19.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge – Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

19.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge – Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

Herätys 06.20 ja menimme ihastelemaan auringonnousua.

Pakkasimme rinkat ja suuntasimme suihkun kautta aamiaiselle. Toiset kahvit nautimme vielä ulkona ihaillen Lobon maisemia. Haimme rinkat huoneesta, kirjauduimme ulos lodgesta ja maksoimme huoneen laskun. Sitä oli kertynyt jonkin verran, mutta käytimme myös lodgen pesulapalveluja. 

Koska Eliasta, Thomasia ja Faustinia ei vielä näkynyt kiipesimme näköalatasanteelle ja ihastelimme tamaaneja, joita oli paljon auringossa lämmittelemässä. Näimme kun jeeppimme tuli hotellille ja haimme rinkat respasta. Elias lähti hakemaan sieltä vielä lounasboxeja ja palasi pian takaisin vain 2 kpl mukanaan. Niitä piti olla 3 kpl, mutta paviaanit olivat iskeneet jälleen ja tällä kertaa todella törkeästi. Paviaanit olivat tulleet respaan ja varastaneet yhden lounaslaatikoista. Kun naispuolinen hotellin työntekijä oli yrittänyt saada laatikkoa takaisin, oli yksi paviaaneista huitaissut häntä. Eliaksen tullessa paikalle oli nainen itkenyt ja ollut järkyttynyt tapahtuneesta. Ei mikään ihme moisen kohtelun jälkeen. Odotimme hetken aikaa, että uusi lounaslaatikko saatiin valmistettua ja matkaan pääsimme noin 08.25.

Ennen Seroneraa näimme kirahveja, hyeenoita, norsun juomassa ja toisen tomukylpyä ottamassa.

Seroneran alueella Mikon toive vihdoin kunnolla toteutui. Ensin näimme yhden leopardin, joka oli melko kaukana termiittikeon päällä. Matkan jatkuessa näimme edessä kamalan kasan autoja ja siellä olikin melkoinen yllätys. Saimme hyvän katselupaikan ja näkymänä oli makkarapuu, jossa oli leopardiemo kahden poikasen kanssa. Eivät nämäkään leopardit kamalan lähellä olleet, mutta jotenkin kuvattavissa.

Kävimme vielä Seroneran henkilökunnan kylässä, missä Thomas kävi kaupassa ostamassa kaasuvaloon uusia laseja kun edellinen meni rikki Ndutun rytäkässä.

Jatkoimme tauolle Seroneran vierailukeskukseen, missä oli taas hirveä hässäkkä. Paikalla oli safarijeeppien lisäksi yksi safarirekka. Näissä rekoissa matkustelee kansainvälinen porukka ja aika yleinen reitti on 6 viikkoa kestävä reissu Kenian Nairobista Etelä-Afrikkaan. Tuollainen ajoneuvo ei liene voi poiketa pienemmille teille vaan sen on pysyttävä pääteillä.

Naisten länsimaisiin vessoihin oli kamala jono, mutta onneksi täältä löytyi myös vanhempia kyykkymallisia vessoja ja näihin ei ollut jonoja. Sama ruuhka oli edessä Naabin portilla. Täällä safarirekan lisäksi paikalla oli myös paikallisbussi.

Miehet söivät täällä lounaansa, mutta meillä ei jostain syystä ollut vielä nälkä. Ostimme postikortteja ja merkkejä kun niitä vihdoinkin jostain sai. 

Matka jatkui Ngorongoron suojelualueen puolelle ja ympärillä näkyi Masaita karjoineen. Käännyimme päätieltä Oldupain vierailukeskukseen johtavalle tielle, mutta ennen keskusta käännyimme alas rotkoon. Täällähän on ihmisen alkukoto, mutta maisema rotkossa vaikutti aika vihamieliseltä.

Maisema oli erittäin karua, paljon laavakiveä ja vähän kasvillisuutta. Mietimme, että jos Nasera-kivellä on samanlaista tuli matkasuunnitelmassa tehtyä paha virhe.

Onneksi tasangot taas pian alkoivat ja eläimiä rupesi näkymään enemmän. Enimmäkseen thomsoningaselleja ja gnuita. Matkalla kävi myös pienimuotoinen onnettomuus. Koska täällä on paljon laiduntajia on paikalla myös paljon isoja lantakuoriaisia. Yksi sellainen lensi ikkunasta sisään ja osui suoraan Marian silmään. Kun tuollainen iso möhkäle osuu kovassa vauhdissa silmään, se todellakin sattuu. Onneksi ei sentään tullut mustaa silmää. 

Pysähdyimme matkalla myös liikkuvalla hiekkadyynillä (shifting sands). Dyyni on Oldoinyo Lengai tulivuoren tuhkaa ja se liikkuu tasangolla noin 17 metriä vuodessa.

Kun pysähdyimme ihmettelemään moista kummallisuutta, jostain ilmestyi heti Masai-naisia myymään meille tuotteitaan. Ostimme heiltä muutaman rannekorun. 

Lopulta Nasera alkoi tulla näkyviin. Nasera on 100 metriä korkea kalliomuodostelma keskellä tasankoa ja leiripaikkamme sijaitsee sen juurella. Kiersimme ensin kallion ympäri autolla ja sitten tulimme leiripaikalle. Maassa oli omituinen mytty, joka näytti Masaiden kangalta. Sitten totesimme sen sisällä olevan ihmisen.

Ajoimme autolla ihan mytyn lähelle, mutta mitään liikettä ei näkynyt. Sitten Elias soitti torvea, mutta ei vieläkään mitään reaktiota. Thomas meni ulos ja tönäisi myttyä pari kertaa. Ylös hyppäsi säikähtänyt pieni poika! Meille selvisi, että hänet oli jätetty tänne odottamaan meitä ja hänen isänsä on Masai, jolle tämän alueen valvonta kuuluu. Isä oli kuulemma kohta tulossa paikalle. 

Leirin pystytys aloitettiin ja paikalle tuli vanhempi Masai mies tarkastamaan paperimme ja kertomaan alueesta. Hänen nimi on Kristofer ja hän tulee toimimaan oppaanamme. Hän suositteli meillä nähtävyyksistä Olkarien rotkoa ja jotain suurta puuta. Rotkoon olimme päättäneet jo mennä, mutta puusta ei kukaan meistä ollut kuullut aikaisemmin ja mielenkiinnolla lähdemme sitä huomenna katsomaan. 

Yhtäkkiä Elias ja Kris hävisivät savannille. Noin tunnin kuluttua ihmettelimme mihin he oikein hävisivät, niin Thomas epäili Kristoferin kutsuneen Eliaksen kotiinsa. Kun he aikanaan palasivat, näin olikin tapahtunut ja Eliaksen mukaan Krisin koti oli todella kaukana. 

Autoimme leirin pystyttämisessä sen minkä osasimme ja samalla ihailimme uskomatonta maisemaa. Takana mahtava Nasera ja edessä kaunis laakso, jonka takana on kukkuloita. Uskomaton paikka!

Yöksi leiriimme jää Masai-vartija. Ei suinkaan villieläinten vuoksi vaan hän estää sen, ettei tästä synny Masaiden markkinapaikka. Nukkumaan menimme klo 22.00.

18.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge

18.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge

Yön nukuimme oikein hyvin ja aamiaisen jälkeen klo 08 Elias tuli noutamaan meidät.

Kyselimme miten Thomas ja Faustin olivat pärjänneet leirintäalueella. Katokseen oli kuulemma hieman satanut ja miehet olivat pystyttäneet teltan sen sisään. Nyt on heillä sitten tuplakatto.

Tänään Maria ilmoitti haluavansa nähdä kissoja. Lähdimme ajelemaan lentokentälle päin siirryimme pikkutielle, joka vei kohti kopjea. Ensimmäinen eläinhavainto oli ihastuttava kalliohyppijä.

Marian kissatilaus tälle päivälle oli otettu vastaan ja kiven päällä köllötteli 2 leijonaa auringosta nauttimassa.

Seuraavaksi tapasimme 4 hyeenaa, jotka olivat kotiluolansa edessä.

Jatkoimme sivutietä eteenpäin ja taas alkoi mutaluistelu. Edessäpäin ei näkynyt enää muuta kuin mutalätäkköä ja meidän oli pakko luovuttaa. Pienet sateet ovat myöhässä ja satavat nyt. Ei voi mitään, mutta matkantekoon se tekee omat haasteensa. On paljon paikkoja mihin ei yksinkertaisesti pääse vaikka kuinka haluaisi. Luonto kuitenkin nauttii sateista ja täysin rinnoin ja ympärillä on todellinen yltäkylläisyys.

Meidän oli siis pakko kääntyä ympäri ja siinäkin oli omat ongelmansa. Sopivaa kääntymispaikkaa ei meinannut löytyä. Mikko huomasi lähellä toisen ajouran ja suuntasimme sinne. Se olikin huomattavasti parempi kunnes tien katkaisi jonkinlainen oja. Ei muuta kuin vauhtia ja yli päästiin. Lähellä oli myös toinen tie, mutta sama juttu, pelkkää mutaa. Oli pakko palata päätielle, mikä oli sääli, koska Elias olisi halunnut viedä meidät laaksoon, jossa yleensä on paljon kissaeläimiä. 

Seurasimme siis päätietä ja merkittävin näky oli tien vieressä puuta syövä norsu, joka lopuksi päätti esitellä meille kaikki 5 jalkaansa. Saimme nauttia myös lehmäantilooppien ja kääpiomangustien seurasta.

Edempänä oli lisää norsuja ja yksi niistä tukki tien, joten ei auttanut muuta kuin odottaa. Ajoimme tien loppuun ja päädyimme Kenian rajaa lähellä olevalle portille, mutta se ei ole enää käytössä. Nyt on siis käyty 12 km päässä Keniasta.

Käännyimme takaisin ja söimme lounaan tien varressa. Keräilimme tieltä kauniita kiviä ja Elias kertoi kukkuloilla olevan paljon mineraaleja.

Takaisintulomatkalla näimme suuren norsulauman juomassa ja joukossa oli paljon poikasia.

Lisäksi tapasimme Afrikan kruunukurkia ja kirahveja.

Ajoimme lodgelle päin, ja kun olimme noin puolen tunnin matkan päässä, sade alkoi jälleen. Olimme menossa ensin katsomaan miehiä leirintäalueelle. Sade kiihtyi niin rankaksi, että Elias erehtyi tiestä ja hetken aika ihmettelimme missä oikein olemme. Lopulta oikea reitti löytyi ja pääsimme leirintäalueelle. 

Miehet olivat keittokatoksessa ja sinne mekin juoksimme sateen suojaan. Oli hassun näköistä kun teltta on katoksen sisällä.

Keittokatoksessa on metalliverkosta tehdyt seinä ja niillä on todellakin tarkoituksensa. Paviaanit ovat täällä tottuneet ihmisiin ja ovat melko röyhkeitä. Faustin oli päivällä lähtenyt käymään vessassa ja hän oli jättänyt katoksen oven lukitsematta. Thomas oli teltassa päiväunilla ja heräsi outoon ääneen. 4 paviaania oli tullut katokseen ja leikkinyt irtonaisella köydellä. Kun paviaanit oli saatu häädettyä ulos, ne olivat jääneet rynkyttämään verkko-ovea. 

Sade yltyi edelleen, juoksimme takaisin autolle ja suuntasimme lodgelle. Kävimme baarissa ja katselimme kun tamaanit pitivät sadetta kallionkielekkeiden alla. Sitten meitä alkoi mukavasti ramaista ja oli päiväunien aika.

Ne olivat muuten ensimmäiset päiväunet tällä reissulla. Puolentoista tunnin tirsojen jälkeen kömmimme väsyneinä ylös ja nyt olikin jo illallisen aika. Tällä kerralla illallinen oli järjestetty buffana kun eilen oli pöytiintarjoilu. Syy tähän oli se, että eilen meitä oli vain 8 vierasta ja nyt paikalle on tullut iso saksalainen ryhmä. 

Otimme illallisen jälkeen baarista oluet mukaan huoneeseen ja baaritiskin vieressä oli outo onkalo. Ihmettelimme mikä paikka se on, niin eräs henkilökunnan edustaja kertoi sen olevan Mr Lobo’s place. Hän kyseli myös mistä olemme kotoisin ja kuultuaan kotimaamme hän osasi yhden sanan suomea ja se oli huomenta. Menimme nukkumaan 22.30 ja uni tuli välittömästi.

17.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira special campsite, - Serengeti, Lobo wildlife lodge

17.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira special campsite, - Serengeti, Lobo wildlife lodge

Meidän piti herätä 06.30, mutta jostain syystä heräsimme jo tuntia aikaisemmin. Otimme kuvia nousevan auringon valaisemasta savannista.

Aamiainen oli normaali ja sen jälkeen alkoi leirin purku. Pakkasimme oman telttamme sängyt ja petivaatteet, mutta itse telttojen pakkaukseen emme saa vieläkään puuttua. Ajattelimme lähteä aamukävelylle pienkoneiden laskeutumispaikan suuntaan, mutta puhvelit olivat vallanneet sen. Kävelimme sitten vain ihan leirin lähistöllä. Leirissä hoidimme vessakuopan umpeen lapioimisen. Pakkaamisen aikana leirin päällä lenteli iso kattohaikaraparvi, mutta kovin onnistuneita kuvia niistä ei saanut.

