11.06.2012 Ruaha National Park (bandas- Mbagi special campsite)

11.06.2012
Ruaha National Park (bandas- Mbagi special campsite)

Heräsimme 6.30 peltimajastamme ja näimme vihdoin miltä ulkona (ja sisällä) näyttää.

Ruaha-joen vesi on aika alhaalla, mutta kuiva kausihan on alkanut.

Aamiainen on perinteinen ja erittäin runsas sisältäen seuraavat komponentit: hedelmiä, puuroa, nakkeja, kananmunia, mehua ja kahvia. Aamiaisen jälkeen lähdimme puiston päämajalle selvitämään erityisleirintäaluettamme.  Eilen portilla oli sanottu, että sellaista ei olisi meille varattu ja meidän pitäisi yöpyä julkisella. Lähdimme Patrickin mukaan ja tässähän sitten kestikin. Emme päässeet Patrickin mukana toimistoon vaan odotimme keskuksen pihalla 1 1/2 tuntia, että asia saatiin selvitettyä. Pihalla oli melko kuumaa ja tympeää seisoskella,  mutta onneksi vihermarakatit pitivät meille seuraa.

Saimme puiston oppaan matkaamme ja haimme Thomaksen ja Ludin + tavarat mukaamme mökeiltä.

Vesikanistereiden täytössä tuli pieniä ongelmia. Osa kanistereista ei pitänyt vettä, mutta saimme tuon ongelman korjattua ilmastointiteipillä. Suosittelemme "jesaria" mukaan matkalle kuin matkalle.

Opas näytti meille tien erityisleirintäalueelle. Paikka on noin 21 km päässä bandaksilta, kuivuneen Mwagusi joen uoman vierellä ja puiden varjossa. Oikein viihtyisää. Tavarat purettiin autosta ja sitähän riittää. Thomas ja Ludi jäivät leiriä kasaamaan ja me lähdimme ajelulle.

Puisto on osittain tosi kuiva, mutta rehevää pusikkoakin löytyy yllinkyllin. Kävimme katsomassa kaluttua kirahvinraatoa, jonka leijonat olivat saalistaneet. Sitä oli kaluttu neljä päivää ja nyt jäljellä oli vain paha haju.

Norsuja puistossa on paljon. Kun katsoimme kahta yksilöä oikein keskittyneesti oppaat pyysivät katsomaan toiseen suuntaan. Kas, siellähän oli leijonia. Tyypillistä! Leijonat lähtivät pian liikkeelle ja saimme seurata niitä jonkin aikaa, jonka jälkeen jätimme ne rauhaan ja toivotimme niille hyvää metsästysonnea.

Veimme tämän jälkeen puiston oppaan takaisin päämajalle ja huomasimme, että siellä on pieni kauppa. Jos olisimme tämän eilen tietäneet olisimme varmaan juosseet bandaksilta kauppaan noutamaan parit kylmät virvokkeet. No ei sentään! Kauppa oli ihan hyvin varusteltu. Leirin miehille lähti mukaan ainakin rantasandaalit ja hammastahnaa. Me ostimme meille ja miehille oluet. Tiesimme leirille jääneille päivän olleen raskas, koska leirin pystyttäminen on  rankkaa paahtavassa auringossa.  Oluista meinasi tulla jälleen ongelma Tansanian pullopanttisysteemin vuoksi. Saimme oluet kuitenkin ostettua kun lupasimme palauttaa tyhjät pullot seuraavana päivänä kauppaan.

Leirille saapuessamme noin klo 16 kaikki alkoi olla hyvällä mallilla ja miehet ilahtuivat kylmistä oluista kovasti. Lounasta emme syöneet vaan kahvien ja keksien jälkeen suuntasimme taas ilta-ajolle. Jätimme lounaan väliin, koska se olisi vienyt turhaan aikaa leirin viimeistelyltä.

Ilta-ajolla näimme vielä  mm. paljon norsuja, joskin tämä lauma suhtautui meihin hieman varautuneesti.

Palasimme leiriin auringonlaskun aikaan ja söimme ihanan illallisen. Alkuun avocadoa ja parsakaalikeittoa, pääruokana lihapataa, papuja riisiä ja kukkakaalia. Jälkkäriksi ananasta. Leiriin ei nukkumaan mennessä jäänyt yhtään valoa, koska Thomas on luopunut öljylyhdyistä ja mukana on vain pattereilla toimivia valaisimia. Nukkumaan menimme klo 21.00

Lopuksi vielä muita kuvia tältä päivältä.

10.06.2012 Dar es Salaam - Ruaha National Park (bandas)

10.06.2012
Dar es Salaam - Ruaha National Park (bandas)

Heräsimme 06.30. Maria nukkui hyvin, mutta Mikko oli nukkunut huonommin, ilmeisesti valoista johtuen, jotka siis paloivat koko yön. Vessaan emme myöskään saaneet valoa tai sitten emme vain löytäneet kytkintä. Kävimme nopeasti aamiaisella ja 07.30 meidät tultiin jo noutamaan. Tapasimme nyt myös kokkimme Ludin. Eli nyt oli koko porukka kasassa.

Auto oli valtava maasturi ja totta kai täynnä tavaraa. Auton koosta johtuen ei katolle tarvinnut pakata mitään tavaraa. Takapenkkejä on vain 2, joten kokkimme istuu tavaroiden päällä. Tämä näytti hieman hankalalta, mutta matkan edetessä selvisi tuon kaiketi olleen mukavin paikka.

Lähdimme ostarille vaihtamaan rahaa ja ostamaan vettä, mutta se avautuu vasta klo 09. Tiesimme, että Ruahaan on pitkä matka, joten emme voineet odottaa sen aukeamista. Totesimme, että hoidamme asiat Morogorossa. Matkaa Ruahaan on 640 km ja puistossa pitäisi olla ennen auringonlaskua. Ihmettelimme hieman myöhäistä matkaanlähtöä, koska puistoon ajaa Darista noin 10 tuntia.

Matka Morogoroon sujui melko joutuisasti. Tie on hyvä ja maasto melko tasaista. Poliiseja oli joka kylässä ja selvisimme niistä säikähdyksellä, kunnes....  Eräs poliisi pysäytti meidät ja syytti siitä, että tavarat oli sisälle pakattu. Patrick lähti viereiselle poliisiasemalle asiaa selvittämään. Jonkin ajan kuluttua hän palasi poliisin kanssa. Nyt tarkistettiin jarruvalot, vilkut ensiapupakkaukset yms. Selvisimme sakoitta, mutta tiukkaa teki. Poliisi oli sitä mieltä, että tavaroiden pitäisi olla katolla, eikä sisällä penkkien päällä. Muuten hyvä yritys konstaapelilta, mutta auton takana on vain ne 2 penkkiä ja muu on tyhjää tilaa. Onneksi ei huomannut, että kokillamme ei ole penkkiä vaan istuu tavaroiden päällä!

Kun pääsimme Morogoroon ongelmaksi tuli rahan vaihtaminen. Koska on sunnuntai pankit ovat kiinni. Ratkaisuna oli nostaa kortilla rahaa automaatista. Nostimme 200 000 TSH ja nyt juuri ei ollut käsitystä paljon se on euroissa. Enempää automaatista ei ulos kuitenkaan saanut. Kävimme jonkin itäistä alkuperää olevan kaupassa ja saimme ostettua vettä. Alkoholia eivät myneet. 12 pulloa 1 1/2 l vettä  maksoi 10 000 TSH. Niitä lähti mukaan 24 pulloa.

Matka jatkui kohti Iringaa. Tie vie Mikumin kansallispuiston läpi ja näimme ensimmäiset eläimet. Kävimme Mikumin puiston portilla syömässä lounaan (lunch box). Ruoka syötiin nopeasti ja matka jatkui. Tästä kiireestä johtuen alkumatkasta ei ole juurikaan kuvia. Nyt kuitenkin alkoi varsinainen rekkaralli. Ensimmäinen kaatunut rekka perävaunuineen oli Mikumin tasaisella tiellä.

Kun tie lähti nousemaan vuorille näitä nähtiin vielä 3 kpl lisää. Melko vaarallinen ammatti, mietimme.

Iringassa olimme vasta klo 17 ja meidän piti vielä tankata.

Matkaa Ruahaan oli vielä yli 100 km ja tie tulisi olemaan hiekkatietä ja aurinko laskee ennen seitsemää!

Tien varrella on paljon kyliä ja liikennettä teillä on paljon. Tämä hidastaa menoa vielä entisestään.

Niinhän siinä sitten kävi, että aurinko laski ennen portille tuloa. Hieman hirvitti ajella 80 km/h hiekkatietä pimeässä kun auton perä heitteli irtohiekalla. Kun vihdoin pääsimme portille oli umpipimeää. Vain portinvartijan kopin valot loistivat. Miehet lähtivät selvittämään asioita ja pelko oli suuri, että meitä ei päästetä enää puistoon sisälle. Aikaa kului ja näimme kun virkailijat soittivat jonnekin ja papereita selailtiin. Pysyimme Mikon kanssa auton luona. Lopulta miehet palasivat ja pääsimme puistoon sisään. Kuulimme, kuinka täpärällä pääsy oli ollut. Miehet olivat saaneet kovan ripityksen myöhäisestä tulosta ja tästä soiteltiin jo puiston johtajalle. Onneksi hän oli meille suopea.

Ajelimme täysin pimeässä puistossa n. 20 km bandaksille ja eksyimme tietysti matkalla, mutta onneksi puiston työntekijöiden pihaan. Sieltä meidät ohjattiin perille. Illallinen oli myöhään, mutta kokkimme Ludi pisti kuitenkin peliin monta ruokalajia. Alkuun avokadoa ja kasviskeittoa. Pääruokana pastaa ja jauhelihakastiketta ja jälkkäriksi hedelmiä. Keittiö tuolla ei ole kovin hyvin varusteltu, joten kaikki kunnia Ludille ja Thomakselle (kuvassa).

Ihanan illallisen nautimme vesilinjalla, koska kaupasta emme alkoholipitoisia juomia saaneet. Thomas oli kuitenkin valmistellut meille yllätyksen. Hän oli ostanut meille pullollisen Konyagia ja olimme hyvin ilahtuneita. Nautimme pullon viiteen pekkaan ja olimme kaikki hyvällä mielellä.

Bandaksien pihalla seikkaili myös iso norsu. Ranger saattoi meidät varmistamattoman aseen kanssa majaamme ja ilmoitti, että yöllä ei vessaan ole asiaa. Jos tulee hätä niin tehkää majan viereen. Näihin tunnelmiin nukkumaan. Yöllä oli hankaluuksia kun meillä oli erilliset sängyt ja Mikko kuorsasi. Hyttysverkon alta ei helposti päässyt tönimään :-) Nukkumaan siis noin klo 21 ja herätys aamulla 06.30

09.06.2012 Helsinki - Dar es Salaam

09.06.2012
Helsinki - Dar es Salaam

Dina-koiramme oli viety hoitoon jo eilen ja nyt oli aikaa keskittyä pakkaamiseen, joka sujui jo rutiinilla. Tavaraa saimme mukaamme aika paljon, mutta matkakin tulee olemaan pitkä, noin 3 viikkoa. Matkatavaran painoa lisää kummitytöllemme ja hänen äidilleen tarkoitetut lahjat.

Lento oli Helsingistä Amsterdamiin ja sieltä KLM:n siivin Dar es Salaamiin. Suurin osa porukasta jäi pois Kilimanjaron kentällä, mutta kyllä me jäljelle jääneet noin 20 länkkäriä saatiin Darin kentällä ruuhka aikaiseksi. Nyt viisumia varten tarvittiin sormenjäljet kaikista sormista ja valokuva. Hinta oli onneksi pysynyt samana 50 USD. Kilimanjaron kenttä on paljon suositumpi safarille menijöiden keskuudessa, koska kaikki pohjoisen puistot ovat lähellä. Tästä syystä meidän lentomme Dariin oli yli 200 € halvempi, kuin Kilimanjarolle, vaikka matkaa on vielä tunnin verran sieltä eteenpäin. Ainakin vielä viime kesänä tilanne oli myös se, että Kilimanjaron kentälle suoraan Euroopasta ei lennä kuin KLM.

Luulimme, että kentällä meitä on vastassa vain joku hotellista, mutta vastassa olikin Thomas (leirivastaavamme jo kahdelta edelliseltä reissulta) ja tämän kertainen oppaamme Patrick. Olimme erittäin ilahtuneita nähdessämme heitä.

Hotellinamme oli Landmark ja se näytti ulospäin ihan komealta. Huone oli sitten vähän vaatimattomampi, mutta ihan siisti. Kävimme hotellin baarissa ottamassa kahdet oluet ja yhdet olisimme halunneet huoneeseen, mutta emme jostain syystä saaneet itseämme ymmärretyksi. Eipä tuo haitannut! Huoneen valo- ja ilmastointilaitteet olivat omituiset. Jotta kattotuuletin pyöri piti laitaa eteisen valot päälle. Jos piti vain lukuvaloa tuuletin sammui. Olimme niin väsyneitä, että valot eivät haitanneet. Kello oli jo 24 ja herätys aamulla kello 07.