Udzungwa national park - Selous game reserve, Lake Tagalala Special Campsite
Heräsimme 06.15 ja pakkasimme tavaramme. Aamiaisen piti alkaa klo 07 ja lähtö meillä olisi 07.30. Aamiainen ei ollut valmis lähdön hetken koittaessa, joten emme saaneet edes kahveja.
Ensimmäinen ongelma tuli kun olimme ajelleet noin 20 minuuttia. Mikko oli unohtanut huoneemme avaimen taskuunsa. Patrick onneksi keksi, että sen voi jättää sinne mistä aloitimme kiipeilyn Sanjen vesiputouksille. Hyvä niin, koska 40 minuuttia menetettyä aikaa olisi ollut paha juttu.
Mikumin kylästä ostimme aamiaiseksi banaaneja ja riisistä tehtyjä pullia ja söimme niitä autossa matkalla kohti Morogoroa. Matkalta ostimme vielä tomaatteja ja hiiliä, jottei niitä tarvitse ostaa kaupungista.
Matka vie Mikumin kansallispuiston läpi ja siellä näimme joitain eläimiä.
Morogorossa pidimme noin tunnin pysähdyksen. Kaupungin yläpuolella näytti lentävän iso parvi lintuja. Kysyimme Patrickilta mitä lintuja ne mahtavat olla ja hetken katseltuaan hän ilmoitti niiden olevan lepakoita. Ihmettelimme miksi ne lentävät keskellä päivää, mutta selitystä emme tähän keksineet.
Meidät pudotettiin supermarketin eteen ja muut lähtivät torille ja tankkaamaan. Ostimme intialaisen pitämästä kaupasta 2 laatikkoa vettä ja vähän sipsejä. Alkoholia tästä kaupasta ei taaskaan saanut. Jätimme vesilaatikot kaupan sisäpuolelle odottamaan auton paluuta ja kävelimme hetken tietä eteenpäin. Kovin kauaksi ei tarvinnut mennä kun alkoholia myyvä kioski löytyi. Ostimme pari pikkupulloa Konyagia iltajuomiksi ja palasimme takaisin supermarketin eteen odottamaan. Alkoi olla jo melkoisen lämmin ja miehillä tuntui kestävän. Helpotimme oloamme kylmällä Pepsillä.
Tässä kaupungissa on paljon kerjäläisiä ja kaikki pienemmät rahat tuli jo jaeltua. Patrick kurvasi autolla kaupan eteen ja pian tulivat myös Thomas ja Ludi kantamuksinaan isot kassit hedelmiä ja vihanneksia. Tästä matka sitten jatkoi kohti Selousin Matambwen porttia. Se matka sitten kestikin!
Pysähdyimme matkan varrella jossain kylässä, josta ostimme vielä ananaksia ja passion-hedelmiä.
Tästä kylästä oli matkaa portille noin 100 km. Tien kuntoa kuvaa se, että tuohon 100 km matkaan kului noin 4 tuntia ja matkalla pidimme vain 1 lyhyen lounastauon. Herkkulounas sisälsi ananasta, avokadoa ja banaania. Pari kertaa meinasimme kääntyä risteyksistä väärään suuntaan, mutta ystävälliset kyläläiset neuvoivat meille huitomalla oikean suunnan. Ei ole varmaan vaikea arvata mihin jeepillä ollaan menossa.
Matambwen portilla olimme vihdoin klo 17.
Sisäänpääsymuodollisuuksissa kesti ja kesti. Säännöt ovat ilmeisesti muuttuneet viime kerrasta. Hinnat ovat nousseet ja nyt leiriin on pakko ottaa mukaan aseistettu riistanvartija. Mukaamme tuleva riistanvartija soitettiin paikalle ja siinäkin meni kotvan aikaa kun hän pakkasi mukaan kaiken tarvittavan teltasta lähtien. Tällä kertaa riistanvartijamme on nainen.
Täytimme vielä kaikki vesisäiliöt ja klo oli 18.15 kun pääsimme jatkamaan matkaa kohti Lake Tagalalan erityisleirintäaluetta.
Tässä vaiheessa oli jo ihan selvää, että perillä olemme vasta pimeällä. Matka kesti noin puolitoista tuntia, koska auringon laskettua loppumatka oli pakko ajaa hitaasti.
Ihan järven rantaan emme tohtineet jäädä vaan jäimme noin 500 metrin päähän puiden varjoon. Alkoi tavaroiden purkaminen ja samalla alkoi myös sade. Eikä mikään pieni tihkusade vaan vettä tuli rankasti. Tavarat yritettiin saada puiden alle suojaan ja sitten kiireesti messiteltta pystyn. Ludi ja Patrick pystyttivät sitä ja Thomas + Mikko meidän telttaa. Kun messiteltta oli pystyssä Patrick ja riistanvartija pystyttivät omat telttansa ja Ludi + Maria heittelivät tavaroita messiteltan suojiin. Valitettavasti osa makuupusseista oli jo kastunut.
Tässä vaiheessa oli ihan turha enää mennä teltan suojiin, koska kaikki päällä olevat vaatteet olivat jo kastuneet. Ludi laitteli teltan katoksen suojissa ruokaa ja Maria meni katsomaan mikä Thomasilla ja Mikolla kestää. He yrittivät hakata vessakuoppaa, mutta maa oli kivikovaa. Kuopan tekeminen kävi todellakin työstä, eikä vessateltan pystyttäminenkään pimeässä ollut helppoa. Leiri saatiin valmiiksi 22.20 ja sade sitten loppui samalla hetkellä!
Kaikki vaihtoivat kuivat vaatteet ylle ja söimme nopeasti. Klo 23.45 vetäydyimme telttoihin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti