19.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge – Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

19.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge – Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

Herätys 06.20 ja menimme ihastelemaan auringonnousua.

Pakkasimme rinkat ja suuntasimme suihkun kautta aamiaiselle. Toiset kahvit nautimme vielä ulkona ihaillen Lobon maisemia. Haimme rinkat huoneesta, kirjauduimme ulos lodgesta ja maksoimme huoneen laskun. Sitä oli kertynyt jonkin verran, mutta käytimme myös lodgen pesulapalveluja. 

Koska Eliasta, Thomasia ja Faustinia ei vielä näkynyt kiipesimme näköalatasanteelle ja ihastelimme tamaaneja, joita oli paljon auringossa lämmittelemässä. Näimme kun jeeppimme tuli hotellille ja haimme rinkat respasta. Elias lähti hakemaan sieltä vielä lounasboxeja ja palasi pian takaisin vain 2 kpl mukanaan. Niitä piti olla 3 kpl, mutta paviaanit olivat iskeneet jälleen ja tällä kertaa todella törkeästi. Paviaanit olivat tulleet respaan ja varastaneet yhden lounaslaatikoista. Kun naispuolinen hotellin työntekijä oli yrittänyt saada laatikkoa takaisin, oli yksi paviaaneista huitaissut häntä. Eliaksen tullessa paikalle oli nainen itkenyt ja ollut järkyttynyt tapahtuneesta. Ei mikään ihme moisen kohtelun jälkeen. Odotimme hetken aikaa, että uusi lounaslaatikko saatiin valmistettua ja matkaan pääsimme noin 08.25.

Ennen Seroneraa näimme kirahveja, hyeenoita, norsun juomassa ja toisen tomukylpyä ottamassa.

Seroneran alueella Mikon toive vihdoin kunnolla toteutui. Ensin näimme yhden leopardin, joka oli melko kaukana termiittikeon päällä. Matkan jatkuessa näimme edessä kamalan kasan autoja ja siellä olikin melkoinen yllätys. Saimme hyvän katselupaikan ja näkymänä oli makkarapuu, jossa oli leopardiemo kahden poikasen kanssa. Eivät nämäkään leopardit kamalan lähellä olleet, mutta jotenkin kuvattavissa.

Kävimme vielä Seroneran henkilökunnan kylässä, missä Thomas kävi kaupassa ostamassa kaasuvaloon uusia laseja kun edellinen meni rikki Ndutun rytäkässä.

Jatkoimme tauolle Seroneran vierailukeskukseen, missä oli taas hirveä hässäkkä. Paikalla oli safarijeeppien lisäksi yksi safarirekka. Näissä rekoissa matkustelee kansainvälinen porukka ja aika yleinen reitti on 6 viikkoa kestävä reissu Kenian Nairobista Etelä-Afrikkaan. Tuollainen ajoneuvo ei liene voi poiketa pienemmille teille vaan sen on pysyttävä pääteillä.

Naisten länsimaisiin vessoihin oli kamala jono, mutta onneksi täältä löytyi myös vanhempia kyykkymallisia vessoja ja näihin ei ollut jonoja. Sama ruuhka oli edessä Naabin portilla. Täällä safarirekan lisäksi paikalla oli myös paikallisbussi.

Miehet söivät täällä lounaansa, mutta meillä ei jostain syystä ollut vielä nälkä. Ostimme postikortteja ja merkkejä kun niitä vihdoinkin jostain sai. 

Matka jatkui Ngorongoron suojelualueen puolelle ja ympärillä näkyi Masaita karjoineen. Käännyimme päätieltä Oldupain vierailukeskukseen johtavalle tielle, mutta ennen keskusta käännyimme alas rotkoon. Täällähän on ihmisen alkukoto, mutta maisema rotkossa vaikutti aika vihamieliseltä.

Maisema oli erittäin karua, paljon laavakiveä ja vähän kasvillisuutta. Mietimme, että jos Nasera-kivellä on samanlaista tuli matkasuunnitelmassa tehtyä paha virhe.

Onneksi tasangot taas pian alkoivat ja eläimiä rupesi näkymään enemmän. Enimmäkseen thomsoningaselleja ja gnuita. Matkalla kävi myös pienimuotoinen onnettomuus. Koska täällä on paljon laiduntajia on paikalla myös paljon isoja lantakuoriaisia. Yksi sellainen lensi ikkunasta sisään ja osui suoraan Marian silmään. Kun tuollainen iso möhkäle osuu kovassa vauhdissa silmään, se todellakin sattuu. Onneksi ei sentään tullut mustaa silmää. 

Pysähdyimme matkalla myös liikkuvalla hiekkadyynillä (shifting sands). Dyyni on Oldoinyo Lengai tulivuoren tuhkaa ja se liikkuu tasangolla noin 17 metriä vuodessa.

Kun pysähdyimme ihmettelemään moista kummallisuutta, jostain ilmestyi heti Masai-naisia myymään meille tuotteitaan. Ostimme heiltä muutaman rannekorun. 

Lopulta Nasera alkoi tulla näkyviin. Nasera on 100 metriä korkea kalliomuodostelma keskellä tasankoa ja leiripaikkamme sijaitsee sen juurella. Kiersimme ensin kallion ympäri autolla ja sitten tulimme leiripaikalle. Maassa oli omituinen mytty, joka näytti Masaiden kangalta. Sitten totesimme sen sisällä olevan ihmisen.

Ajoimme autolla ihan mytyn lähelle, mutta mitään liikettä ei näkynyt. Sitten Elias soitti torvea, mutta ei vieläkään mitään reaktiota. Thomas meni ulos ja tönäisi myttyä pari kertaa. Ylös hyppäsi säikähtänyt pieni poika! Meille selvisi, että hänet oli jätetty tänne odottamaan meitä ja hänen isänsä on Masai, jolle tämän alueen valvonta kuuluu. Isä oli kuulemma kohta tulossa paikalle. 

Leirin pystytys aloitettiin ja paikalle tuli vanhempi Masai mies tarkastamaan paperimme ja kertomaan alueesta. Hänen nimi on Kristofer ja hän tulee toimimaan oppaanamme. Hän suositteli meillä nähtävyyksistä Olkarien rotkoa ja jotain suurta puuta. Rotkoon olimme päättäneet jo mennä, mutta puusta ei kukaan meistä ollut kuullut aikaisemmin ja mielenkiinnolla lähdemme sitä huomenna katsomaan. 

Yhtäkkiä Elias ja Kris hävisivät savannille. Noin tunnin kuluttua ihmettelimme mihin he oikein hävisivät, niin Thomas epäili Kristoferin kutsuneen Eliaksen kotiinsa. Kun he aikanaan palasivat, näin olikin tapahtunut ja Eliaksen mukaan Krisin koti oli todella kaukana. 

Autoimme leirin pystyttämisessä sen minkä osasimme ja samalla ihailimme uskomatonta maisemaa. Takana mahtava Nasera ja edessä kaunis laakso, jonka takana on kukkuloita. Uskomaton paikka!

Yöksi leiriimme jää Masai-vartija. Ei suinkaan villieläinten vuoksi vaan hän estää sen, ettei tästä synny Masaiden markkinapaikka. Nukkumaan menimme klo 22.00.