Blogiin tulossa Tansanian reissujen matkapäiväkirjat ja myös mahdollisesti muidenkin reissujen kuvauksia.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

29.06.2012 kotiinpaluu ja loppuyhteenveto

29.06.2012
kotiinpaluu ja loppuyhteenveto

Lounaan jälkeen meidät noudettiin hotellilta ja matka kohti Dar es Salaamia alkoi. Kävimme Darissa torilla ostamassa hieman matkamuistoja ja supermarketista ostimme vielä pullon Konyagia kotiin vietäväksi.

Olimme Dar es Salaamin lentokentällä hyvissä ajoin ja edessä oli taas haikeat jäähyväiset kun Patrick, Thomas ja Ludi jatkavat tästä takaisin Arushaan ja me kohti Helsinkiä. Koneemme lähti klo 22.45 ja kotona olimme seuraavana päivänä.

Tämä oli nyt neljäs reissumme Tansaniassa ja matka sujui täysin suunnitelman mukaisesti. Reissu oli rankka, koska puistojen välimatkat olivat pitkiä. Tiesimme myös etukäteen, että tällä reissulla ei niin komeita eläinkuvia tule kuin pohjois-Tansanian safareilta, koska eläimet ovat arempia. Safarin järjestäjä Tansaniassa oli Safari Tracks ja tämä oli toinen reissumme heidän kauttaan. Voimme suositella tätä luotettavaa toimistoa.

Safari Tracks matkanjärjestäjä

Matkamme onnistumisesta vastasivat safariopas Patrick, leirivastaavamme Thomas ja kokkimme Ludi. Kiitos teille kaikille. 

Suurkiitos myös Olli Marttilalle, joka auttoi meitä matkamme suunnittelussa.

Kwaheri Tansania

27. - 28.06.2012 Bagamoyo, Travellers lodge

27. - 28.06.2012
Bagamoyo, Travellers lodge

Pari päivää Bagamoyossa sujui lepäilyn merkeissä. Nautimme kirjojen lueskelusta omalla patiollamme ja kävimme myös kävelyillä rantaa pitkin ja tutustuimme Bagamoyon kylään. Täällä oli paljon kalastajia ja mieleen jäi savuava tori, jossa kaloja valmistettiin. Pyysimme lupaa kuvaamiseen, mutta he eivät olleet suostuvaisia.

Autoa ei tarvinnut lähteä korjaamaan Dariin asti ja näi kävimme vielä kaikki yhdessä illallisella, mikä oli oikein mukavaa. 

Yritimme ostaa täältä postikortit, mutta tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Niitä ei meinannut löytyä mistään ja kun löytyi hinta oli 5 $ / postikortti.

Travellers lodge ja Bagamoyo oli mukava paikka levätä pitkän safarin jälkeen.


26.06.2012 Selous game reserve - Bagamoyo, Travellers lodge

26.06.2012
Selous game reserve - Bagamoyo Travellers lodge

Herätys klo 05.30, koska tarkoitus on lähteä liikkeelle klo 07. Epäilimme hieman tätä suunnitelmaa jo illalla, koska koko leiri täytyy purkaa.



Aamuun tuli myös kunnon jännitysnäytelmä kun Mikko oli menossa pakkaamaan telttaan tavaroita. Teltan oviläpässä oli skorpioni, ja ennen kuin Patrick ja Thomas tulivat tunnistamaan lajia, se oli hävinnyt.

Pahaksi onneksi teltan ovi oli jo auki ja mietimme onko skorpioni teltan sisällä vai ulkona. Purimme tavarat teltasta ulos. Ensi kannoimme ulos sängyt ja ladoimme niiden päälle kaikki vaatteet ja muun irtaimen tavaran. Ravistelimme kaikki tavarat, eikä skorpionia näkynyt. Kun Thomas rupesi purkamaan telttaa, skorpioni löytyi teltan pakkauspussista, jota on käytetty teltan edessä "kynnysmattona". Hyvä juttu, että löytyi, koska olisi ollut ikävä ajatella sen piilottelevan rinkan pohjalla. Thomas sanoi, että tuo skorpioni oli vaarallinen (=ei tapa, mutta kamalan kivulias ja pistokohta turpoaa moninkertaiseksi). Hieman ihmeteltiin ylirentoa suhtautumista myrkyllisiin puremiin, mutta vastaus oli että se on vain huonoa onnea.  Mikko ehti nähdä Selousissa yhteensä 3 skorpionia.

Leirin purkaminen ja pakkaaminen otti aikansa ja matkaan pääsimme 8 aikaan. Matkalla Selous näytti meille vielä paljon eläimiä mm. yhden hyeenan. Se jäikin ainoaksi hyeenaksi koko reissulla.



Kun olimme ajaneet vähän yli tunnin, niin matkaan tuli mutkia. Auto ei liikkunut enää eteenpäin. Kurkistimme ikkunasta ulos niin takavetoakseli (ymmärtääksemme) oli 10 cm renkaan ulkopuolella. Kaikki pultit olivat katkenneet. Tämän korjauksessa sitten askarreltiin tunnin verran. Akselit irrotettiin ja reiät laitettiin umpeen ilmastointiteipillä, jota onneksi taas repustamme löytyi. Teippaus tehtiin sen vuoksi, ettei sisään mene hiekkaa.



Jatkoimme matkaa etuvedon voimalla ja pääsimme etenemään ihan mallikkaasti. Ainoastaan kerran meinasi tulla ongelmia jyrkässä nousussa kun veto ei meinannut riittää. Noin puolenpäivän aikaan olimme Mtemeren portilla ja poistuimme Selousin riistansuojelualueelta.



Valitettavasti näyttää siltä, että olemme Dar es Salaamissa pahimpaan ruuhka-aikaan. Näin myös kävi. Darin läpi ajaminen vei melkein 4 tuntia. Emme enää ikinä valita Suomen ns. ruuhkista. Loppumatkan kohti Bagamoyoa ajelimme pimeässä. Pitkien valojen käyttöetiketti on täällä aika erikoinen. Niitä pidetään koko ajan päällä ja vastaantuleva ei näe eteensä yhtään mitään.

Dar es Salaamin ruuhkissa on kaiken maailman kaupustelijaa. Meille yritettiin myydä mm. keittiöveitsiä, pähkinöitä, hedelmiä, purkkaa, tupakkaa, dvd-levyjä, tyynyjä ja kännykänlatureita.

Matkalla Patrick soitti hotellille ja ilmoitti myöhästymisestämme. Mikko valitsi puhelimessa meille illallisen, koska keittiö menee kiinni klo 21.00. Olimme hotellilla 20.20 ja pimeys oli täydellinen. Tällä reissulla pimeällä perillä olo on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Toivotimme Patrickille, Thomasille ja Ludille hyvää yötä ja toivomme näkevämme heidät aikaisemmin kuin vasta lähtöpäivänä. Tämä riippuu siitä pitääkö autoa lähteä korjaamaan Dar es Salaamiin saakka.

Veimme tavarat huoneeseen ja lähdimme saman tien illalliselle. Huone on ihan mukava ja Intian-valtameri kuuluu ja huomenna myös näkyy sinne. Söimme illallisen, otimme oluet huoneeseen ja menimme nukkumaan. Nyt on luksusta! Molemmille on omat parisängyt hyttysverkkoineen. Romanttista eikö totta ;-)

Kuvia ajomatkalta




25.06.2012 Selous game reserve, Lake Tagalala campsite

25.06.2012 
Selous game reserve, Lake Tagalala campsite

Herätys 06.30. Vaikka se oli myöhäinen niin Maria oli ihan poikki edellisen yön takia. Aamulla kun vaihtelimme hyvän huomenen toivotukset Thomasin ja Ludin kanssa, kuulimme leijonien olleen leirissämme. Siltä se karjunta kyllä vaikuttikin, paitsi Mikon mielestä :-) Thomas, Patrick ja Ludi olivat nähneet leijonat, kaksi nuorta urosta. Ne olivat nuuskineet roskia, karjuneet ja siirtyneet pikkuhiljaa pois leiristä Tagalala järven suuntaan. Totesimme Thomasille, että hyvä kun meillä on mukana aseistettu riistanvartija. No ei hänestä kyllä mitään hyötyä ollut nimittäin hän ei ollut kuullut mitään!!!

