Udzungwa national park, Sanje waterfalls
Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen ja menimme aamiaiselle. Aamiaisen piti alkaa klo 07, mutta keittiö oli pimeänä. Kun lopulta saimme aamiaisen eteemme, oli Patrick tullut jo noutamaan meitä. Pääsimme kuitenkin lähtemään noin klo 08 aikaan puiston pääportille. Jätimme sitä ennen vielä pyykkiä pestäväksi.
Ennen puiston porttia näimme aamuauringosta nauttivia paviaaneja
Puiston portilta otimme kyytiin oppaan ja ajoimme noin 10 km päähän, mistä vaellusreitti alkaa. Tästä se ilo alkoikin. Nousua on noin 400 metriä ja kun sen on kiivennyt pääsee 170 metriä korkean putouksen päälle. Sieltä voi nousta vielä 200 metriä lisää ja pääsee katsomaan 30 ja 70 metrin vesiputoukset. Matkan pituus on yli 3 km suuntaansa.
Tuossa helteessä ja kosteudessa jyrkkä nousu oli melko raskasta. Opas toisteli meille usein: Pole, pole. Ainakaan tässä kunnossa oleville tämä ei ollut mikään sunnuntaikävely.
Kiipeillessämme näimme endeemisiä Iringa colobus apinoita, yhden tamaanin, sinimarakatteja ja pari oravaa.
Matka tuntui ikuisuudelta kunnes vihdoin olimme putouksen päällä. Opas kuitenkin kehotti meitä vielä jatkamaan yläputouksille. Tämä kannatti! Ne olivat uskomattoman kauniita. Ylimmällä putouksella olisi voinut uida, mutta me otimme vain kevyen suihkun putouksen pärskeistä.
Laskeuduimme alas 170 metrisen pääputouksen ylätasanteelle ja emme ole ennen moisessa paikassa olleet. Pystyimme istumaan kalliolla putouksen päällä ja täältä oli huikeat näköalat aina Selousin riistansuojelualueelle asti.
Viivähdimme jonkin aikaa nauttien upeista maisemista. Paikalle tuli myös 2 nuorempaa naista oppaan kanssa ja toinen heistä näytti siltä kuin olisi tilannut vaatteet jostain luxus-safarikatalogista. En tiedä oliko vaatetuksella tekemistä asian kanssa, mutta meitä "ärsytti" kun he eivät vaikuttaneet yhtään rasittuneilta kiipeämisestä :-)
Lepohetken jälkeen lähdimme matkaamaan alaspäin ja se sujuikin joutuisammin. Meillä oli vielä mahdollisuus mennä käymään putouksen alapuolella, jonne kävelyaika on noin 25 min. Emmimme hetken, mutta lähdimme kuitenkin matkaan. Emme katuneet tätäkään ratkaisua. Oli mahtavan näköistä kun vesi ryöppysi alas korkealta. Täälläkin olisi voinut uida, mutta me tyydyimme kastelemaan kasvomme ja hiuksemme kylmällä putouksen vedellä.
Paikalla oli myös 4 muuta turistia ja kyselivät kannattaako ylös kiivetä. Mikko näytti meidän kamerasta muutaman kuvan ja ne nähtyään he päättivät myös kiivetä ylös.
Meidän oli aika palata lähtöpaikkaan. Ensin nousua 30 minuuttia pääpolulle ja sitten jyrkkää laskua alaspäin. Polvet ja reidet alkoivat olla jo aika hyytelönä ja juomavesikin loppui. Lopulta viiden ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen olimme takaisin lähtöpisteessä, jossa Patrick odotti meitä. Kun Patrick näki ryytyneen olemuksemme ja hyökkäyksemme autossa olevalle vesipullolle hän nauroi tikahtuakseen. Kehui kuitenkin, että ihan kelpo suoritus meiltä.
Veimme oppaan takaisin pääportille ja jatkoimme matkaa hotellille. Kysyimme onko Patrickilla kiireitä vai ehtiikö hän nauttimaan meidän kanssa yhden juoman. Kiirettä ei kuulemma ollut ja kävimme vain äkkiä huoneessa vaihtamassa puhtaat paidat yllemme. Sitten kirmasimme hyvin ansaituille kylmille oluille. Nautimme ne ulkona, katoksen suojassa, jutellen niitä näitä. Patrick lähti juoman jälkeen ja Mikko lähti ostamaan meille vielä toiset virvokkeet. Olihan meillä varmaankin nestehukkaa johtuen raskaasta kiipeilystä :-)
Ihmettelin kun Mikolla kesti, mutta eilinen synttärisankari (väitti olevansa Tanapan virkailija) oli baarissa kiskomassa kaljaa. Oli jo vissiin nauttinut jokusen, koska nyt julisti suureen ääneen omistavansa yli 40 yritystä. Sitten herra rupesi kuittailemaan siitä kuinka Patrick ajelee valkonaamoja ympäriinsä tippien toivossa. Mikko nyt kuitenkin tarjosi "yritysjohtajalle" yhden oluen eilisten synttäreiden kunniaksi.
Vietimme iltapäivän ja alkuillan ulkona katoksessa istuen ja sitten painuimme suihkuun. Se ei ollut ihan paras mahdollinen vaan sellainen sähköllä toimiva. Vettä tuli ihan liruttamalla ja kesken Mikon suihkun veden tulo loppui kokonaan. Onneksi vettä taas hetken päästä tuli. Marian hiustenpesusta ei meinannut tulla mitään, mutta bideesuihkun avulla, kylmällä vedellä shampoo saatiin päästä pois.
Illalliseksi tilasimme grillattua kanaa ja ranskalaisia ja nautimme ne ulkona. Valitettavasti tie ulos kulki baarin kautta ja tämä sama synttärisankari oli edelleen siellä. Mies halusi taas jutella meidän kanssa ja nyt hän kertoi opiskelleensa Norjassa. Keskustelu oli aika sekavaa ja tarjosimme hänelle vielä yhden oluen ja painuimme syömään. Kun ruoan jälkeen lähdimme nukkumaan tämä mies oli sammunut baarin sohvalle :-)
Menimme huoneeseen ja nukahdimme välittömästi rankan kiipeilyn uuvuttamina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti