pääsimme tosi lähelle. 

Sitten haimme vettä, kuten teimme aamullakin. Ndutu järven rannalla on porakaivoja ja molemmilla kerroilla paikalla oli pumppuauto. Joko hyvää onnea tai sitten oppaamme tiesi milloin autot olivat paikalla. 

Tämän jälkeen matkasimme taas kohti tasankoja ja matkalla näimme useita kirahveja.

Löysimme leijonalauman taas joenuomasta. Parhaimmillaan meitä oli leijonia ihailemassa 7 autokuntaa, mutta leijonat ovat niin autoihin tottuneita, että meistä vähät välittivät.

Leirissä meitä odotti peseytymismahdollisuus.

 

Miehet olivat virittämässä leirisuihkua, mutta ilmoitimme, että homma onnistuu ämpärillä ja kannulla. Thomas ihmetteli tätä ratkaisua, mutta kerroimme, että kesämökillä peseydymme tuolla tavalla. Sitten Thomas ilmoitti tuovansa meille kohta lisää lämmintä vettä ja me kerroimme, että meille riittää tämä 1 ämpärillinen. Hän ei ollut uskoa meitä, mutta tuolla määrällä Mikko pesi myös hiuksensa.

Suihku virkisti kummasti ja lähdimme ruokakatokseen kirjoittamaan päivän tapahtumista. Ilta pimeni pikkuhiljaa ja meille tuotiin Petromax-lamppu. Jostain syystä paineet eivät laitteessa pysyneet ja sitä on nyt korjattu toista tuntia. Nautimme illallisen otsalamppujen valossa. Tänään oli alkuun kurkkukeittoa, pääruoaksi spagettia ja jauhelihakastiketta + herneitä. Jälkiruoaksi friteerattuja banaaneja, joita emme valitettavasti enää jaksaneet juurikaan syödä. Juttelimme vielä seuraavan päivän suunnitelmista ja suunnaksi otetaan Serengeti.