22.06.2012 Udzungwa national park - Selous game reserve, Lake Tagalala Special Campsite

22.06.2012 
Udzungwa national park - Selous game reserve, Lake Tagalala Special Campsite

Heräsimme 06.15 ja pakkasimme tavaramme. Aamiaisen piti alkaa klo 07 ja lähtö meillä olisi 07.30. Aamiainen ei ollut valmis lähdön hetken koittaessa, joten emme saaneet edes kahveja.

Hieman ihmettelimme Patrickin kiirettä, koska kartalla matka näytti kohtuulliselta. Totuus kyllä valkeni meille päivän mittaan.

Ensimmäinen ongelma tuli kun olimme ajelleet noin 20 minuuttia. Mikko oli unohtanut huoneemme avaimen taskuunsa. Patrick onneksi keksi, että sen voi jättää sinne mistä aloitimme kiipeilyn Sanjen vesiputouksille. Hyvä niin, koska 40 minuuttia menetettyä aikaa olisi ollut paha juttu.

Mikumin kylästä ostimme aamiaiseksi banaaneja ja riisistä tehtyjä pullia ja söimme niitä autossa matkalla kohti Morogoroa. Matkalta ostimme vielä tomaatteja ja hiiliä, jottei niitä tarvitse ostaa kaupungista.

Matka vie Mikumin kansallispuiston läpi ja siellä näimme joitain eläimiä.

Morogorossa pidimme noin tunnin pysähdyksen. Kaupungin yläpuolella näytti lentävän iso parvi lintuja. Kysyimme Patrickilta mitä lintuja ne mahtavat olla ja hetken katseltuaan hän ilmoitti niiden olevan lepakoita. Ihmettelimme miksi ne lentävät keskellä päivää, mutta selitystä emme tähän keksineet.

Meidät pudotettiin supermarketin eteen ja muut lähtivät torille ja tankkaamaan. Ostimme intialaisen pitämästä kaupasta 2 laatikkoa vettä ja vähän sipsejä. Alkoholia tästä kaupasta ei taaskaan saanut. Jätimme vesilaatikot kaupan sisäpuolelle odottamaan auton paluuta ja kävelimme hetken tietä eteenpäin. Kovin kauaksi ei tarvinnut mennä kun alkoholia myyvä kioski löytyi. Ostimme pari pikkupulloa Konyagia iltajuomiksi ja palasimme takaisin supermarketin eteen odottamaan. Alkoi olla jo melkoisen lämmin ja miehillä tuntui kestävän. Helpotimme oloamme kylmällä Pepsillä.

Tässä kaupungissa on paljon kerjäläisiä ja kaikki pienemmät rahat tuli jo jaeltua. Patrick kurvasi autolla kaupan eteen ja pian tulivat myös Thomas ja Ludi kantamuksinaan isot kassit hedelmiä ja vihanneksia. Tästä matka sitten jatkoi kohti Selousin Matambwen porttia. Se matka sitten kestikin!

Pysähdyimme matkan varrella jossain kylässä, josta ostimme vielä ananaksia ja passion-hedelmiä.

Tästä kylästä oli matkaa portille noin 100 km. Tien kuntoa kuvaa se, että tuohon 100 km matkaan kului noin 4 tuntia ja matkalla pidimme vain 1 lyhyen lounastauon. Herkkulounas sisälsi ananasta, avokadoa ja banaania. Pari kertaa meinasimme kääntyä risteyksistä väärään suuntaan, mutta ystävälliset kyläläiset neuvoivat meille huitomalla oikean suunnan. Ei ole varmaan vaikea arvata mihin jeepillä ollaan menossa.

Matambwen portilla olimme vihdoin klo 17.

Sisäänpääsymuodollisuuksissa kesti ja kesti. Säännöt ovat ilmeisesti muuttuneet viime kerrasta. Hinnat ovat nousseet ja nyt leiriin on pakko ottaa mukaan aseistettu riistanvartija. Mukaamme tuleva riistanvartija soitettiin paikalle ja siinäkin meni kotvan aikaa kun hän pakkasi mukaan kaiken tarvittavan teltasta lähtien. Tällä kertaa riistanvartijamme on nainen.

Täytimme vielä kaikki vesisäiliöt ja klo oli 18.15 kun pääsimme jatkamaan matkaa kohti Lake Tagalalan erityisleirintäaluetta.

