14.01.2011 Tansania 2011 Ngorongoro, Ndutu – Serengeti Kirawira

14.01.2011 Tansania 2011 Ngorongoro, Ndutu – Serengeti Kirawira

Heräsimme yöllä 04.30 leijonien karjuntaan ja tämän jälkeen hyeenat olivat äänessä. Huono puoli asiassa oli se, että Marian piti päästä vessaan. Äänet kuuluivat sen verran kaukaa, että uskaltauduimme ulos. Pidimme ensin kyllä teltassa meteliä ja katsoimme taskulampuilla tarkasti, ettei mitään ollut lähettyvillä ja vessareissu sujuikin ihan turvallisesti. Mitään vaaraa ei oikeasti ollut, mutta kyllä se silti tällaista kaupungin kasvattia hieman jännittää.

Jatkoimme uniamme ja herätys oli klo 07. Koko yön satoi ja sade jatkui edelleen. Kengät tulivat kovin painaviksi kun mutaa tarttui niihin yhä enemmän.

Aamiaisen jälkeen alkoi leirin purku ja homma ei mennyt kovin joutuisasti, koska kaikki teltat ovat märkiä ja mutaisia ja osa tavaroista piti pitää messiteltassa sateensuojassa.

Autoimme taas sen minkä voimme, mutta taas tuli se hetki kun on vaan paras pysyä pois tieltä. Kävelimme ympäri leiripaikkaa ja siivosimme aikaisempien leiriytyjien jättämiä roskia ja lasinsirpaleita. Löysimme vielä lisää teltanvaarnoja ja niiden yhteismääräksi tuli 8 kpl. Tässä on varmaankin aikaisemmin ollut kiinteä telttaleiri, koska se selittäisi unohdettujen vaarnojen määrän. 

Auto oli pakattuna klo 10.40 ja lähdimme matkaan kohti Serengetin Naabi Hillin porttia. Lähellä Ndutu-järveä näimme paljon autoja ja kuulimme, että pusikossa on leopardi. Se ei kauan puskassa autojen piirittämänä viihtynyt vaan lähti juosten kohti tasankoja. Joka tapauksessa reissun eka leopardi havaittu. Jotkut autot lähtivät sen perään, mutta meistä moinen jahtaaminen on epäreilua. Tuskin kuitenkaan saivat sitä kiinni, sen verran kovaa se paineli tiheää pusikkoa kohti.

Ajoimme Ndutusta pois eri reittiä kuin tullessamme, mutta ei tämänkään tien kunto ollut alkuun yhtään parempi. Reitti on kuulemma kuitenkin nopeampi, mutta alkumatka oli tuttua mutaluistelua.

Tie kuitenkin pian parani ja mikä parasta osuimme keskelle gnuiden migraatiota. Vaikka olemme päässeet todistamaan tätä 2 kertaa aikaisemmin, on se aina yhtä mykistävä kokemus.

Juuri ennen Naabi hillin porttia oli tasangoilla valtava lauma seeproja ja pysähdyimme niitä kuvaamaan.  Näimme myös pari leijonaa kallion päällä. Kuvat eivät ole kovin hyviä kun ne on kaikki otettu pikkupokkarilla.

 Portilla kävimme vessassa ja kaupassa. Naabilla suoritettiin myös auton sumutus tsetsekärpäsiä vastaan. Ilmeisesti jotain myrkkyä, mutta epäilemme sen hyödyn olevan kyseenalainen. 

Lounaan söimme Seroneran vierailukeskuksessa. Luultavasti kaikki puistossa olevat jeepit olivat siellä samaan aikaan. Vapaita pöytiä ei ollut, joten söimme lounaamme auton konepellin päältä. Jatkoimme kohti Kirawiraa ja loppumatka tie oli hyväkuntoinen ja näimme paljon eläimiä. Mm. 40 norsun lauman ja automme edestä juoksevan servaalin. Pysähdyimme Grumeti-joen ylityspaikalle ja tilanne tuli selväksi. Joki tulvii ja toiselle puolelle ei ole menemistä.

 Paikalla oli myös 4 metrinen krokotiili. Tuleva leiripaikkamme on onneksi tällä puolella jokea. Kävimme vielä ranger postilla varmistamassa erityisleirintäalueemme ja saimme numeron 1. Leiripaikkamme on aivan joen vieressä, mutta emme pystyttäneet telttojamme joen töyräälle vaan jäimme suosiolla 50 metrin päähän joesta.

Olisihan töyräällä hieno leiriytyä, mutta kukaan meistä ei halua leirivieraaksi virtahepoa tai krokotiilia.

Nyt leirin pystyttämisellä ei ollut niin kiire, koska olimme perillä jo klo 16. Thomas ja Elias lähtivät vielä hakemaan vettä. Kun miehet palasivat reissultaan, oli auto aika erilaisen näköinen. He olivat löytäneet matkaltaan polttopuita ja yksi karahka oli isketty etupuskuriin ja kumpikin mies roikutti ikkunasta isoa puukarahkaa.

 Ilta leirissä sujui illallisesta ja Konyagista nauttien. Nukkumaan menimme melko myöhään klo 22.30.