Ludi oli kysynyt aamulla riistanvartijalta miten hänen yö oli sujunut ja oliko hän kuullut mitään erikoista. Ei kuulemma ollut vaan nukkunut hyvin koko yön. Hieno homma! Aseistettu vartijamme nukkuu kun leijonat pyörivät leirissä karjuen muutaman metrin päässä hänen teltastaan. Selitys tähän on varmaankin se, että riistanvartija kuuntelee musiikkia kuulokkeet päässä aina öisin. Tuli kyllä mieleen, että mistäköhän tässä oikein riistanvartijalle maksamme.

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Stieglerin rotkoa. Reitti kulki kiertäen Tagalala järveä ja sen toisella puolella näimme leijonapariskunnan. Kun pääsimme paikalle, oli jo täysi toiminta käynnissä. Itse akti kesti alle 30 sekuntia. Molemmat ottivat nokoset ja noin 15 minuutin kuluttua sama toistui.





Jatkoimme matkaa kohti rotkoa ja kävimme matkalla eräällä kukkulalla, jonne oli haudattu Lizzy Theobald, luonnonsuojelija. Kukkulalta oli myös komeat näköalat Rufiji-joelle.



Ajo rotkolle oli melko tuskallinen kokemus. Tsetsekärpäsiä oli laumoittain ja ajelu meni pelkästään niiden tappamiseksi. Taukoja ei voinut pitää, koska pysähtyminen oli mahdotonta. Noin 2 tunnin ajon jälkeen näkyi edessämme lentokenttä ja avarammat maisemat, joka tietää sitä, että nuo viheliäiset kärpäset eivät viihdy siellä. Vaihdoimme Mikon kanssa äkkiä lenkkarit jalkaan, mutta puremia oli tullut jo useita. Kyytabletit ovat tulleet tällä reissulla enemmän kuin tarpeeseen.

Käytimme hyväksemme lentokentän länsimaista vesivessaa. Paikalla oli myös läheisen lodgen henkilökuntaa ja paikan johtaja. Lodgen ranger lähti meidän mukaan, koska kertoi reitin olevan hankalasti löydettävissä ja ihmetteli, kuinka edes tiedämme paikasta. Me hieman ihmettelimme tätä kommenttia, koska olimme nähneet netissä kuvia rotkosta.

Ajoura oli ihan pusikoitunut ja matkalla ohitimme raunioituneen lodgen. Sen käyttö oli lopetettu joskus 1980-luvulla. Paikka olikin hieman erilainen kuin olimme kuvitelleet. Luulimme pääsevämme rotkon pohjalle, mutta olimmekin sen päällä! Myöhemmin selvisi, ettei rotkon pohjalle pääse kai kuin veneellä. Täällä oli kuulemma ollut joskus vesivoimala (tai ainakin sellainen oli ollut tarkoitus rakentaa). Me olimme paikassa, jossa oli rotkon yli menevä köysirata. Vaunuja oli 2 kpl. Toinen iso moottorikäyttöinen ja toinen käsikäyttöinen, jos konevoima olisi sattunut pettämään. Köysiradan rakentamisen syy oli ollut tavaran- ja ihmisten kuljetuksen helpottaminen.








Itse rotkoa ei täältä kovin hyvin näkynyt. Veden kohina kuului hyvin 100 metriä alempaa. Ranger kertoi, että vesivoimala olisi tarkoitus käynnistää/rakentaa uudestaan vuoden 2013 aikana. 

Mukanamme oleva lodgen ranger oli erittäin mukava. Hän keksi, että voimme syödä lounaamme siellä lodgella, jossa hän työskentelee. Ajattelimme, että syömme parkkipaikalla tai jossain sivummalla, mutta hän marssitti meidät suoraan lodgen ravintolaan. Emme sentään jääneet valkoisten pöytäliinojen alueelle vaan menimme suosiolla allasbaarin pöytiin. Paikka on joen varrella kanjonissa ja täällä oli tuskaisen kuuma. Hieman hävetti tulla aivan räjähtäneen näköisenä, hikisenä ja pölyisenä näin luxus-paikkaan. Selvitimme myöhemmin, että hintaluokka tuolla paikalla on yli 700 $ / henkilö / yö.

Mivumo lodge

Lähdimme ajelemaan takaisin leirille ja kysyimme onko reitti sama kuin tullessa. Reitti oli sama ja päätimme pitää kattoluukun kiinni ja ikkunat mahdollisimman vähän auki, jotta säästyisimme tsetseiltä. Tämä taktiikka toimikin melko hyvin.

Palatessamme kävimme vielä katsomassa onko leijonapariskunta vielä paikalla. Sielläpä olivat edelleen ja sama tahti jatkui.

Palasimme leiriin hieman klo 16 jälkeen.

Ajaessamme rotkolle kävi hauska tapaus. Vastamme tuli jeeppi ja kun pysähdyimme vaihtamaan kuulumisia, auton puikoissa olikin Patrickin sisko. Hän oli ollut aikaisemmin riistanvartijana Arushan puistossa, mutta oli halunnut urallaan eteenpäin. Hän oli mennyt töihin johonkin safarifirmaan. Firmalla on toimipaikkoja eripuolilla Tansaniaa ja nyt komennus oli käynyt Selousiin. Hauskinta oli se, että sisarukset eivät tienneet olevansa samassa puistossa.

Patrickin sisko tuli iltapäivällä käymään leirissämme ja he viettivät mukavan kahvihetken. Parin tunnin kuluttua siskon oli lähdettävä, koska pimeä alkoi laskeutua. Patrick ja riistanvartija hakivat vielä kuumilta lähteiltä vettä ja kaikki pääsivät suihkuun.


Illallisen jälkeen menimme aikaisin nukkumaan ja ensi yö on reissun viimeinen yö teltassa. Leijonatkin pysyivät tänä yönä kauempana.

Tässä vielä illan tunnelmia leiriltä



tiistai 19. helmikuuta 2013

24.06.2012 Selous game reserve, Lake Tagalala special campsite

24.06.2012 
Selous game reserve, Lake Tagalala special campsite

Herätys 05.30, nopea aamiainen ja ajolle heti kello kuuden jälkeen. Ihastelimme auringon nousua savannilla ja näimme muutamia eläimiä.




Sitten lähdimmekin johonkin ruohikkoon ajelemaan = hortoilemaan. Tai ainakin se meistä tuntui siltä. Kyllä kai siinä joku ajoreitti meni, mutta eteneminen oli kovin töyssyistä. Siten matka tyssäsikin, koska edessä oli joki.


 Käänsimme auton ja tarkoitus oli etsiä toinen ajoura. Sitä ei kuitenkaan koskaan löytynyt ja palasimme takaisin entiselle. Vielä oli ylitettävänä eräs kuivunut oja. Tullessa ylitys meni hyvin, mutta nyt takaisin tullessa laskeutuminen oli jyrkempi. Siihen sitten jumiuduimmekin ja peruuttamalla pääsimme pois.


Ajouraa täytettiin hiekalla ja mutapaakuilla. 10 minuutin kaivamisen jälkeen homma oli valmis ja pääsimme ojan toiselle puolelle.

Lähdimme taas kohti Selousin hautaa. Kun ohitimme haudan, niin noin 100 metrin päästä riistanvartijamme huomasi leijonan. Kiva homma kun olimme eilen käyneet melko lähellä "puskavessassa". Leijona oli naaras ja pian löytyi uroskin. He olivat "hääpari", mutta naaras ei ollut ihan vielä valmis kuherruskuukauteen. Kun naaraan kiima alkaa, homma on kuulemma hurjaa. Leijonat parittelevat parhaimmillaan 15 minuutin välein useiden päivien ajan. Tämän pariskunnan toimesta emme päässeet vielä parittelua todistamaan.








Kävimme Beho Beho lodgen työntekijöiden rakennuksella noutamassa vettä ja jättämässä sinne pari puhelinta lataukseen. Näimme myös ison tuhatjalkaisen, jonka siirsimme turvaan pois ajouralta.


Täältä palasimme leirille brunssille ja lepäilemään pitkän kuuman iltapäivän. Riistanvartijalle keitettiin taas ugalia.


Matkapäiväkirjan kirjoittamisestakaan ei oikein tule mitään kun kuumalla ajatus ei yksinkertaisesti luista. Suurimmat iltapäivän tapahtumat oli ylilentävien pienkoneiden seurailu ja ohiajavien safariautojen katselu. Yhtäkkiä yksi auto kaarsi leiriimme. Tulivat katselemaan leiriämme, mutta näissä autoissa on aina kylmää juomaa, koska ne tulevat lodgeilta. Näimme Patrickin hakevan messiteltasta 3 pientä lämmintä vesipulloa ja vaihtavan ne kylmiin. Nämä kylmät vedet jaettiin meidän 6 hengen kesken ja voi miten se maistui hyvältä.

Ilta-ajelulle lähdimme klo 16 ja kävimme järvenrantaa kiertelemässä. Näimme paljon taas järven normaalielämää, mutta viimeisessä lahdelmassa oli rannalla vesiantilooppeja. Ne ovat kauniita ja oli mukavaa, että nämä yksilöt eivät olleet kamalan arkoja.





Patrick ja riistanvartija hakivat vielä kuumilta lähteiltä vettä ja me odottelimme auton luona. Leirissä kävimme suihkussa ja söimme illallisen. Tänään tarjolla oli mm. lihavartaita. Annoimme Thomasille illalla pullon Konyagia, jotta miehet voivat nauttia sen illalla yhdessä.

Ruoan jälkeen Patrick painui suoraan nukkumaan ja melko pian myös me. Leijonien äänet kuuluvat kaukaa ja virtahevot pitävät omaa konserttiaan Tagalala järvellä. Uni tuli nopeasti äänistä huolimatta ja huomenna on myöhäisempi herätys.
Kello 02.30 alkoi kuitenkin tapahtua. Maria heräsi erittäin kovaan leijonien karjuntaan. Se oli sellainen shokkiherätys, jossa pomppaus makuulta istuvaan asentoon sydän pamppaillen kävi sadasosasekunnissa. Mikko vain jatkoi nukkumistaan. Maria sai Mikon hereille ja ilmoitti lähellä olevan leijonia. Samassa karjunta alkoi taas. Leijonien ääni on melko sydämen pysäyttävä kokemus kun välissä on vain teltan tuoma suoja. Mikko taisi olla vielä hieman unesta sekaisin kun oli sitä mieltä, että leijonat ovat jossain järven luona 500 metrin päässä. Maria ilmoitti eriävästä mielipiteestä ja kamalasta vessahädästä. Sen verran Mikollakin unenpöpperössä ajatus kulki, että ainakaan tuntiin ei ole vessaan asiaa vaan pysymme teltan suojissa.

Mikko jatkoi uniaan. Se on tietysti helppoa jos luulee leijonien olevan puolen kilometrin päässä. Maria lueskeli kirjaa otsalampun valossa kuunnellen leijonien etääntyvää ärjyntää. Tunnin kuluttua Mikon oli taas herättävä vessareissua varten. Vaikka leirivessa on vain 15 metrin päässä teltasta, matka tuntui tässä kohtaa liian pitkältä. Kävimme puskassa aivan teltan takana ja äkkiä takaisin teltan suojiin.

Mikko jatkoi heti uniaan, mutta Maria valvoi tunnin ja nukkui senkin jälkeen huonosti, painajaisia nähden ja savannin ääniin heräillen.

Kuvia päivän eläimistä ja maisemista