20.01.2010 Ngorongoro Ndutu special campsite – Serengeti Seroneran alueilla

20.01.2010 Ngorongoro Ndutu special campsite – Serengeti Seroneran alueilla


 

Aamulla Mikko heräsi jälleen ennen kelloa. Aamiaisella klo 07 ja tänään tarjoilussa: Vesimelonia, pekonia, paistettua kananmunaa, papuja ja paahtoleipää. Mukissa kahvit ja mehut tietenkin. Ei ollenkaan huonoa kun ollaan puskassa ja ruoka tehdään pääasiassa hiilillä. Paljon parempia aamiaisia Omarin tekemät ovat kuin Lodgeissa olevat aamiaiset. 

7.30 liikkeelle ja suuntana Serengeti. Migraatio olikin yllättäen menossa Ndutun pusikoissa ja sitä oli pakko jäädä ihmettelemään jälleen kerran. Nyt gnut juoksivat eteenpäin eivätkä olleet niin nuutuneita kuin eilen. Myös Ndutun tasangot olivat täynnä eläimiä. Yhtäkkiä todella iso urosleijona käveli tasangolla kohti gnuita. Gnuiden riveissä tuli hajaannusta kun herra ylväänä käveli niiden vieritse. Ihmettelimme mitä leijona touhuaa ja syykin selvisi. Hän kaikessa ylhäisyydessään meni lopettelemaan aikaisemmin kaadettua gnuta. Korppikotkat ja sakaalit eivät jääneet siitä kilpailemaan.

Tästä jatkoimme kohti Serengetiä ja oppaamme hoiti taas porttimuodollisuudet. Sitten ajoimme läpi Serengetin ruohotasankojen, jotka ammottivat tyhjyyttään. Näimme Serengetissä valtavan määrän eläimiä, että tähän hätään niitä kaikkia ei vain voi muistaa. 

Joka tapauksessa näimme vihdoin kaipaamamme leopardin. Melko kaukana, mutta leopardi kuitenkin. 

Pidimme lounastauon ja Omarin lounasboxi oli parempi kuin lodgejen vastaavat. Opas kävi sillä välin korjauttamassa renkaan ja hakemassa lisää talousvettä. Lamppuun ei löytynyt varaosia. Lähdimme lounaspaikastamme Seronerassa sijaitsevasta vierailijakeskuksesta ja alle 5 minuutin ajon jälkeen oppaamme huusi leijonia, paljon leijonia! Leijonia oli 16 kpl ja laumassa oli useita naaraita ja paljon pentuja. Ne lötköttelivät heinikossa ja yhtäkkiä yksi naaras nousi ja lähti etenemään. Ruohikosta nousi leijonanpäitä yksi toisensa perään ja ne lähtivät kävelemään suoraan meitä kohti. Osa leijonista ryhmittyi suoraan automme vierelle ja hetken kuluttua ne ylittivät tien. Saimme vielä jonkin aikaa seurailla laumaa, kunnes ne katosivat savannille. Meillä oli onni olla ensimmäinen autokunta ja saimme näin ollen parhaimmat kuvauspaikat. 

Leijonien jälkeen näimme vielä norsuja ja ison lauman kirahveja. 

Kävimme myös hippopoolilla ja näimme paljon virtahepoja. Haju ei ollut nyt niin paha kuin pari vuotta sitten, koska joessa oli paljon vettä. 

Krokotiilit äänekäs jenkkiporukka oli säikäyttänyt piiloon. Näimme kuitenkin krokotiileja myöhemmin toisessa paikassa. Poistuessamme Serengetistä ostimme Naabi Hill:n kukkulan portilta olevasta kaupasta 10 kpl kylmiä oluita eli 2 kpl / henkilö. 

Oppaamme kiitteli kovasti, mutta Thomas ja Omar suorastaan riemastuivat. Oli kiva ilahduttaa. Leirillä kylmä kalja on kova juttu, ainakin meistä. Kun tulimme leiriin miehiä ei näkynyt missään. He tulivat hetken päästä puskasta viidakkoveitsi kädessään. Missä lienee olivat olleet?

Leirissä olimme noin 18.30 eli tämän päivän reissun pituudeksi tuli noin 11 tuntia. Illalliseksi oli papu-lihakeittoa, keitettyjä perunoita, vaaleaa kastiketta ja lihasuikaleita. Jälkkäriksi ananasta. Plörökahvimme keskeytyi kun oppaamme rupesi suuntaamaan valonheitintä pusikkoon. Noin 20 metrin päässä leiristä oli 3 puhvelia. Kuulemma leirissä on kuitenkin ihan turvallista ja me toki uskomme kokeneempia.

18.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge

18.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge

Yön nukuimme oikein hyvin ja aamiaisen jälkeen klo 08 Elias tuli noutamaan meidät.

Kyselimme miten Thomas ja Faustin olivat pärjänneet leirintäalueella. Katokseen oli kuulemma hieman satanut ja miehet olivat pystyttäneet teltan sen sisään. Nyt on heillä sitten tuplakatto.

Tänään Maria ilmoitti haluavansa nähdä kissoja. Lähdimme ajelemaan lentokentälle päin siirryimme pikkutielle, joka vei kohti kopjea. Ensimmäinen eläinhavainto oli ihastuttava kalliohyppijä.

Marian kissatilaus tälle päivälle oli otettu vastaan ja kiven päällä köllötteli 2 leijonaa auringosta nauttimassa.

Seuraavaksi tapasimme 4 hyeenaa, jotka olivat kotiluolansa edessä.

Jatkoimme sivutietä eteenpäin ja taas alkoi mutaluistelu. Edessäpäin ei näkynyt enää muuta kuin mutalätäkköä ja meidän oli pakko luovuttaa. Pienet sateet ovat myöhässä ja satavat nyt. Ei voi mitään, mutta matkantekoon se tekee omat haasteensa. On paljon paikkoja mihin ei yksinkertaisesti pääse vaikka kuinka haluaisi. Luonto kuitenkin nauttii sateista ja täysin rinnoin ja ympärillä on todellinen yltäkylläisyys.

Meidän oli siis pakko kääntyä ympäri ja siinäkin oli omat ongelmansa. Sopivaa kääntymispaikkaa ei meinannut löytyä. Mikko huomasi lähellä toisen ajouran ja suuntasimme sinne. Se olikin huomattavasti parempi kunnes tien katkaisi jonkinlainen oja. Ei muuta kuin vauhtia ja yli päästiin. Lähellä oli myös toinen tie, mutta sama juttu, pelkkää mutaa. Oli pakko palata päätielle, mikä oli sääli, koska Elias olisi halunnut viedä meidät laaksoon, jossa yleensä on paljon kissaeläimiä. 

Seurasimme siis päätietä ja merkittävin näky oli tien vieressä puuta syövä norsu, joka lopuksi päätti esitellä meille kaikki 5 jalkaansa. Saimme nauttia myös lehmäantilooppien ja kääpiomangustien seurasta.

Edempänä oli lisää norsuja ja yksi niistä tukki tien, joten ei auttanut muuta kuin odottaa. Ajoimme tien loppuun ja päädyimme Kenian rajaa lähellä olevalle portille, mutta se ei ole enää käytössä. Nyt on siis käyty 12 km päässä Keniasta.

Käännyimme takaisin ja söimme lounaan tien varressa. Keräilimme tieltä kauniita kiviä ja Elias kertoi kukkuloilla olevan paljon mineraaleja.

Takaisintulomatkalla näimme suuren norsulauman juomassa ja joukossa oli paljon poikasia.

Lisäksi tapasimme Afrikan kruunukurkia ja kirahveja.

Ajoimme lodgelle päin, ja kun olimme noin puolen tunnin matkan päässä, sade alkoi jälleen. Olimme menossa ensin katsomaan miehiä leirintäalueelle. Sade kiihtyi niin rankaksi, että Elias erehtyi tiestä ja hetken aika ihmettelimme missä oikein olemme. Lopulta oikea reitti löytyi ja pääsimme leirintäalueelle. 

Miehet olivat keittokatoksessa ja sinne mekin juoksimme sateen suojaan. Oli hassun näköistä kun teltta on katoksen sisällä.

Keittokatoksessa on metalliverkosta tehdyt seinä ja niillä on todellakin tarkoituksensa. Paviaanit ovat täällä tottuneet ihmisiin ja ovat melko röyhkeitä. Faustin oli päivällä lähtenyt käymään vessassa ja hän oli jättänyt katoksen oven lukitsematta. Thomas oli teltassa päiväunilla ja heräsi outoon ääneen. 4 paviaania oli tullut katokseen ja leikkinyt irtonaisella köydellä. Kun paviaanit oli saatu häädettyä ulos, ne olivat jääneet rynkyttämään verkko-ovea. 

Sade yltyi edelleen, juoksimme takaisin autolle ja suuntasimme lodgelle. Kävimme baarissa ja katselimme kun tamaanit pitivät sadetta kallionkielekkeiden alla. Sitten meitä alkoi mukavasti ramaista ja oli päiväunien aika.

Ne olivat muuten ensimmäiset päiväunet tällä reissulla. Puolentoista tunnin tirsojen jälkeen kömmimme väsyneinä ylös ja nyt olikin jo illallisen aika. Tällä kerralla illallinen oli järjestetty buffana kun eilen oli pöytiintarjoilu. Syy tähän oli se, että eilen meitä oli vain 8 vierasta ja nyt paikalle on tullut iso saksalainen ryhmä. 

Otimme illallisen jälkeen baarista oluet mukaan huoneeseen ja baaritiskin vieressä oli outo onkalo. Ihmettelimme mikä paikka se on, niin eräs henkilökunnan edustaja kertoi sen olevan Mr Lobo’s place. Hän kyseli myös mistä olemme kotoisin ja kuultuaan kotimaamme hän osasi yhden sanan suomea ja se oli huomenta. Menimme nukkumaan 22.30 ja uni tuli välittömästi.

17.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira special campsite, - Serengeti, Lobo wildlife lodge

17.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira special campsite, - Serengeti, Lobo wildlife lodge

Meidän piti herätä 06.30, mutta jostain syystä heräsimme jo tuntia aikaisemmin. Otimme kuvia nousevan auringon valaisemasta savannista.

Aamiainen oli normaali ja sen jälkeen alkoi leirin purku. Pakkasimme oman telttamme sängyt ja petivaatteet, mutta itse telttojen pakkaukseen emme saa vieläkään puuttua. Ajattelimme lähteä aamukävelylle pienkoneiden laskeutumispaikan suuntaan, mutta puhvelit olivat vallanneet sen. Kävelimme sitten vain ihan leirin lähistöllä. Leirissä hoidimme vessakuopan umpeen lapioimisen. Pakkaamisen aikana leirin päällä lenteli iso kattohaikaraparvi, mutta kovin onnistuneita kuvia niistä ei saanut.

Mikosta on paljon apua kun tavaroita lastataan auton katolle. Thomas ja Faustin ovat aika lyhyitä, joten Mikko pystyy nostamaan helpommin tavaroita auton katolle. Kun auton pakkaus oli melkein valmis, Marian piti vielä käydä puskassa. Onneksi piti, nimittäin löysimme vielä varusteisiimme kuuluvan kenttälapion ja puunuijan, millä teltan vaarnat isketään maahan.

Pääsimme matkaan n. 09.20 ja esitimme päivän eläintoiveet. Norsuja ja leopardi. Matkallamme norsutoive kävikin toteen, nimittäin näimme kaksi isoa norsulaumaa.

 
Emme ajaneet Seroneran kautta vaan suuntasimme Lobon tielle Retina hippo-poolin kautta. Vähän ennen hippo-poolia näimme 2 valtavaa virtahepoa pusikossa ja ne laittoivat juoksuksi lähestyessään jokea. On uskomatonta kuinka nopeasti 3000 kiloa painava eläin voi edetä.

Teimme nopean pysähdyksen hippo-poolilla. Täällä on oikein siistit vessat ja emme ymmärtäneet miksi eräs miespuolinen turisti päätti kuitenkin hoitaa tarpeensa pusikon suojassa. Onneksi hän ei kuitenkaan osunut jokeen pyrkivien virtahepojen reitille.

 

Jatkoimme kohti Loboa ja ”ystävämme” tsetsekärpäset pyrkivät auton sisäpuolelle. Yksi pysähtyi apukuskin niskatukeen ja Mikko mitään ajattelematta läimäisi ötökän pois päiviltä. Thomas nukkui apukuskin paikalla ja säikähti kovasti kun niskatuki yhtäkkiä heilahti. Matkalla näimme jonkin verran eläimiä ja mieleen jäi aivan ihastuttava hyeena.

Kirjautumisrituaalit hoidimme Lobon ranger postilla.

 
Ranger postilla oli myös paljon agamaliskoja.

Tämän jälkeen veimme Thomasin ja Faustinin julkiselle leirintäalueelle. Autoimme tavaroiden purkamisessa ja söimme lounaamme täällä.

 
Leirintäalue on hienolla paikalla ja muita leiriytyjiä ei tällä hetkellä ollut. Miehet valtasivat itselleen toisen keittokatoksen, jossa tavarat olisivat suojassa paviaaneilta ja pahimmalta sateelta.

Jätehuolto on täällä aika heikolla tolalla. Kysyin missä on roskis ja Elias osoitti hieman kauempana olevaa kuoppaa. Sinne oli heitetty kaikki jätteet sekaisin ja kuoppa oli aika täynnä. Kysyin miten se tyhjennetään ja ei sitä varsinaisesti tyhjennetä. Roskat poltetaan kuopassa!

Noin klo 14.00 tulimme Lobo Wildlife lodgelle. Vieraita lodgessa näyttää olevan todella vähän. Lähdimme heti oluelle ja Lodgeen on tehty uudistuksia edellisen (2008) vierailumme jälkeen. Tänne on tullut allasbaari ja suuntasimme sinne.

Nautimme oluet upeita maisemia ihaillen.

 
Baarissa istuessamme kuului takaamme kova jysähdys. Syyllinen löytyi kun näimme takanamme tamaanin, joka oli hypännyt puusta allasbaarin laudoitukselle. Tästä tamaanista emme saaneet kuvaa, mutta tässä muita yksilöitä.

Lähdimme vielä ajelulle klo 16.30 ja melkein heti taivas aukeni. Salamoi ja jyrisi ja sateen vuoksi ei autosta nähnyt juuri mitään. Katto oli myös pakko laskea alas. Näimme kuitenkin pari norsulaumaa, mutta puolen tunnin kuluttua sanoimme Eliakselle, että meidän puolesta ajo voidaan lopettaa. Elias oli ihan tyytyväinen ratkaisuumme, koska tuollaisessa sateessa on aika mahdotonta näyttää yhtään mitään eläimiä. Norsulaumoista otetut kuvat ovat sateen vuoksi epäonnistuneita, mutta tässä yksi yksilö juuri ennen sadetta.

Palasimme Lodgeen ja nautimme juoksevasta vedestä suihkun muodossa. Illallisella joimme puoliksi pullon viiniä ja se meni päähän kuin metrin halko. Nukkumaan klo 22.00.

Loppuun vielä kuvia lodgesta.