18.01.2010 Tansania, Lake Manyara - Ngoronoro Ndutu special campsite

 18.01.2010 Tansania, Lake Manyara - Ngoronoro Ndutu special campsite

Aamulla herätys 6.30 ja suihkun jälkeen aamiaiselle, joka ei ollut kummoinen. Laite, jonka pitäisi pitää buffet pöydän ruuat lämpöisinä, oli rikki. Aamiaisen jälkeen taas tavarat kasaan ja ulos lodgesta. Klo 08 oppaamme oli jo meitä noutamassa. Ajoimme pienen kylän läpi, josta ostettiin iso säkki hiiliä, joka onneksi köytettiin vararenkaiden päälle.

Lähdimme ajamaan kohti Karatun kylää, jossa tankkasimme ja täytimme talousvesikanisterit. Matka jatkui tästä kohti Ngorongoron suojelualueen portteja. Hoidimme sisäänpääsymuodollisuudet ja jatkoimme sisään suojelualueelle. Heti kun menimme portin toiselle puolelle näimme jo ensimmäiset paviaanilaumat. Matkalla olisi myös näköalapaikka Ngorongoron kalderaan, mutta emme tällä kertaa pysähtyneet siihen, koska paikalla oli todella paljon muita matkailijoita. Matka Lake Manyarasta Ndutuun kesti noin 4 tuntia. Ndutussa etsimme jonkin aikaa leiripaikkaamme ja lopulta kokkimme bongasikin sen vanhan nuotiopaikan perusteella. Erityisleiripaikkoja ei ole kovinkaan hyvin merkitty, koska niitä kaiketi siirrellään jatkuvasti, jotta eläimet eivät totu ihmisten läsnäoloon ja toisaalta, että luonto ei kulu. 

Autoa purettaessa huomattiin, että takarengas oli puhjennut. Syyllinen oli ilmeisesti Huiluakasian piikki. Uusi rengas vaihdettiin alle, auto purettiin tavaroista ja tämän jälkeen lähdimme vielä ilta-ajolle puistoon.

Jo leiripaikalle tullessamme näimme valtavan paljon elämiä esim. nämä ihanat kirahvit. 

Ilta-ajolla suuntasimme ensin Ndutu-järvelle ja täällä näimme flamingoja. Sitten suuntasimme Masek-järvelle ja aika paljon ennen järveä huomiomme kiinnittyi kymmeniin korppikotkiin. Lähestyessämme järveä iski vastaan kuvottava raadonhaju. Oppaamme sanoi, että järvessä on varmaankin mädäntyvä raato. Näky, jonka kohtasimme, ei ollut sellainen kuin odotimme. Järven rantavedet olivat täynnä kuolleita gnuita. Kun katsoi vasemmalle tai oikealle niin niitä riitti vieri vieressä niin pitkälle kuin näki. Rannat ja rantojen puut olivat täyttyneet sadoista korppikotkista ja Marabu-haikaroista. Tämän näyn kruunasi yhä paheneva mädän lihan löyhkä. Oksennus ei ollut kovinkaan kaukana. Gnuiden hukkuminen on kuulemma vuotuinen tapahtuma migraation yhteydessä. Viivyimme hajusta huolimatta täällä jonkin aikaa, koska näky ei ollut ihan tavallisimmasta päästä. 

Tämän jälkeen lähdimme tasangoille katsomaan migraatiota. Gnuiden jonot jatkuivat silmänkantamattomiin. 1,5 miljoonaan gnuta vaeltaa sateiden mukaan Kenian Masai Maran ja Serengetin / Ngorongoron alueilla ja tällä hetkellä suuret laumat olivatkin Ndutussa. Tähän vaelluksen kuuluu myös noin 200 000 seepraa ja paljon Thompsoningaselleja. 

 





Koska Ngorongoro ei ole kansallispuisto vaan suojelualue täällä voi poiketa teiltä. Näin teimmekin ja ajelimme pitkin poikin tasankoja, kunnes olimme hivenen eksyksissä. Maamerkkejä ei tasangolla ole, mutta saimme apua muilta autokunnilta. Onnistuimme eksymään vielä toisen kerran ja eräs auto saattoi meidät tuttuun paikkaan, jossa hän halusi myös näyttää meille jotain. Kuivuneessa joen uomassa oli 3 naarasleijonaa pentuineen lepäilemässä. 




Tämä kruunasi ilta-ajelumme. Kun olimme lähdössä leiriimme, autoimme samalla yhtä eksynyttä autoa, joka oli kuljettamassa tavaroita erääseen leiriin. Hän ei löytänyt sinne ja saatoimme hänet oikeaan paikkaan.

Ajoimme itse takaisin omaan leiriimme, mutta se ei ollutkaan enää paikallaan. Hetken ihmeteltyämme näimme noin 100 metrin päässä keskeneräisen leirin. Thomas ja Omar olivat pystyttäneet leirin ensimmäiseen paikkaan ja sitten paikalle oli ilmestynyt puistovartija. Tämä leiripaikka ei ollut enää käytössä ja miehet olivat joutuneet purkamaan leirin, kantamaan kaikki tavarat uuteen paikkaan ja pystyttämään leirin uudelleen. Mieletön urakka!

Leirin viimeistelyn jälkeen oli illallisen aika. Omar teki meihin vaikutuksen. Alkuun kesäkurpitsakeittoa, pääruokana kaalisalaattia, lohkoperunoita ja porsaankyljyksiä. Tämän jälkeen vielä ananasta ja mangoa ja loppuun kahvit. Jutustelimme vielä noin tunnin verran ja nukkumaan menimme klo 22. Ilta oli viileä eikä makuupussi ollut yhtään liikaa. Mitään tavaraa ei saa jättää teltan ulkopuolelle, koska hyeenat saattavat viedä ne. Yö meni kohtuullisesti, paitsi luonnonäänenä korviini kaikui Mikon kuorsaus.