Dar es Salaam - Ruaha National Park (bandas)
Heräsimme 06.30. Maria nukkui hyvin, mutta Mikko oli nukkunut huonommin, ilmeisesti valoista johtuen, jotka siis paloivat koko yön. Vessaan emme myöskään saaneet valoa tai sitten emme vain löytäneet kytkintä. Kävimme nopeasti aamiaisella ja 07.30 meidät tultiin jo noutamaan. Tapasimme nyt myös kokkimme Ludin. Eli nyt oli koko porukka kasassa.
Auto oli valtava maasturi ja totta kai täynnä tavaraa. Auton koosta johtuen ei katolle tarvinnut pakata mitään tavaraa. Takapenkkejä on vain 2, joten kokkimme istuu tavaroiden päällä. Tämä näytti hieman hankalalta, mutta matkan edetessä selvisi tuon kaiketi olleen mukavin paikka.
Lähdimme ostarille vaihtamaan rahaa ja ostamaan vettä, mutta se avautuu vasta klo 09. Tiesimme, että Ruahaan on pitkä matka, joten emme voineet odottaa sen aukeamista. Totesimme, että hoidamme asiat Morogorossa. Matkaa Ruahaan on 640 km ja puistossa pitäisi olla ennen auringonlaskua. Ihmettelimme hieman myöhäistä matkaanlähtöä, koska puistoon ajaa Darista noin 10 tuntia.
Matka Morogoroon sujui melko joutuisasti. Tie on hyvä ja maasto melko tasaista. Poliiseja oli joka kylässä ja selvisimme niistä säikähdyksellä, kunnes.... Eräs poliisi pysäytti meidät ja syytti siitä, että tavarat oli sisälle pakattu. Patrick lähti viereiselle poliisiasemalle asiaa selvittämään. Jonkin ajan kuluttua hän palasi poliisin kanssa. Nyt tarkistettiin jarruvalot, vilkut ensiapupakkaukset yms. Selvisimme sakoitta, mutta tiukkaa teki. Poliisi oli sitä mieltä, että tavaroiden pitäisi olla katolla, eikä sisällä penkkien päällä. Muuten hyvä yritys konstaapelilta, mutta auton takana on vain ne 2 penkkiä ja muu on tyhjää tilaa. Onneksi ei huomannut, että kokillamme ei ole penkkiä vaan istuu tavaroiden päällä!
Kun pääsimme Morogoroon ongelmaksi tuli rahan vaihtaminen. Koska on sunnuntai pankit ovat kiinni. Ratkaisuna oli nostaa kortilla rahaa automaatista. Nostimme 200 000 TSH ja nyt juuri ei ollut käsitystä paljon se on euroissa. Enempää automaatista ei ulos kuitenkaan saanut. Kävimme jonkin itäistä alkuperää olevan kaupassa ja saimme ostettua vettä. Alkoholia eivät myneet. 12 pulloa 1 1/2 l vettä maksoi 10 000 TSH. Niitä lähti mukaan 24 pulloa.
Matka jatkui kohti Iringaa. Tie vie Mikumin kansallispuiston läpi ja näimme ensimmäiset eläimet. Kävimme Mikumin puiston portilla syömässä lounaan (lunch box). Ruoka syötiin nopeasti ja matka jatkui. Tästä kiireestä johtuen alkumatkasta ei ole juurikaan kuvia. Nyt kuitenkin alkoi varsinainen rekkaralli. Ensimmäinen kaatunut rekka perävaunuineen oli Mikumin tasaisella tiellä.
Kun tie lähti nousemaan vuorille näitä nähtiin vielä 3 kpl lisää. Melko vaarallinen ammatti, mietimme.
Iringassa olimme vasta klo 17 ja meidän piti vielä tankata.
Matkaa Ruahaan oli vielä yli 100 km ja tie tulisi olemaan hiekkatietä ja aurinko laskee ennen seitsemää!
Tien varrella on paljon kyliä ja liikennettä teillä on paljon. Tämä hidastaa menoa vielä entisestään.
Niinhän siinä sitten kävi, että aurinko laski ennen portille tuloa. Hieman hirvitti ajella 80 km/h hiekkatietä pimeässä kun auton perä heitteli irtohiekalla. Kun vihdoin pääsimme portille oli umpipimeää. Vain portinvartijan kopin valot loistivat. Miehet lähtivät selvittämään asioita ja pelko oli suuri, että meitä ei päästetä enää puistoon sisälle. Aikaa kului ja näimme kun virkailijat soittivat jonnekin ja papereita selailtiin. Pysyimme Mikon kanssa auton luona. Lopulta miehet palasivat ja pääsimme puistoon sisään. Kuulimme, kuinka täpärällä pääsy oli ollut. Miehet olivat saaneet kovan ripityksen myöhäisestä tulosta ja tästä soiteltiin jo puiston johtajalle. Onneksi hän oli meille suopea.
Ajelimme täysin pimeässä puistossa n. 20 km bandaksille ja eksyimme tietysti matkalla, mutta onneksi puiston työntekijöiden pihaan. Sieltä meidät ohjattiin perille. Illallinen oli myöhään, mutta kokkimme Ludi pisti kuitenkin peliin monta ruokalajia. Alkuun avokadoa ja kasviskeittoa. Pääruokana pastaa ja jauhelihakastiketta ja jälkkäriksi hedelmiä. Keittiö tuolla ei ole kovin hyvin varusteltu, joten kaikki kunnia Ludille ja Thomakselle (kuvassa).
Ihanan illallisen nautimme vesilinjalla, koska kaupasta emme alkoholipitoisia juomia saaneet. Thomas oli kuitenkin valmistellut meille yllätyksen. Hän oli ostanut meille pullollisen Konyagia ja olimme hyvin ilahtuneita. Nautimme pullon viiteen pekkaan ja olimme kaikki hyvällä mielellä.
Bandaksien pihalla seikkaili myös iso norsu. Ranger saattoi meidät varmistamattoman aseen kanssa majaamme ja ilmoitti, että yöllä ei vessaan ole asiaa. Jos tulee hätä niin tehkää majan viereen. Näihin tunnelmiin nukkumaan. Yöllä oli hankaluuksia kun meillä oli erilliset sängyt ja Mikko kuorsasi. Hyttysverkon alta ei helposti päässyt tönimään :-) Nukkumaan siis noin klo 21 ja herätys aamulla 06.30