Mikosta on paljon apua kun tavaroita lastataan auton katolle. Thomas ja Faustin ovat aika lyhyitä, joten Mikko pystyy nostamaan helpommin tavaroita auton katolle. Kun auton pakkaus oli melkein valmis, Marian piti vielä käydä puskassa. Onneksi piti, nimittäin löysimme vielä varusteisiimme kuuluvan kenttälapion ja puunuijan, millä teltan vaarnat isketään maahan.

Pääsimme matkaan n. 09.20 ja esitimme päivän eläintoiveet. Norsuja ja leopardi. Matkallamme norsutoive kävikin toteen, nimittäin näimme kaksi isoa norsulaumaa.

 
Emme ajaneet Seroneran kautta vaan suuntasimme Lobon tielle Retina hippo-poolin kautta. Vähän ennen hippo-poolia näimme 2 valtavaa virtahepoa pusikossa ja ne laittoivat juoksuksi lähestyessään jokea. On uskomatonta kuinka nopeasti 3000 kiloa painava eläin voi edetä.

Teimme nopean pysähdyksen hippo-poolilla. Täällä on oikein siistit vessat ja emme ymmärtäneet miksi eräs miespuolinen turisti päätti kuitenkin hoitaa tarpeensa pusikon suojassa. Onneksi hän ei kuitenkaan osunut jokeen pyrkivien virtahepojen reitille.

 

Jatkoimme kohti Loboa ja ”ystävämme” tsetsekärpäset pyrkivät auton sisäpuolelle. Yksi pysähtyi apukuskin niskatukeen ja Mikko mitään ajattelematta läimäisi ötökän pois päiviltä. Thomas nukkui apukuskin paikalla ja säikähti kovasti kun niskatuki yhtäkkiä heilahti. Matkalla näimme jonkin verran eläimiä ja mieleen jäi aivan ihastuttava hyeena.

Kirjautumisrituaalit hoidimme Lobon ranger postilla.

 
Ranger postilla oli myös paljon agamaliskoja.

Tämän jälkeen veimme Thomasin ja Faustinin julkiselle leirintäalueelle. Autoimme tavaroiden purkamisessa ja söimme lounaamme täällä.

 
Leirintäalue on hienolla paikalla ja muita leiriytyjiä ei tällä hetkellä ollut. Miehet valtasivat itselleen toisen keittokatoksen, jossa tavarat olisivat suojassa paviaaneilta ja pahimmalta sateelta.

Jätehuolto on täällä aika heikolla tolalla. Kysyin missä on roskis ja Elias osoitti hieman kauempana olevaa kuoppaa. Sinne oli heitetty kaikki jätteet sekaisin ja kuoppa oli aika täynnä. Kysyin miten se tyhjennetään ja ei sitä varsinaisesti tyhjennetä. Roskat poltetaan kuopassa!

Noin klo 14.00 tulimme Lobo Wildlife lodgelle. Vieraita lodgessa näyttää olevan todella vähän. Lähdimme heti oluelle ja Lodgeen on tehty uudistuksia edellisen (2008) vierailumme jälkeen. Tänne on tullut allasbaari ja suuntasimme sinne.

Nautimme oluet upeita maisemia ihaillen.

 
Baarissa istuessamme kuului takaamme kova jysähdys. Syyllinen löytyi kun näimme takanamme tamaanin, joka oli hypännyt puusta allasbaarin laudoitukselle. Tästä tamaanista emme saaneet kuvaa, mutta tässä muita yksilöitä.

Lähdimme vielä ajelulle klo 16.30 ja melkein heti taivas aukeni. Salamoi ja jyrisi ja sateen vuoksi ei autosta nähnyt juuri mitään. Katto oli myös pakko laskea alas. Näimme kuitenkin pari norsulaumaa, mutta puolen tunnin kuluttua sanoimme Eliakselle, että meidän puolesta ajo voidaan lopettaa. Elias oli ihan tyytyväinen ratkaisuumme, koska tuollaisessa sateessa on aika mahdotonta näyttää yhtään mitään eläimiä. Norsulaumoista otetut kuvat ovat sateen vuoksi epäonnistuneita, mutta tässä yksi yksilö juuri ennen sadetta.

Palasimme Lodgeen ja nautimme juoksevasta vedestä suihkun muodossa. Illallisella joimme puoliksi pullon viiniä ja se meni päähän kuin metrin halko. Nukkumaan klo 22.00.

Loppuun vielä kuvia lodgesta.