 
Tässä vaiheessa oli jo ihan selvää, että perillä olemme vasta pimeällä. Matka kesti noin puolitoista tuntia, koska auringon laskettua loppumatka oli pakko ajaa hitaasti.

Ihan järven rantaan emme tohtineet jäädä vaan jäimme noin 500 metrin päähän puiden varjoon. Alkoi tavaroiden purkaminen ja samalla alkoi myös sade. Eikä mikään pieni tihkusade vaan vettä tuli rankasti. Tavarat yritettiin saada puiden alle suojaan ja sitten kiireesti messiteltta pystyn. Ludi ja Patrick pystyttivät sitä ja Thomas + Mikko meidän telttaa. Kun messiteltta oli pystyssä Patrick ja riistanvartija pystyttivät omat telttansa ja Ludi + Maria heittelivät tavaroita messiteltan suojiin. Valitettavasti osa makuupusseista oli jo kastunut.

Tässä vaiheessa oli ihan turha enää mennä teltan suojiin, koska kaikki päällä olevat vaatteet olivat jo kastuneet. Ludi laitteli teltan katoksen suojissa ruokaa ja Maria meni katsomaan mikä Thomasilla ja Mikolla kestää. He yrittivät hakata vessakuoppaa, mutta maa oli kivikovaa. Kuopan tekeminen kävi todellakin työstä, eikä vessateltan pystyttäminenkään pimeässä ollut helppoa. Leiri saatiin valmiiksi 22.20 ja sade sitten loppui samalla hetkellä!

Kaikki vaihtoivat kuivat vaatteet ylle ja söimme nopeasti. Klo 23.45 vetäydyimme telttoihin nukkumaan.

21.06.2012 Udzungwa national park, Sanje waterfalls

21.06.2012
Udzungwa national park, Sanje waterfalls

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen ja menimme aamiaiselle. Aamiaisen piti alkaa klo 07, mutta keittiö oli pimeänä. Kun lopulta saimme aamiaisen eteemme, oli Patrick tullut jo noutamaan meitä. Pääsimme kuitenkin lähtemään noin klo 08 aikaan puiston pääportille. Jätimme sitä ennen vielä pyykkiä pestäväksi.

Ennen puiston porttia näimme aamuauringosta nauttivia paviaaneja

Puiston portilta otimme kyytiin oppaan ja ajoimme noin 10 km päähän, mistä vaellusreitti alkaa. Tästä se ilo alkoikin. Nousua on noin 400 metriä ja kun sen on kiivennyt pääsee 170 metriä korkean putouksen päälle. Sieltä voi nousta vielä 200 metriä lisää ja pääsee katsomaan 30 ja 70 metrin vesiputoukset. Matkan pituus on yli 3 km suuntaansa.

Tuossa helteessä ja kosteudessa jyrkkä nousu oli melko raskasta. Opas toisteli meille usein: Pole, pole. Ainakaan tässä kunnossa oleville tämä ei ollut mikään sunnuntaikävely.

Kiipeillessämme näimme endeemisiä Iringa colobus apinoita, yhden tamaanin, sinimarakatteja ja pari oravaa.

 Matka tuntui ikuisuudelta kunnes vihdoin olimme putouksen päällä. Opas kuitenkin kehotti meitä vielä jatkamaan yläputouksille. Tämä kannatti! Ne olivat uskomattoman kauniita. Ylimmällä putouksella olisi voinut uida, mutta me otimme vain kevyen suihkun putouksen pärskeistä.

Laskeuduimme alas 170 metrisen pääputouksen ylätasanteelle ja emme ole ennen moisessa paikassa olleet. Pystyimme istumaan kalliolla putouksen päällä ja täältä oli huikeat näköalat aina Selousin riistansuojelualueelle asti.

Viivähdimme jonkin aikaa nauttien upeista maisemista. Paikalle tuli myös 2 nuorempaa naista oppaan kanssa ja toinen heistä näytti siltä kuin olisi tilannut vaatteet jostain luxus-safarikatalogista. En tiedä oliko vaatetuksella tekemistä asian kanssa, mutta meitä "ärsytti" kun he eivät vaikuttaneet yhtään rasittuneilta kiipeämisestä :-)

Lepohetken jälkeen lähdimme matkaamaan alaspäin ja se sujuikin joutuisammin. Meillä oli vielä mahdollisuus mennä käymään putouksen alapuolella, jonne kävelyaika on noin 25 min. Emmimme hetken, mutta lähdimme kuitenkin matkaan. Emme katuneet tätäkään ratkaisua. Oli mahtavan näköistä kun vesi ryöppysi alas korkealta. Täälläkin olisi voinut uida, mutta me tyydyimme kastelemaan kasvomme ja hiuksemme kylmällä putouksen vedellä.

Paikalla oli myös 4 muuta turistia ja kyselivät kannattaako ylös kiivetä. Mikko näytti meidän kamerasta muutaman kuvan ja ne nähtyään he päättivät myös kiivetä ylös.

Meidän oli aika palata lähtöpaikkaan. Ensin nousua 30 minuuttia pääpolulle ja sitten jyrkkää laskua alaspäin. Polvet ja reidet alkoivat olla jo aika hyytelönä ja juomavesikin loppui. Lopulta viiden ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen olimme takaisin lähtöpisteessä, jossa Patrick odotti meitä. Kun Patrick näki ryytyneen olemuksemme ja hyökkäyksemme autossa olevalle vesipullolle hän nauroi tikahtuakseen. Kehui kuitenkin, että ihan kelpo suoritus meiltä.

Veimme oppaan takaisin pääportille ja jatkoimme matkaa hotellille. Kysyimme onko Patrickilla kiireitä vai ehtiikö hän nauttimaan meidän kanssa yhden juoman. Kiirettä ei kuulemma ollut ja kävimme vain äkkiä huoneessa vaihtamassa puhtaat paidat yllemme. Sitten kirmasimme hyvin ansaituille kylmille oluille. Nautimme ne ulkona, katoksen suojassa, jutellen niitä näitä. Patrick lähti juoman jälkeen ja Mikko lähti ostamaan meille vielä toiset virvokkeet. Olihan meillä varmaankin nestehukkaa johtuen raskaasta kiipeilystä :-)

Ihmettelin kun Mikolla kesti, mutta eilinen synttärisankari (väitti olevansa Tanapan virkailija) oli baarissa kiskomassa kaljaa. Oli jo vissiin nauttinut jokusen, koska nyt julisti suureen ääneen omistavansa yli 40 yritystä. Sitten herra rupesi kuittailemaan siitä kuinka Patrick ajelee valkonaamoja ympäriinsä tippien toivossa. Mikko nyt kuitenkin tarjosi "yritysjohtajalle" yhden oluen eilisten synttäreiden kunniaksi.

Vietimme iltapäivän ja alkuillan ulkona katoksessa istuen ja sitten painuimme suihkuun. Se ei ollut ihan paras mahdollinen vaan sellainen sähköllä toimiva. Vettä tuli ihan liruttamalla ja kesken Mikon suihkun veden tulo loppui kokonaan. Onneksi vettä taas hetken päästä tuli. Marian hiustenpesusta ei meinannut tulla mitään, mutta bideesuihkun avulla, kylmällä vedellä shampoo saatiin päästä pois.

Illalliseksi tilasimme grillattua kanaa ja ranskalaisia ja nautimme ne ulkona. Valitettavasti tie ulos kulki baarin kautta ja tämä sama synttärisankari oli edelleen siellä. Mies halusi taas jutella meidän kanssa ja nyt hän kertoi opiskelleensa Norjassa. Keskustelu oli aika sekavaa ja tarjosimme hänelle vielä yhden oluen ja painuimme syömään. Kun ruoan jälkeen lähdimme nukkumaan tämä mies oli sammunut baarin sohvalle :-)

Menimme huoneeseen ja nukahdimme välittömästi rankan kiipeilyn uuvuttamina.

20.06.2012 Mbeya - Udzungwa national park

20.06.2012
Mbeya - Udzungwa national park

Saimme nukkua pitkään, koska lähtö on vasta klo 08. Pakkasimme tavarat ja menimme aamiaiselle. Aamiainen oli meidän mittapuun mukaan hieman erikoinen. Tarjolla oli esim. lihapataa, spagettia ja chapata tyylistä leipää. Lisäksi lämpimässä oli joitain harmaita kuutioita, joihin emme valitettavasti uskaltaneet kajota. Söimme siis banaania, paahtoleipää ja kahvia.

Meidät tultiin hakemaan ja kaikki olimme iloisella mielellä. Vitsailimme vielä siitä, että nyt Ludikin oli mukana ajoissa :-) Matka siis alkoi hyvin, mutta ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Noin puolen tunnin ajon jälkeen meidät pysäytti poliisi. Tässä ei ole sinänsä mitään outoa ja yleensä he kysyvät vain ajokorttia. Nyt oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Autossa pitää olla tietyt tarrat näkyvillä. Meidän autossa on 8 kpl mm. vakuutus, vero, kaupalliseen liikennöintiin oikeuttava lupa yms. Tarrat ovat isoja ja meillä ne ovat takaikkunassa. Meidät pysäyttänyt poliisi ilmoitti, että niiden pitäisi olla liimattuna tuulilasiin! Tuo tarramäärä peittäisi kuitenkin suuren osan näkyvyydestä. Tästäpä sitten alkoikin varsinainen episodi. Patrick yritti puhelimitse selvittää asiaa ja vietimme pysäytyspaikalla noin puoli tuntia. Lopputulos oli kuitenkin se, että meidän pitää lähteä poliisiasemalle Mbeyaan. Patrick yritti sanoa, että lain mukaan riittää kun tarrat ovat näkyvillä, sama missä ikkunassa ne ovat. Poliisi kuitenkin kommentoi, että se mikä käy päinsä Arushassa, ei päde täällä. Ei siinä sitten sen kummempaa, kuin kypäräpäinen poliisi hyppäsi automme kyytiin ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Mbeyaa.
Autossa tunteet kuumenivat. Jos Suomessa puhuisi samaan sävyyn poliisille saisi sakot virkavallan halventamisesta/vastustamisesta. Mikko ilmoitti minulle, että nyt ei saa nauraa, mutta aika vaikea oli olla tirskahtelematta. Kaikki (paitsi me) huusivat autossa ja Patrick laittoi ison opaskirjan auton tuulilasia vasten ja sanoi: Olisiko mitään järkeä, että tarrat peittäisivät tuulilasin? Onnettomuus olisi enemmän kuin mahdollinen jos ei näe ulos kunnolla! Autossa volyymi vain nousi ja Patrick puhui puhelimessa melko paljon. Olimme jo takaisin Mbeyassa kun Patrick ojensi puhelimen kyydissämme olevalle poliisille. Puhelu ei kestänyt kovin kauan ja sitten tehtiinkin U-käännös. Emme tiedä kuka puhelimessa oli, mutta hän oli ilmoittanut, että vapauta nämä ihmiset välittömästi. Paluumatka pidätyspaikalle sujui vapauden, veljeyden ja tasa-arvon merkeissä. Pudotimme poliisin pidätyspaikalle, mutta meistä oli ilmeisesti raportoitu kaikille samassa kunnassa oleville pysäytyspaikoille. Meidät nimittäin pysäytettiin kaikilla!

Seuraavalla poliisipisteellä Patrick sai ylinopeussakot ja sen selvittely otti aikansa. Sitä seuraavalla meidät pysäytettiin ja poliisi oli kovin kiinnostunut Patrickin palkasta. Alkoi tuntua jo kiusanteolta. Vielä vähän ennen Mbeyan ja Iringan rajaa poliisi pysäytti meidät ja nyt tuli kommenttia turvavöiden puuttumisesta. Kun pääsimme Iringan puolelle loppui tämä poliisien jatkuva pysäyttely.

Olemme siis matkalla Udzungwaan ja näinhän nyt kävi, että aika alkaa taas käydä vähiin. Mikumin kylässä olimme klo 18.15 ja siitä on vielä yli tunnin ajo puistoon. Alkumatka oli päällystettyä tietä, mutta kun pimeys laskeutui alkoi soratieosuus ja tie on huonossa kunnossa. Hotellissa olimmekin sitten klo 19.30. Hotellin nimi on Twiga ja se on Tanapan omistama. Ei mikään maailman hienoin, mutta ihan kelpo majapaikka.

Hotellin baarissa oli joku Tanapan henkilökuntaan kuuluva mies ja hän tarjosi meille oluet syntymäpäivänsä kunniaksi. Söimme nopeasti illallisen ja menimme nukkumaan, koska huomenna on tiedossa rankka kiipeily Sanjen vesiputoukselle.

Sekalaisia kuvia matkan varrelta: