Mbeya - Udzungwa national park
Saimme nukkua pitkään, koska lähtö on vasta klo 08. Pakkasimme tavarat ja menimme aamiaiselle. Aamiainen oli meidän mittapuun mukaan hieman erikoinen. Tarjolla oli esim. lihapataa, spagettia ja chapata tyylistä leipää. Lisäksi lämpimässä oli joitain harmaita kuutioita, joihin emme valitettavasti uskaltaneet kajota. Söimme siis banaania, paahtoleipää ja kahvia.
Meidät tultiin hakemaan ja kaikki olimme iloisella mielellä. Vitsailimme vielä siitä, että nyt Ludikin oli mukana ajoissa :-) Matka siis alkoi hyvin, mutta ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Noin puolen tunnin ajon jälkeen meidät pysäytti poliisi. Tässä ei ole sinänsä mitään outoa ja yleensä he kysyvät vain ajokorttia. Nyt oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Autossa pitää olla tietyt tarrat näkyvillä. Meidän autossa on 8 kpl mm. vakuutus, vero, kaupalliseen liikennöintiin oikeuttava lupa yms. Tarrat ovat isoja ja meillä ne ovat takaikkunassa. Meidät pysäyttänyt poliisi ilmoitti, että niiden pitäisi olla liimattuna tuulilasiin! Tuo tarramäärä peittäisi kuitenkin suuren osan näkyvyydestä. Tästäpä sitten alkoikin varsinainen episodi. Patrick yritti puhelimitse selvittää asiaa ja vietimme pysäytyspaikalla noin puoli tuntia. Lopputulos oli kuitenkin se, että meidän pitää lähteä poliisiasemalle Mbeyaan. Patrick yritti sanoa, että lain mukaan riittää kun tarrat ovat näkyvillä, sama missä ikkunassa ne ovat. Poliisi kuitenkin kommentoi, että se mikä käy päinsä Arushassa, ei päde täällä. Ei siinä sitten sen kummempaa, kuin kypäräpäinen poliisi hyppäsi automme kyytiin ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Mbeyaa.
Autossa tunteet kuumenivat. Jos Suomessa puhuisi samaan sävyyn poliisille saisi sakot virkavallan halventamisesta/vastustamisesta. Mikko ilmoitti minulle, että nyt ei saa nauraa, mutta aika vaikea oli olla tirskahtelematta. Kaikki (paitsi me) huusivat autossa ja Patrick laittoi ison opaskirjan auton tuulilasia vasten ja sanoi: Olisiko mitään järkeä, että tarrat peittäisivät tuulilasin? Onnettomuus olisi enemmän kuin mahdollinen jos ei näe ulos kunnolla! Autossa volyymi vain nousi ja Patrick puhui puhelimessa melko paljon. Olimme jo takaisin Mbeyassa kun Patrick ojensi puhelimen kyydissämme olevalle poliisille. Puhelu ei kestänyt kovin kauan ja sitten tehtiinkin U-käännös. Emme tiedä kuka puhelimessa oli, mutta hän oli ilmoittanut, että vapauta nämä ihmiset välittömästi. Paluumatka pidätyspaikalle sujui vapauden, veljeyden ja tasa-arvon merkeissä. Pudotimme poliisin pidätyspaikalle, mutta meistä oli ilmeisesti raportoitu kaikille samassa kunnassa oleville pysäytyspaikoille. Meidät nimittäin pysäytettiin kaikilla!
Seuraavalla poliisipisteellä Patrick sai ylinopeussakot ja sen selvittely otti aikansa. Sitä seuraavalla meidät pysäytettiin ja poliisi oli kovin kiinnostunut Patrickin palkasta. Alkoi tuntua jo kiusanteolta. Vielä vähän ennen Mbeyan ja Iringan rajaa poliisi pysäytti meidät ja nyt tuli kommenttia turvavöiden puuttumisesta. Kun pääsimme Iringan puolelle loppui tämä poliisien jatkuva pysäyttely.
Olemme siis matkalla Udzungwaan ja näinhän nyt kävi, että aika alkaa taas käydä vähiin. Mikumin kylässä olimme klo 18.15 ja siitä on vielä yli tunnin ajo puistoon. Alkumatka oli päällystettyä tietä, mutta kun pimeys laskeutui alkoi soratieosuus ja tie on huonossa kunnossa. Hotellissa olimmekin sitten klo 19.30. Hotellin nimi on Twiga ja se on Tanapan omistama. Ei mikään maailman hienoin, mutta ihan kelpo majapaikka.
Hotellin baarissa oli joku Tanapan henkilökuntaan kuuluva mies ja hän tarjosi meille oluet syntymäpäivänsä kunniaksi. Söimme nopeasti illallisen ja menimme nukkumaan, koska huomenna on tiedossa rankka kiipeily Sanjen vesiputoukselle.
Sekalaisia kuvia matkan varrelta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti