Katavi national park, Ikuu ranger post
Herätys 05.20 ja aamiaisena tällä kertaa kahvia ja keksejä, koska tulemme leiriin brunssille aamu-ajon jälkeen. Alkuperäinen aamuajon tarkoitus oli mennä joelle katsomaan syömästä palaavia virtahepoja. Kun joimme aamukahvejamme, kuului erittäin läheltä leijonan karjuntaa. Joimme kahvit nopeasti loppuun, noudimme rangerin ja lähdimme matkaan. Kello oli 06 ja oli vielä täysin pimeää. Ajosuunnitelmamme muuttui siis täysin.
Ensimmäinen tie, jolta etsimme leijonia, ei tuottanut tulosta. Ranger osoitti toista tietä ja siellähän ne olivat. 2 pentua, kaksi naarasta ja 1 iso uros.
Seurasimme leijonien touhuja aamuauringon noustessa valaisemaan savannia.
Uros ei ollut ihan "yhteistyökykyinen". Se vaihtoi paikkaa usein ja meni melkein aina pusikon taakse. Kun se jäi avoimelle paikalle, niin herra päätti usein olla selin meihin. Taisi tietää olevansa kuningas! Olimme paikalla puolitoista tuntia. Kuvia emme oikein saaneet, koska oli vielä sen verran hämärää.
Kun jatkoimme matkaa, törmäsimme taas samoihin turisteihin kuin eilen. He olivat myös nähneet leijonia. Kuskit neuvoivat toisilleen reitit ja löysimmekin leijonat ihan tien vierestä. Tässä laumassa oli 1 uros, 1 naaras ja kaksi pentua. Ne viettivät rauhallista aamuhetkeä lepäillen.
Yhtäkkiä paikalle tuli impala-lauma. Ne olivat leijonista noin 20 metrin päässä. Täysikasvuiset leijonat eivät olleet niistä niin kiinnostuneita, mutta 1 pennuista otti vaanimisasennon. Impalat vain söivät rauhassa, kunnes joku niistä huomasi lähellä olevan vaaran ja päästi varoitusäänen. Impala-lauma katosi vauhdilla pusikkoon. Patrick vitsaili, että tässä näitte esimerkin leijonien saalistustekniikasta. Hieno tekniikka! Maataan paikoillaan ja odotetaan, että ruoka kävelee suoraan suuhun.
Ajelimme eteenpäin pitkin joen rantaa ja menimme kohti Lake Chadaa. Matkalla näimme telttoja, työkoneita ja miehiä. He rakensivat uutta piknic-paikkaa ja pysähdyimme heidän kanssa hetkeksi juttelemaan. Kuulimme, että heillä on ongelmia 5 norsun kanssa. Leirissä on vettä ja ne haluavat käydä sitä juomassa. Lisäksi yksi norsuista oli nyhtänyt yhden teltan kiinnitysköysiä. Näimme matkaa jatkaessamme nuo kyseiset veijarit.
Ajolla pysähdyimme hetkeksi Chada-järven rannalle ja tulimme puolen päivän aikaan takaisin leiriin. Kuulimme Thomasilta ja Ludilta, että aamuajomme aikana ranger postilla oli pistäytynyt käymässä 2 leijonaa.
Päivän kuumimmat tunnit on hyvä viettää leirillä. On niin lämmin, ettei oikein jaksa tehdä mitään muuta kuin istua, tsetsekärpäset ovat aktiivisimmillaan ja eläimet ovat piilossa pusikoiden varjossa. Meillä on ollut taas paljon ongelmia tsetsekärpäsistä. Molemmilla on ranteessa isot paukamat, jotka ovat kipeät ja kihelmöivät jatkuvasti. Olemme turvautuneet kyytabletteihin ja ne tuntuvat auttavan. Söimme leirillä maittavan brunssin: Okraa juustokastikkeella, kuskus-salaattia ja hodarit. Brunssista nautti kansamme norsu, joka oli pihalla olevan puun alla syömässä hedelmiä.
Oli hieman huvittavaa kun turistit, joihin olimme törmänneet jo pari kertaa aikaisemminkin, ajoivat autolla pihaan norsua katsomaan. Luulemme, että he olivat hieman ihmeissään kun me istumme pöydässä rauhallisesti kahvia juoden.
Brunssin jälkeen vain istuskelimme varjossa. Ilta-ajon aika on klo 16. Ennen kuin lähdimme ajolle paikalle tuli 2 maastoautoa Kenian kilvissä. Toinen jeeppi oli sellainen, jossa pystyy nukkumaan 4 ihmistä. Katto nousee siitä ylös ja siinä on hyttysverkot. Reissussa oli meidän ikäinen pariskunta ja miehen vanhemmat. Emme käyneet itse keskustelemassa heidän kanssaan, mutta kuulimme Patrickilta heidän olevan ranskalaisia. Naiset päättivät yhtäkkiä lähteä kävelylle ajouraa pitkin pois ranger postin pihalta kohti meille ajateltua erityisleirintäaluetta. Patrick huusi, että älkää menkö kun aamulla on leijonia ollut ihan lähellä. Tästä alkoi ranskankielinen päivittely: Leon, là-bas. Itse emme lähtisi aseman pihasta pois ja pimeällä emme mene edes pihalla olevalle roskikselle. Ranskalaiset lähtivät ajelulle ja ja tulevat illalla tänne nukkumaan jos eivät löydä mieleisempää paikkaa. Aamulle he ovat jo lähdössä puistosta pois. Emme ihan ymmärrä mikä järki on ajaa saatanallinen matka puistoon ja viettää täällä vain yksi yö.
Me lähdimme myös ilta-ajolle. Näimme joella paljon krokotiileja ja virtahepoja.
Lähellä leiriä meitä vastaan tuli iso urosnorsu. Kaveri käveli keskellä tietä. Pysäytimme auton, ja kun se käveli meitä kohti katsoimme parhaaksi vetäytyä auton kattoluukusta seisoskelemasta alas auton sisään istumaan. Se ohitti meidät hyvin läheltä, mutta ihan rauhallisesti.
Näimme eräällä aukiolla 4 kirahvia ja kaksi niistä lähti ilmeisesti meistä ärsyyntyneenä juosten metsikköön. Ei kestänyt kauan kun ne juoksivat vielä kovempaa takaisin aukiolle. Ranger epäili, että metsikössä oli luultavasti leijonia, joita kirahvit säikähtivät.
Lähdimme leiriä kohti hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, mutta yhtäkkiä auto sammui keskelle heinikkoa. Kello oli 18.15. Patrick veti haalarit päälle ja rupesi tutkimaan tilannetta. Tilanne ei ollut hyvä! Auton etutankki oli tyhjä ja pumppu jolla polttoaine siirretään takatankista oli rikki. Huonompi juttu. Patrick totesi, ettei osaa sitä korjata ja apua päätettiin pyytää ranger postilta. Ainut haittatekijä oli nyt se, että kännykkään ei ollut kenttää. Ranger lähti kävelemään ja eräälle kumpareelle kiivettyään kenttä löytyi. Hän pyysi toimittamaan meille 20 l dieseliä ja näin jäimme apua odottamaan. Ei mennyt kovin kauan kun näimme ja kuulimme ajoneuvon lähestyvän kovaa vauhtia. Ihmetellen katsoimme lähestyvää ajoneuvoa, nimittäin Caterpillar tiekarhu se sieltä tuli. Siellä oli 5 miestä kyydissä tulossa meitä pelastamaan.
Heillä tuntui olevan kovin hauskaa ja niin oli meilläkin. Diesel tankkiin ja matka jatkui. Saapuessamme ranger postin pihaan huomasimme, että ranskalaiset olivat palanneet sinne yöpymään. Mietimme mitä he ajattelivat kun saavumme paikalle Caterpillar perässämme. Ehkä ajattelivat, että nyt on tosi safari kyseessä kun tyypit tarvitsevat tiekarhun tietä raivaamaan :-)
Tulimme hyvillä mielin leiriin, mutta Thomas parka oli ihan järkyttynyt. Viime reissulla olimme yli 4 tuntia jumissa Ngorongoron suojelualueella ja hän oli painottanut, että tällä kertaa auton on oltava hyvä. Meitä säälittää myös Patrickin puolesta, koska hän on joka päivä tunnollisesti huoltanut autoa. No tämmöistä sattuu eikä näille voi yhtään mitään.
Annoimme Thomasille pullon Konyagia miesten kanssa jaettavaksi. Hän sanoi olevansa autojutusta niin järkyttynyt, että otti tähän fingerporillisen. Yritimme rauhoittaa miestä vakuuttamalla, että meidän puolesta ei ole mitään ongelmaa vaan autojuttu oli vain kokemus. Saimme kaiken lisäksi vielä hyviä uutisia. Ranger postilta löytyy kaveri, joka osaa korjata pumpun kytkennän. Nyt meidän ei tarvitse lähteä korjaamaan autoa pohjoisessa sijaitsevaan Mpandan kaupunkiin.
Kun olimme istumassa illallispöytään, kuului pusikosta rytinää. Ajattelimme, että siellä on virtahepo. Patrick osoitti puskaan valolla ja siellä olikin iso norsu. Se oli todella lähellä ja liikkui vielä lähemmäksi. Sytytimme kaikki otsalamppu ja norsu jäi 20 metrin päässä olevan puskan taakse. Oli villin näköistä kun syöksyhampaat hohtivat yön pimeydessä. Lopulta norsu kaiketi häiriintyi valoista ja lähti pois.
Illallisena tänään oli alkupaloiksi hedelmiä, pääruokana pihviä, kaalia ja kananyytit. Jälkiruokana oli suklaavanukasta banaaneilla. Mekin nautimme illallisella Konyagia, joten väsy tuli nopasti. Menimme nukkumaan ja miehet jäivät nuotiolle istumaan ja nauttimaan omasta Konyagistaan. Emme paljon puheesta ymmärtäneet, mutta muutaman sanan kuitenkin. Luulemme, että Ludille hieman kuittailtiin Mbeyan tapahtumista. Uni tuli meillä todella nopeasti, vaikka hipot olivatkin todella äänekkäitä tänä yönä.
Päivän muita tunnelmia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti