13.06.2012 Ruaha national park, Mbagi special campsite

13.06.2012
Ruaha national park - Mbagi special campsite

Herätys aamulla klo 05. Itse olin herännyt jo keskellä yötä ja ihmettelin kun oli niin valoisaa. Se johtui siitä, että olin nukahtanut kirjaa lukiessani ja otsalamppu paloi yhä päässä :-D. Oikeasti  viideltä aamulla oli umpipimeää. Hoidimme aamutoimet nopeasti, joimme kahvit, söimme pari keksiä ja 05.30 lähdimme ajelemaan puistoon. Eläimiä ei näkynyt ja noin 06.15 aamu rupesi sarastamaan. Kello seitsemän pintaan punainen aurinko nousi valaisemaan savannia. Saimme hyviä kuvia, joissa nouseva aurinko oli baobabin ja palmun takana. Oikea "Kodak moment".

Ajelimme pitkin kukkuloita, mutta tällä kertaa emme saaneet eläimistä seuraa. Näimme sentään tamaaneja.

Tuntien ajon jälkeen olimme jo kääntyneet takaisin leiriin päin ja todenneet, että mitään ei näy. Kaukana pienellä aukiolla näimme kudu perheen.

 
 Kuduja seuraillessamme kuulimme jostain kaukaa villikoirien haukuntaa. Valitettavasti emme osuneet niiden reitille. Leirille palasimme klo 11.30 ja meille oli valmistettu ihana brunssi. Nälkä alkoikin jo olla melkoinen. Brunssin sisältö oli seuraava: jauhelihalla täytettyjä lettuja, paistettua pekonia, itse leivottua leipää, papu-tomaatti-sipuli-kananmuna salaattia ja avokado salaattia. Aivan erinomaista varsinkin kun miettii missä olosuhteissa näitä ruokia tehdään. Mukana on kaasukeitin, jossa voi pitää kattilaa, mutta pääasiassa kaikki tehdään avotulella. Uunina toimii peltilaatikko, joka isketään hiilien päälle.

 

Ilta-ajolle lähdemme noin klo 16 ja päivä on mennyt varjossa istuessa ja päiväkirjaa kirjoittaessa. Tutkimme myös Patrickin kanssa karttoja ja seuraavat 2 päivää tulevat olemaan rankkaa ajamista. Ruahasta Mbeyaan on kaiketi yli 550 km ja siitä 120 km soratietä. Mbyeasta Kataviin on varmaan saman verran (pitäisi tarkistaa jostain) ja emme tiedä minkälainen tie on.

Thomas ja Ludi ovat siivonneet, tiskanneet ja valmistelleet ruokia myös huomiselle. Patrick on huoltanut autoa ja meidän ei anneta tehdä mitään. Yritetty on, mutta olisimme ilmeisesti enemmän tiellä :-) Rauhallisen leiripäivän suurin tapahtuma oli kun kokkiamme Ludia pisti ampiainen.

Ilta-ajosta tuli varsin mielenkiintoinen. Lähdimme liikkelle siis klo 16  ja alkuun näimme ihan "normaalia" savannin elämää. Kävimme myös katsastamassa erään toisen leirintäalueen ja se ei ollut ollenkaan niin viihtyisä kuin meidän. Ajelimme pitkin puistoa ja törmäsimme isoon puhvelilaumaan, vihdoinkin! Olimme tätä ennen nähneet vain yhden yksinäisen toverin. Tässä laumassa oli myös pieniä vasikoita.

Matkan varrella huomasin myös todella kaukana isoja antilooppeja. Patrick katseli kiikareilla ja tunnisti ne hirviantiloopeiksi. Kuvaa niistä oli turha yrittää meidän kuvauskalustollamme.

Ajelimme joen rantaa ja kävimme yhdellä puiston virallisista picnic-paikoista.

Oikein viihtyisä, varustuksena myös vessa, mutta jostain syystä tänne ei ollut mitään opasteita missään. Ehkä paikka pitää vain tietää. Kävelimme hieman alueella ja näimme impaloita ja paviaaneja juomassa, koska tässä kohtaa joessa oli vielä hieman vettä. Paikka oli aika kallioinen ja vitsailimmekin, että tämä oli varmaankin oivallinen löhöilypaikka leijonille.  Jatkoimme picnic-paikalta matkaa autolla ja muutaman sadan metrin päässä heinikossa olikin 4 leijonaa. Ilmeisesti äiti ja 3 yli vuoden ikäistä pentua.

Kuvailimme leijonia ja huomasimme kauempana toisen auton ja sen vieressä olevassa puussa oli paljon korppikotkia. Jatkoimme leijonien seurailua ja tämä toinen auto tuli aika kovaa vauhtia meitä kohti. Syykin selvisi kun näimme urosleijonan tulevan samasta suunnasta kohti meitä. Kuvailimme sitten perhetapaamista kahden auton voimin.

Patrick kuuli toisen auton kuskilta, että puun alla oli lisää leijonia syömässä jonkin eläimen raatoa. Lähdimme katsastamaan paikkaa, mutta reitti oli kohtuullisen haastava. Patrick vilkaisi kelloa ja päätös oli U-käännös takaisin kohti leiriä. Auringonlasku oli lähellä ja pimeys oli päästä yllättämään meidät. Kiire tuli matkalla varsinkin kun olimme väärällä puolella kuivunutta joen uomaa. Onneksi Patrickilla on GPS mukana. Mitään ajouria näistä puistoista siinä ei tietenkään näy, mutta kiintopisteitä siihen voi laittaa ja näin tiesimme missä leirimme on. Löysimme reitin joen toiselle puolella ja lopuksi leiriin johtavalle tielle, mutta sen tukkikin iso urosnorsu. Se söi kaikessa rauhassa, mutta oli sijoittunut niin, että sen takapää tukki ajouran.

Se uhitteli meille sen verran, että sen ohittaminen läheltä oli mahdotonta. Patrick kaasutteli hieman autolla, mutta norsuun se ei tehnyt vaikutusta. Saimme kuitenkin yleisöä paviaaneista. Ne seurasivat tilannetta kuin olisivat olleet elokuvissa. Pahaksi onneksi pari paviaania oli myös norsun viereisessä palmussa ja pitivät siellä meteliä. Norsu hermostui niihin niin, että rupesi heiluttelemaan kyseistä palmua. Tulimme siihen tulokseen, että norsun ohi ei pääse ja paikalta olisi hyvä siirtyä pois. Jouduimme ajamaan norsua kiertäessämme hieman pusikon kautta, joka ei tietenkään olisi sallittua Tansanian kansallispuistoissa.

Illalla kävimme vielä leirisuihkussa ja söimme illallisen. Illallista en ole tarkemmin muistanut päiväkirjaan kuvailla, mutta ainakin oli ihania perunamuusista tehtyjä palloja, jotka oli kuorrutettu korppujauhoilla ja paistettu rapeiksi.

Aikaisin nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys, kun hyvästelemme Ruahan ja lähdemme siirtymään kohti Mbeyaa.

Päivän muita tunnelmia: