Katavi national park, Ikuu ranger post
Heräsimme jo 05.45, vaikka varsinainen herätys olisi ollut 06.30. Aamiainen oli klo 07 ja se oli perinteinen ja hyvä. Lähdimme klo 08 jälkeen ajelemaan kohti Katavi järveä ja pyhää puuta "Katabin henkeä". Reitti vei Sitaliken pääportin kautta ja pysähdyimme siellä hetkeksi. Ajelimme järven rantaa ja maisema oli lumoava.
Pysähdyimme pyhälle puulle.
Sinne oli jätetty vaatteita, koruja, rahaa ja sulkia. Vaatteet siksi, että jonkun sairaan, kuka ei itse pääse paikalle vaate jätetään puun alle ja toivotaan, että Katabi parantaa hänet. Höyhenet ovat ilmeisesti peräisin uhratuista kanoista. Vaikka Katabin pyhä puu on nykyään kansallispuiston rajojen sisäpuolella kyläläiset saavat tulla sinne "uhraamaan". Jätimme itse paikalle euro-kolikot ja esitimme Katabille toiveemme.
Jatkoimme puulta jonkin matkaa järven rantaa eteenpäin ja ainoa merkittävä asia oli järven toisella puolella ollut valtava puhvelilauma. Meidän kamerakalustolla siitä ei hyvää kuvaa saanut.
Käännyimme takaisin kohti Sitalikea ja söimme eväät pääportin asemalla. Picnic katos oli aivan pienkoneiden laskeutumispaikan vieressä ja saimme ihailla Cessnan lähtöä. Huono asia oli se kun kone pöllytti ilmaan kiitettävästi hiekkaa päällemme.
Lähdimme takaisin leiriin ja ostimme vielä kylästä 5 pulloa olutta, eli 1 / henkilö. Portilta ajaa leiriin yli 40 minuuttia, mutta oluet olivat vielä etäisesti viileitä saavuttuamme perille. Thomas, Patrick, Ludi ja me skoolasimme ja nautimme juomat. Kylmä tai edes hieman viileä olut on täällä harvinaista herkkua. Edelliset joimme 4 päivää sitten Mbeyassa. Vietimme rauhallisen iltapäivän leirissä istuskellen. Maria oli juonut ilmeisesti liian vähän vettä ja tuli huonovointiseksi. Tähän auttoi puolentoista litran vesipullo ja Osmosal (nesteytysjuoma). Olo parani ja leirisuihkun jälkeen se oli jo loistava. Oli parasta käydä suihkussa jo nyt, jotta se saadaan purettua tänä iltana. Myös miehet nauttivat suihkusta.
Leirivessa tuotti iltapäivällä jännittäviä hetkiä. Maria oli sinne menossa ja oli jo tottunut katsomaan pöntön sisuksen ennen istumista. Tällä kertaa siellä olikin iso hämähäkki. Koska emme tunne näitä Tansanian lajeja oli kutsuttava Thomas ja Patrick paikalle. Nyt tulikin ilmoitus, että tämä kaveri on myrkyllinen. Melkoisen hätistelyn jälkeen se saatiin pois paikalta ja toivomme, että se ei enää palaa.
Lähdimme matkaan vähän ennen klo 17 ja kohteena oli puhvelin kaatanut leijonalauma. Matkalla vastaan tuli jo ennestään tuttu norsuystävämme ja tälläkin kertaa se ohitti meidät melko läheltä.
Ranger tiesi missä leijonalauma on, joten mitään turhaa harhailua matkalla ei ollut. Ajoimme suoraan kohteeseen ja löysimme 2 pentua, naaraan ja uroksen. Kaikilla oli vatsat niin pullollaan, että hyvä jos pystyivät liikkumaan. Uros pysyi lammen rannassa, mutta muu pesue oli heinikossa aivan lähellämme. Totesimme myös, että leijonaemo oli aika kärsivällinen jälkikasvunsa kanssa kunnes pentu työnsi käpälänsä sen suuhun.
Näimme lammen toisella puolella jonkun lodgen auton (vierailijat puistossa ovat lisääntyneet) ja tiesimme siellä olevan myös jotain katsottavaa. Siirtyessämme sinne tämä toinen auto tulikin vastaan. Nähtävissä olisi kuulemma lauma leijonia ja puhvelinraato. Jatkoimme pidemmälle puskaan ja siellä olikin upea näky. Monta naarasta, paljon eri-ikäisiä pentuja, suloisimpana 2 ihan pientä poikasta. Kaikki ne olivat puhvelinraadon vieressä. 1 Puhveli näyttää ruokkivan hyvin todella monta leijonaa.
Pienet pennut olivat ihastuttavia. Ne telmivät ja leikkivät puhvelinnahkapalalla. Ne kiskoivat sitä ja välillä nukahtivat kesken leikin nahanriekale suussaan. Toinen sai lopulta omittua nahkariekaleen itselleen, mutta sitten paikalle tulikin isompi pentu ja nappasi riekaleesta kiinni. Pikkupentu ei antanut periksi vaan raahautui isomman jalkojen välissä pusikkoon. Tämä oli niin hullunkurisen näköistä, että Marian videokuvaamisesta ei tirskahtelun ja naurusta johtuvan hytkymisen vuoksi tullut enää yhtään mitään. Aurinkokin oli laskemassa, joten totesimme ajan olevan kypsä leiriin paluuseen.
Paluumatka sujui kommelluksitta, mutta leirissä olimme vasta vähän ennen seitsemää ja pimeys laskeutui. Tässä vaiheessa kiitos Katavin puistolle ja Katabin hengelle uskomattomasta viimeisestä puistoajosta.
Jännitystä illassa kuitenkin vielä piisasi. Auton jäähdytin vuotaa. Patrick ajatteli vain täyttää sen, mutta asemalla oli avuliaita mekaanikkoja. He olivat sitä mieltä, että jäähdytin korjataan nyt ja heti tässä paikalla. Ensin piti kuitenkin hakea vettä pumpulta. Tähän antoi haastetta pihalla olevat 3 norsua, joista yksi oli poikanen. 1 mies seisoi ämpäreiden kanssa miettien mitä tehdä, mutta toinen paikallinen hurjapää lähti juosten pumpulle. Urosnorsuhan ei tästä pitänyt vaan lähti hyökkäämään miestä kohti. Kaverin jalkoihin tuli vauhtia ja onneksi kyseessä oli vain valehyökkäys. Jonkin ajan kuluttua mies tuli takaisin rantapusikoiden kautta kiertäen, mutta mukana oli kuitenkin 2 täyttä vesiämpäriä.
Autosta oli purettu jo etupaneeli ja alkoi jäähdyttimen irrotus. Hommaa oli tekemässä Patrick ja 5 muuta. Ainakin oli tekemisen meininki, mitä nyt valonpuute hieman häiritsi.
Söimme nyt illallisen ja painuimme nukkumaan. Herätys huomenna klo 05.20
PS. Tässä leiriuunimme ylälämpö päällä
Lopuksi taas päivän tunnelmia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti