Blogiin tulossa Tansanian reissujen matkapäiväkirjat ja myös mahdollisesti muidenkin reissujen kuvauksia.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

29.01.2010 Mikumi - Selous



29.01.2010 Mikumi - Selous

Tämä on ollut päivä, jona on tapahtunut paljon. Nyt kirjoitan tätä Selousin tuntumassa olevalla leirintäalueella katsellen Rufiji-jokea ja nauttien baarin antimista.

Aamulla heräsimme 06.20 ja pakkasimme tavaramme. Aamiaisella olimme 07.10 ja se oli ihan ok, mutta sen tarjoilu oli aika hidasta. Pääsimme poistumaan aamiaiselta vasta 07.45. Haimme tavarat ja kävimme respassa maksamassa baarilaskumme. Kun tapasimme oppaamme, kello olikin 08 ja saimme uutisia, jotka olivat hieman ikäviä. Selousissa on kuulemma satanut niin rankasti, että yöpymisen puiston sisällä olevalla Lake Tagalalan erityisleirintäpaikalla voi unohtaa.  Lisäksi joudumme vähentämään yhden päivän Selousista koska ajomatka sieltä Saadanin puistoon saattaisi olla mahdoton urakka yhdelle päivälle. Ajamme siis Dar es Salaamiin, yövymme siellä ja jatkamme seuraavana päivänä Saadaniin. Kolmas huono uutinen oli se, että lounaslaatikoiden valmistuksessa kestää. Hieman nyppii tuo yhden päivän vähentyminen Selousista ja ihmetyttää, että oppaamme ilmoitti nyt vasta tuon muutoksen. Asiahan on ollut tiedossa ja tämän muutoksen oppaamme olisi voinut ilmoittaa jo matkan suunnitteluvaiheessa, eli noin puoli vuotta aikaisemmin!



Saimme lounaslaatikot ja olimme aistivinamme pientä kireyttä oppaamme ja hotellin henkilökunnan välillä. Oppaamme piti heidän majoitustilaansa ala-arvoisena ja oli vihainen kun lounaslaatikot myöhästyivät. Oli hieman vaivaannuttavaa seurata tätä kiistelyä. Näissä kireissä tunnelmissa hyppäsimme autoon ja jatkoimme matkaamme. Kerroimme. että hotellista syötetään eläimiä ja oppaamme sanoi sen olevan puiston sisällä ehdottoman kiellettyä. Kävimme raportoimassa asiasta puiston portilla ja näytimme puiston henkilökunnalle kuvia ruokinnasta. He lupasivat puuttua asiaan, mutta emme jaksa uskoa, että ruokinta tulee loppumaan. (Vuonna 2014 Iltasanomissa oli matkailuartikkeli Tansaniasta ja sen perusteella eläinten ruokinta jatkuu edelleen Mikumissa)

Jatkoimme matkaa pitkin Mikumin puistoa halkovaa valtatietä kohti Morogoroa. 



Näimme tienvarressa vielä paljon eläimiä ja jopa yhden leijonan. Tie jatkui hyvänä Morogoroon ja pysähdyimme sinne suorittamaan ostoksia, tankkaamaan ja ottamaan talousvettä. Mikko ja minä metsästimme Konyagia ja saimmekin sitä ostettua paikallisesta baarista. Tässäkin kaupungissa saimme olla ihan rauhassa ja muita länsimaalaisia emme nähneet.





Tie Morogorosta eteenpäin oli taas ihan omaa luokkaansa eli se oli täysin kamala. Lisämaustetta matkaan toi se, että täällä on aika paljon asutusta. Tiellä liikkui pyöräilijöitä, koululaisia, koiria, vuohia ja kanoja. Taas vaihteeksi myös yksi rengas puhkesi.


Tie kiipesi välillä kukkuloille ja laskeutui sieltä taas alas. Yhden kukkulan päällä pidimme lounastauon. Ensin paikalle ilmestyi kaksi koiraa ja annoimme niille kanan roippeet. Seuraavaksi paikalle tuli iso lehmälauma ja kaksi pientä poikaa. Annoimme heille osan lounaslaatikoidemme sisällöstä ja muutaman pullon vettä. Pojat vaikuttivat tyytyväisiltä evästarjoiluun.

Matka kesti ja noin kello 16 olimme Selousin puiston länsipuolen portilla. Vielä piti ajaa 80 km puiston läpi, jotta pääsisimme leiripaikkaamme. Matkalla näimme paljon norsuja ja yksi hermostui meihin ja se toitotti kuuluvasti. Kuvaamaan ei juurikaan ehtinyt pysähtyä, mutta muutama kuva tuli sentään matkalta otettua.


 
Noin kello 18 olimme leiripakassamme, joka sijaitsi parin kilometrin päässä puistosta Rufiji-joen varrella. Paikan nimi on Selous river camp ja on oikein mukava paikka. Suihkuvesi tulee tosin suoraan joesta, joten peseytyessä kannattaa pitää suu kiinni. Leirintäpaikan erittäin hyvä puoli on baari, josta voi katsella joella olevia hippoja ja täältä saa kylmää olutta.



Kun nautimme oluitamme paikalle tuli 2 suomalaista naista. Moikkasimme heitä ja vietimme heidän kanssa alkuillan.

Nukkumaan menimme noin klo 23 ja valitettavasti teltassa oli kamalan kuuma.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

28.01.2010 Ruaha - Mikumi



28.01.2010 Ruaha - Mikumi

Herätys klo 5.50. Yö meni ihan mukavasti. Nukkumaan menimme jo klo 21. Aluksi oli kamalan kuuma, mutta yöllä hieman helpotti. Pakkasimme tavaramme ja menimme aamiaiselle, joka oli katettu joen rannalla olevaan huvimajaan. Oli oikein mukavaa nauttia aamukahvia ja katsella joen elämää. 


Sitten autonpakkaus ja lähtemään pääsimme 07.45. Ensimmäiset 1 ½ h meni taas mukavasti, mutta sitten puhkesi rengas, tällä kertaa edestä. 


Renkaan vaihto sujui vauhdilla ja se oli hyvä, koska tämän jälkeen alkoi kamala rankkasade. Tie meni vielä pahempaan kuntoon ja hyvä kun autosta eteensä näki. Loppumatkan Iringaan satoi ja sataa edelleen. Odotamme Omarin kanssa paikallisessa baarissa kun oppaamme ja Thomas lähtivät paikkauttamaan rengasta. Mikumin ilta-ajosta ei taida tulla mitään, koska on tullut niin paljon viivytyksiä, mutta sille ei voi mitään, eli hakuna matata.

Renkaan korjauksessa kului reilu tunti. Olihan se ihan kiva katsoa paikallisen baarin menoa, mutta rupesi jo ihmetyttämään missä miehet olivat. Näin länsimaisen ajattelutavan omaavaa ihmistä rupesi viivästyminen hermostuttamaan. Miehet tulivat lopulta ja syykin viivästymiseen selvisi. Täällä laitetaan sähköt poikki kun sataa rankasti. Minkäs sille tekee muuta kuin odottaa sateen loppumista.

Nyt jatkettiin reippaasti matkaa. Tie oli hyvä, matka taittui vauhdikkaasti ja kaikkia hymyilytti. Matkaa Mikumiin oli vielä noin 165 km. Ilo loppui lyhyeen kun noin 10 minuutin vauhdikkaan ajon jälkeen alkoivat helvetilliset tietyöt. Toinen kaista oli pois pelistä ja aina välillä odotettiin jonossa, että vastaantuleva liikenne katkaistiin. Odotukset kestivät aina noin 10 minuuttia ja näitä odotuksia tuli useita. Lisämaustetta ja viivytystä toi mutaan juuttunut rekka ja tieltä suistunut kumollaan oleva polttoainerekka. 


Bensa haisi, mutta paikalla oli vain yksi poliisi. Suomessa koko alue olisi varmaankin eristetty 10 km säteeltä. Nyt lapset ihmettelivät tilannetta ihan muutaman metrin päässä.

Meillä ei ole mukana kuin Ollin kirjassa oleva pieni Tansanian kartta. Luulimme, että tie Iringasta Mikumiin menee suunnilleen suoraan tasangolla, mutta maisemat ovat jylhiä. 



Tie mutkittelee korkealle ja tulee siltä taas alas ja alhaalla tietä seurasi kanjoni jokineen.

Lounaan söimme matkalla jälleen baobabin alla. Ohi käveli äiti lapsineen ja Omar antoi tytölle mehun. Lapsi oli oikein otettu tästä kuuman matkan helpotuksesta. Kun jatkoimme matkaa ja ajoimme heidän ohi, tyttö vilkutti meille erittäin iloisesti. Muutenkin lapset yleensä vilkuttelevat, mutta on joillain ollut kiviäkin kädessä ja yksi näytti takapuolta (housut jalassa), mutta kuitenkin

Baobabin alla syödyn lounaan jälkeen tietyöt loppuivat ja saavuimme Mikumin kylään. Tässä vaiheessa oppaamme kysyi sopiiko meille, että ajamme kaikkine kamoinemme puistoon, mutta sitten kattoa ei saada auki. Kello oli tässä vaiheessa jo 16, joten tämä sopi hyvin. Sama valtatie mitä ajoimme, halkaisee Mikumin puiston. Oli todella outoa ajaa asfalttitiellä ja olla kansallispuiston sisällä. Käännyimme isolta tieltä puiston pohjoispuolen portille ja etukatto aukaistiin. Thomas tuli Marian viereen taakse ja Mikko meni eteen. Nyt myös Thomas ja Omar tulivat puistoajelulle mukaan. 


Ehdimme ajaa puistossa noin 1 ½ h ja näimme ns. normaalit eläimet ja pitkästä aikaa gnuita Täällä ne olivat jo saaneet poikasia. Näimme myös pari harvinaisempaa antilooppia ja leijonan todella kaukana. 


 
Kun olimme lähdössä puistosta, niin kuulimme puiston työntekijöiltä, että ihan lähellä oli nähty kaksi leijonaa. Etsimme niitä hetken, mutta emme löytäneet. Ajoimme pois puistosta ja oppaamme sanoi, että ei mennä vielä majoituspaikkaanne vaan katsotaan hetken tästä valtatien varresta. Tämä kannatti. Noin 50 metriä ajettuamme nuo leijonaurokset löytyivätkin. Ne olivat aivan tien vieressä omituisessa kasassa ja ihmettelimme mitä ne oikein tekevät. Oppaamme sanoi, että tappelulta se näyttää ja hetki sen jälkeen hän huomasi, että leijonat roikkuivat kiinni jonkun antiloopin ruhossa. Toinen perä- ja toinen etupäässä. Tätä kiistelyä kesti aikansa ja kumea jyrinä leijonista kuului. Ei ollut ihan kotikissan kehräystä! Kuului myös toisenlaista jyrinää, nimittäin rekat paahtoivat eteenpäin vain muutaman metrin päästä. Tosin isot kissat olivat niin suuri nähtävyys, että valtatien liikenne hetkittäin jumiutui, kun kaikki jäivät katselemaan tätä "isojen poikien" kiistelyä. No loppujen lopuksi leijonien riita päättyi melkein kristilliseen tasajakoon. Saalis nimittäin katkesi keskeltä kahtia. Kun riita oli näin ratkennut, leijonat jäivät syömään jaettua saalistaan n. 10 metrin päähän toisistaan.




Lähdimme tästä sitten Foxes yhtiön omistamaan Vuma Hills tented campiin. Erittäin hieno paikka kaikkine mukavuuksineen. 



Ruokakin oli ihan ok. Tapasimme myös paikan "isännän" ja "emännän" ja saimme heiltä vahvistusta siihen, että 2 vuoden takainen Selousin majoituspaikkamme Rufiji River camp on siirtynyt Foxes-yhtymän omistukseen. Vanha omistaja italialainen Luigi rakentaa kuulemma uutta lodgea, mutta sen sijainti ei tästä keskustelusta käynyt selville.

Hieno paikka tämä Lodge on, mutta suurin osa asukkaista on "isosta maasta". Toinen asia mikä ihmetyttää on se, että lodgen henkilökunta syöttää keittiöjätteet eläimille ja pääosassa on mesimäyrä (honeybadger) ja genetti. lisäksi bushbaby kävi ensin syömässä puoli kulhoa popcornia pöydästä ja  sen jälkeen paikan isäntä syötti sille vielä banaanin kädestään. Näyttäviä ohjelmanumeroita kyllä, mutta en tiedä onko tuo suotavaa toimintaa kansallispuiston sisällä. 



Nyt kello on jo paljon ja Mikko on nukkunut pitkän aikaa. Taitaa olla päiväkirjanpitäjänkin aika siirtyä yöpuulle vaikka mikäs tässä ollessa ison teltan patiolla öljylampun valossa. Sain myös todistaa vähän pienemmän pedon saalistustaitoa.


Tässä vielä kuva teltan patiosta, tosin vasta seuraavalta aamulta.





torstai 20. maaliskuuta 2014

27.01.2010 Ruaha national park



27.01.2010 Ruaha national park

Herätys 6.20 ja suihkun kautta aamiaiselle. Koska lämmintä vettä ei ole niin vesi oli oikein virkistävää. Klo 07 aamiainen ja noin klo 08 tutustuminen Ruahan puistoon alkoi. Kävimme vielä hakemassa puiston päämajalta Mr Goodluckin. Paikallinen opas tuntee parhaiten puiston olosuhteet ja tietävät mitkä tiet ovat ajonkuntoisia varsinkin kun nyt on satanut paljon vettä. Ai niin aamulla selvisi, miksi puiston mökit ovat vähän rempallaan. Ihan lähelle on rakennettu uusia ja ne avataan lähipäivinä. Lisäksi nämä vanhat peruskorjataan. (Vuoden 2012 perusteella uudet ovat mökkejä ja näille vanhoille ei ole tehty mitään)

Aamuajon aikana sää oli harmaa ja hieman sateli. Ennen lounasta emme oikeastaan nähneet yhtään mitään merkittävää lukuun ottamatta kolmea kudua. Pysähdyimme myös jaloittelemaan yhdelle joen ylittävälle sillalle ja paikallinen opas kertoi kerran seisoneensa kuivalla kaudella samalla sillalla ja sen alta oli ilmestynyt leijona. Nytkin näimme ilmeisesti leijonan jätökset sillalla. Fiksuja eläimiä! Mitäs sitä nyt kahlaamaan jos joen yli pääsee kuivin jaloin :-) 

Ruahan puisto on upea maisemiltaan ja tässä siitä pari näytettä.





Sateet ovat saaneet aikaan myös sen, että eläimet poistuvat kuivemmille alueille. Tai siis niiden ei tarvitse olla joen lähellä, koska joka puolella on vettä.

Lounaspaikka oli joen äärellä kauniissa paikassa ja siellä oli myös muita autokuntia. 



Poistuessamme paikalta ns. luonto kutsui ja olimme menossa lounaspaikan vessaan, mutta se jäi haaveeksi. Ylensä puistojen vessat ovat olleet siistejä, mutta tämä oli kohtuullisen kamala. Koska muut turistit olivat jo poistuneet, lannoitimme vessarakennuksen vierustaa.

Iltapäivän aikana näimme enemmän eläimiä. Paljon norsuja ja impaloita, virtahepoja ja varaanin. 





Sitten saimme toiselta kuskilta vinkin ja löysimme pensaan alta köllöttelemästä 2 vanhaa urosleijonaa. Nämäkään eivät välittäneet meistä tuon taivaallista. 


Matkalla majoille näimme tietä ylittämässä ison käärmeen (musta kobra tai mamba). Oli niin vikkelä kaveri, että kameraan siitä ehti tallentua vain takaosa. 



Maria ehdotti, että oppaamme kävisi hakemassa sen pusikosta, jotta saisimme paremman kuvan, mutta jostain syystä hän ei suostunut :-)

Puistoajon jälkeen istuimme joen rannalla olevassa huvimajassa ja näimme kun 10 norsua leikki ja kylpi joessa. 


 
Näimme myös virtahepojen lipuvan ohitsemme ja bongasimme jopa yhden krokotiilin. Ei hassummat iltapäivänäkymät. Klo 19 meillä piti olla illallinen, mutta oppaamme häipyi paikalta juuri vähän vaille seitsemän. Olimme hieman näreissämme, koska halusimme aikaisin nukkumaan. No oppaamme tulikin ihan pian takaisin ja illallinen oli ihana. Avokadosalaattia, sipulikeittoa, perunaa, herneitä ja lihasuikaleita ja jälkkäriksi hedelmiä. Hyvää oli. Kello on nyt 20.15 ja taitaa olla aika mennä nukkumaan. Aamiainen on klo 6.30.

Ai niin, vielä muutama juttu. Puistossa tiet olivat tosi huonoja ja oli erittäin lähellä, ettemme juuttuneet erääseen notkelmaan kiinni. Oppaamme painoi kaasua pohjaan täysillä muutaman minuutin ja pikku hiljaa pääsimme eteenpäin. Sitten kun renkaat saivat pitoa alleen, auto lähti liikkeelle kuin ohjus. Oli villin näköistä kun takarenkaat van sutivat ja mutapaakut lensivät metrien korkeuteen.

Leiripaikalle ilmestyi myös 3 ilmeisesti hollantilaista tyttöä. Kuulimme kuskiltamme, että he olivat tulleet Arushasta Iringaan bussilla ja vuokranneet sieltä auton ja kuskin. Muuten hyvä, mutta kokki puuttui. Heillä oli mukanaan makaronia, tomaatteja, paprikaa ja pari avokadoa. He saivat kaiketi mökkien leiriapulaisen laittamaan heille ruokaa. Se ei kai mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska keittiöstä kuului yhtäkkiä kovaa huutoa: " Voi ei, ne täytyy nyt keittää uudelleen". 

Tässä vielä majoituspaikkamme keittiötilat



PS Mikko lopetti antibioottikuurin aamulla.

26.01.2010 Dodoma - Iringa - Ruaha



26.01.2010 Dodoma - Iringa - Ruaha

Herätys 5.50 ja 6.30 aamiaiselle. Aamiaispaikassa ei ollut vielä edes valoja sytytetty, mutta ne saatiin päälle tullessamme paikalle. Aamiainen oli huonoin, mitä olemme tällä matkalla syöneet. Kylmiä nakkeja ja paahtoleipää, vaikka niitä ei meinannut saada paahtimesta ulos. Kun leipien piti paahtumisen jälkeen tippua alas, niin ne hävisivät laitteen takaseinän väliin. Henkilökuntakin ihmetteli niiden katoamista. Pienillä järjestelyillä saimme muutaman leivän haalittua. Klo 7 meitä tultiin hakemaan ja matka jatkui. Ajoimme noin 1 ½ h ja sitten puhkesi rengas suoralla soratiellä. 



Uusi rengas vaihdettiin nopeasti ja taas matka jatkui. Noin Dodoman ja Iringan puolivälissä reitti vei Tansanian ison vesivoimalan ja patoaltaan ohitse. Ennen alueelle menoa automme luokse tuli vartija ja saimme tiukan ukaasin, että alueella ei saa kuvata. Noudatimme kieltoa kuuliaisesti.  Noin klo 13.30 saavuimme Iringaan, jossa piti tehdä paljon asioita. Ostaa vettä, ruokaa ja paikata rengas. Oppaamme ja Omar lähtivät paikkaamaan rengasta. Me sitten jäimme Thomaksen kanssa talsimaan pitkin Iringan katuja ja ostosretkeltä tarttui mukaan pullo Konyagia. Maistelemme sitä tätä kirjoittaessa ja juoma on yllättävän hyvää. Kävimme myös vaihtamassa rahaa 100 USD.

Koska kaupungissa ei ole juurikaan turisteja saimme olla ihan rauhassa. Odotimme opastamme ja Omaria paikallisen pääruokatorin luona. Miehet tulivat paikalle ja tämän jälkeen söimme toria vastapäätä lounaan auton konepellin toimiessa pöytänä. Pienet koululaiset kävelivät ohitsemme ja piiloutuivat kulman taakse meitä kurkkimaan. Torilta haettiin vielä joitain ruokatarvikkeita ja sitten matka jatkui. 




Iringasta Ruahaan on noin 120 km ja tie oli kuinkas muutenkaan pelkkää huonoa soratietä. Matkalla yksi silta oli melkein sortunut, koska oli satanut erittäin rankasti. Välillä olimme varmoja, että tie on väärä, mutta vihdoin edessä näkyi Ruahan portit. Jo ennen puistoa näimme pari kirahvia ja norsua. Puiston sisään saavuttuamme näimme lisäksi myös 2 kudua, impaloita ja norsuja. 






Koska ilma näytti sateiselta, päätimme luopua telttamajoituksesta ja ottaa majat (bandas).
Lisäksi leirin pystyttäminen olisi pitänyt tehdä kamalalla kiireellä, koska kello oli jo yli 18.00 ja pimeä tulee nopeasti. Ilmastointiteippiä piti käyttää ensimmäisen kerran matkan aikana, koska majan ikkuna oli rikki noin A4 kokoiselta alalta. 



Lisäksi hyttysverkot mökin sisäpuolella repsottivat ja niitäkin korjailtiin. Törmäsimme majapaikassa pariskuntaan, joka lähti heti majat nähtyään katsomaan leirintäaluetta. Meille oli kerrottu jo portilla, että se on kamalassa kunnossa eikä ollut täten meille edes vaihtoehto. Pariskunta tulikin pian takaisin ja valitsi tämän peltimajamajoituksen. Maria sanoi Mikolle, että voisivat olla vaikka maanmiehiämme. Esittäydyimme heille nopeasti ja he kysyivät mistä olemme. Kun kerroimme olevamme Suomesta, niin mies esittäytyi Markoksi suomea puhuen ja kertoi heidän oleva Virosta. Illalla pariskunta istui joenrannalla olevassa huvimajassa, ja kun me tulimme myös paikalle, he säikähtivät kovasti. Meistä lähtevä meteli kuulosti heistä virtahevolta. Me jätimme heidät nauttimaan rauhallisesta illasta ja siirryimme istumaan nuotiolle. Jossain vaiheessa pariskunta poistui leirintäalueelta ja menivät ilmeisesti johonkin lodgeen syömään. He olivat kuulemma palanneet klo 22 jälkeen ja poistuneet alueelta ennen kuin me menimme aamulla suihkuun.

Nuotiolta siirryimme syömään illallista. Alkuun jotain hyvää keittoa, sitten spagetti bolognesea ja jälkkäriksi hedelmiä. Klo 22 lähdimme nukkumaan ja taistelimme hyttysverkkojen ja silkkimakuupussien kanssa. Näitä silkkimakuupusseja käytimme nyt ensimmäistä kertaa. Yöllä heräsimme siihen kun satoi kaatamalla ja olimme onnellisia, että valitsimme telttojen sijaan majat. Tässä vielä kuva majan sisältä.