26.01.2010 Dodoma - Iringa - Ruaha

26.01.2010 Dodoma - Iringa - Ruaha

Herätys 5.50 ja 6.30 aamiaiselle. Aamiaispaikassa ei ollut vielä edes valoja sytytetty, mutta ne saatiin päälle tullessamme paikalle. Aamiainen oli huonoin, mitä olemme tällä matkalla syöneet. Kylmiä nakkeja ja paahtoleipää, vaikka niitä ei meinannut saada paahtimesta ulos. Kun leipien piti paahtumisen jälkeen tippua alas, niin ne hävisivät laitteen takaseinän väliin. Henkilökuntakin ihmetteli niiden katoamista. Pienillä järjestelyillä saimme muutaman leivän haalittua. Klo 7 meitä tultiin hakemaan ja matka jatkui. Ajoimme noin 1 ½ h ja sitten puhkesi rengas suoralla soratiellä. 

Uusi rengas vaihdettiin nopeasti ja taas matka jatkui. Noin Dodoman ja Iringan puolivälissä reitti vei Tansanian ison vesivoimalan ja patoaltaan ohitse. Ennen alueelle menoa automme luokse tuli vartija ja saimme tiukan ukaasin, että alueella ei saa kuvata. Noudatimme kieltoa kuuliaisesti.  Noin klo 13.30 saavuimme Iringaan, jossa piti tehdä paljon asioita. Ostaa vettä, ruokaa ja paikata rengas. Oppaamme ja Omar lähtivät paikkaamaan rengasta. Me sitten jäimme Thomaksen kanssa talsimaan pitkin Iringan katuja ja ostosretkeltä tarttui mukaan pullo Konyagia. Maistelemme sitä tätä kirjoittaessa ja juoma on yllättävän hyvää. Kävimme myös vaihtamassa rahaa 100 USD.

Koska kaupungissa ei ole juurikaan turisteja saimme olla ihan rauhassa. Odotimme opastamme ja Omaria paikallisen pääruokatorin luona. Miehet tulivat paikalle ja tämän jälkeen söimme toria vastapäätä lounaan auton konepellin toimiessa pöytänä. Pienet koululaiset kävelivät ohitsemme ja piiloutuivat kulman taakse meitä kurkkimaan. Torilta haettiin vielä joitain ruokatarvikkeita ja sitten matka jatkui. 

Iringasta Ruahaan on noin 120 km ja tie oli kuinkas muutenkaan pelkkää huonoa soratietä. Matkalla yksi silta oli melkein sortunut, koska oli satanut erittäin rankasti. Välillä olimme varmoja, että tie on väärä, mutta vihdoin edessä näkyi Ruahan portit. Jo ennen puistoa näimme pari kirahvia ja norsua. Puiston sisään saavuttuamme näimme lisäksi myös 2 kudua, impaloita ja norsuja. 

Koska ilma näytti sateiselta, päätimme luopua telttamajoituksesta ja ottaa majat (bandas).

Lisäksi leirin pystyttäminen olisi pitänyt tehdä kamalalla kiireellä, koska kello oli jo yli 18.00 ja pimeä tulee nopeasti. Ilmastointiteippiä piti käyttää ensimmäisen kerran matkan aikana, koska majan ikkuna oli rikki noin A4 kokoiselta alalta. 

Lisäksi hyttysverkot mökin sisäpuolella repsottivat ja niitäkin korjailtiin. Törmäsimme majapaikassa pariskuntaan, joka lähti heti majat nähtyään katsomaan leirintäaluetta. Meille oli kerrottu jo portilla, että se on kamalassa kunnossa eikä ollut täten meille edes vaihtoehto. Pariskunta tulikin pian takaisin ja valitsi tämän peltimajamajoituksen. Maria sanoi Mikolle, että voisivat olla vaikka maanmiehiämme. Esittäydyimme heille nopeasti ja he kysyivät mistä olemme. Kun kerroimme olevamme Suomesta, niin mies esittäytyi Markoksi suomea puhuen ja kertoi heidän oleva Virosta. Illalla pariskunta istui joenrannalla olevassa huvimajassa, ja kun me tulimme myös paikalle, he säikähtivät kovasti. Meistä lähtevä meteli kuulosti heistä virtahevolta. Me jätimme heidät nauttimaan rauhallisesta illasta ja siirryimme istumaan nuotiolle. Jossain vaiheessa pariskunta poistui leirintäalueelta ja menivät ilmeisesti johonkin lodgeen syömään. He olivat kuulemma palanneet klo 22 jälkeen ja poistuneet alueelta ennen kuin me menimme aamulla suihkuun.

Nuotiolta siirryimme syömään illallista. Alkuun jotain hyvää keittoa, sitten spagetti bolognesea ja jälkkäriksi hedelmiä. Klo 22 lähdimme nukkumaan ja taistelimme hyttysverkkojen ja silkkimakuupussien kanssa. Näitä silkkimakuupusseja käytimme nyt ensimmäistä kertaa. Yöllä heräsimme siihen kun satoi kaatamalla ja olimme onnellisia, että valitsimme telttojen sijaan majat. Tässä vielä kuva majan sisältä.