20.01.2011 Tansania, Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

20.01.2011 Tansania, Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

Aamulla vessakäynti klo 05 ja tämän jälkeen sai nukkua vielä pari tuntia. Aamiainen oli tänään melko myöhään klo 08. Yritimme tarjota Masaille myös aamiaista, mutta he eivät halunneet muuta kuin leipää.Lähdimme kohti Olkarien rotkoa Kris oppaanamme. Hyvä oli, että hän oli mukanamme, koska muuten rotkon löytäminen olisi ollut melko hankalaa. Matkaa rotkolle on noin 40 km ja tällaisilla teillä se tietää noin 2 tunnin ajoa.

Matkalla kohtaamamme eläimet olivat monipuolisia. Gnuita, seeproja, gaselleja, kirahveja, vuohia, lehmiä, koiria ja aaseja.

Rotkolla olimme klo 11.30 eli juuri sopivasti kuumimpaan aikaan. Otimme vettä mukaan, reput selkään ja suuntasimme rotkoon.

Paikalla oli Masai-nainen lapsineen ja aaseineen. Hän oli hakemassa vettä lätäköstä joka mielestämme muistutti mutalammikkoa. Rotkossa kävelimme kivilouhikossa ja välillä vastaan tuli vesilampareita. Kävelimme noin rotkon puoliväliin ja istuimme alas ihailemaan korkeita kiviseinämiä ja korppikotkien liitelyä.

Katselimme niitä aikamme ja sitten alkoikin kivikokoelman keruutalkoot. Maria löysi hienon kiiltävän kiven, jonka halusi mukaansa. Mikko yritti toppuutella, mutta pahempaa oli luvassa. Elias otti mukaansa mustan soikionmuotoisen karhean kiven. Isoja sellaisia voi kuulemma käyttää veitsen teroitukseen ja pienempiä jalkojen raspaukseen. No totta kai sellainen kauneudenhoitoväline oli saatava ja Mikko puisteli päätään. Elias otti mukaansa myös vaalean laakean tasaisen ison kiven. Sekin oli kuulemma hyvä veitsien teroittamiseen. Keksimme, että sellaiset oli saatava myös Thomasille ja Faustinille. Thomasin noin 10 kg:n kivi kulki Marian repussa ja Faustinin kiven kantoi Mikko käsissään. Vielä löytyi Eliakselle kotiin koristeeksi kauniin vihreä kivi, jonka Maria kantoi autolle. Masai-oppaamme ihmetteli kivi-innostustamme ja tiedusteli aikooko Elias tehdä niillä jonkinlaista bisnestä. Kerroimme mihin tarkoituksiin kivet oli kerätty ja hänelle asia oli ihan ok.

Kun olimme lähellä rotkon suuaukkoa, tiemme oli tukittu. Masait olivat tuoneet vuohensa, lehmänsä ja aasinsa juomaan. Onneksi elikot olivat säyseitä ja pääsimme puikkelehtimaan niiden välistä.

Olimme kävelyn jälkeen aivan hiestä märkiä, mutta Kris ei vaikuttanut edes nihkeältä.

Suuntasimme takaisin leiriämme kohti ja vastaan tuli auto. Jo toinen tänään! Ensimmäisessä oli paikallisia, mutta tässä 2 ”turistia”. He olivat alun perin Hollannista, mutta asuivat nyt Arushassa. He olivat eksyksissä ja etsivät tietä Natron-järvelle. Polttoainetta heillä oli kuulemma enää puoli tankillista ja he kysyivät ainakin 5 kertaa voimmeko antaa heille dieseliä. No emme voineet, koska meillä on polttoainetta sen verran, että saamme tämän päivän ajot tehtyä ja pääsemme joko Arushaan tai Ngorongoron bensa-asemalle. Elias ja Kris yrittivät neuvoa tietä miehelle parhaansa mukaan ja me näytimme rouvalle Ollin kirjoja ja kuvia Olkarien rotkosta. He eivät olleet siitä kuulleetkaan. Ihmettelimme itseksemme, miksi he olivat niin vähällä polttoaineella liikkeellä kun autoissa on yleensä 2 tankkia á 70 litraa. Miksi he eivät olleet tankanneet niitä täyteen ennen kuin lähtivät tänne ”tiettömälle taipaleelle”. Toivottavasti pääsivät kuitenkin perille.

Matkalla myös Lengai tulivuori näkyi komeasti.

Palasimme leiriin noin 13.30 ja lounas oli pian valmis. Sitä ennen näimme kuitenkin kun Masai-mies teroitti 2 leirimme keittiöveistä tuomallamme kivellä. Taidokkaan näköistä puuhaa ja kokki kelpuutti molemmat veitset. Ihmettelimme kun Masai-miehiä kävi leirissämme tasaisena virtana, mutta syy selvisi pian. He kävivät lataamassa puhelimiaan.

 

Lounaaksi meillä oli kahta eri salaattia, pihviä, juustokuorrutettua perunapaistosta ja jälkiruokana hedelmäsalaattia. Iltapäivällä Mikko käveli kauemmaksi kuvaamaan leiriämme.

 
Lounastauon jälkeen noin klo 16.00 lähdimme ajelemaan kohti isoa puuta ja taas mukanamme oli latautumassa yksi puhelin. Ajoimme ohi kahden boman, joista toinen oli Krisin, joka on hallituksen nimittämä alueen johtaja. Toisessa bomassa asui heimon nimittämä alueen johtaja. Matka jatkui yli tasankojen joita täplitti valtavat määrät gnuita, kirahveja, seeproja ja gaselleja. Täällä gnut ovat jo saaneet poikasia ja myös gaselleilla on runsaasti pieniä.

Tasanko jatkui ja jatkui ja ihmettelimme missä täällä voisi olla iso puu. Pian kuitenkin tasanko muuttui viettäväksi rinteeksi ja puun latva alkoi pikkuhiljaa pilkottaa. Sieltä se sitten paljastui kokonaisuudessaan. Oli todella outoa nähdä niin iso puu kun ympärillä ei kilometrien ajon aikana näkynyt yhtään puita.

Masait pitävät tätä isoa puuta pyhänä paikkanaan ja heimon vanhimmat suorittavat siellä kuulemma edelleen rituaalejaan. Palasimme leiriin takaisin klo 17.40.

Kris lähti kotiinsa ja huomenna hänen poikansa lähtee meidän kyydissämme takaisin kouluun, joka sijaitsee noin 40 kilometrin päässä.

Illallinen oli tänään vaikuttava. Alkuun pähkinäkeittoa. Pääruokana riisiä, lihakastiketta, kasvislisuketta ja salaattia. Jälkiruokana creme caramel. Tänään menimme aikaisin nukkumaan, koska huomenna edessä on taas leirin purku.

Tänään kävi vielä yksi hauska tapahtuma. Annoimme miehille pienen pullon Suomi-viinaa. Elias oli juuri silloin poissa paikalta ja Thomas ja Faustin maistoivat tuliaistamme. Se ei tainnut olla miesten mieleen, koska he nauttivat ennemmin mukanaan olleen pienen pullon Konyagia ja jättivät Suomi-viinan Eliakselle.