Tansanian reissu 2011 loppuyhteenveto

Tansanian reissu 2011 loppuyhteenveto

Tämä oli kolmas Tansanian matkamme. Matkanjärjestäjänä oli meillä ensimmäistä kertaa Safari Tracks. Heidän kanssaan kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti ja matkan järjestely onnistui hyvin sähköpostin välityksellä.

Safari Tracks matkanjärjestäjä

Koska tällä matkalla keskityimme Tansanian pohjoisiin puistoihin ei matka ollut niin rankka kuin vuosien  2010 ja 2012 reissut. Kävimme meille 2 uudessa puistossa ja näimme myös meille uusia alueita Serengetistä ja Ngorongorosta.

Suurkiitos Olli Marttilalle, joka auttoi meitä matkamme suunnittelussa. Ollin kirjat ovat myös olleet korvaamattomana apuna.
 
Matkamme onnistumisesta paikan päällä vastasivat safariopas Elias, leirivastaavamme Thomas ja kokkimme Faustin. Kiitos teille kaikille. Asante sana.


Kwaheri Tansania

22.01.2011 Tansania, Ngorongoro wildlife lodge, - Arusha – Ambureni – Kilimanjaro airport

22.01.2011 Tansania, Ngorongoro wildlife lodge, - Arusha – Ambureni – Kilimanjaro airport

Heräsimme viimeiseen päiväämme Tansaniassa klo 06. Pakkasimme vielä loput tavarat ja lähdimme aamiaiselle. Aamiaisen piti alkaa klo 06.30, mutta valmistelut olivat vielä aivan kesken. Otimme kupit kahvia ja nautimme ne terassilla ja nautimme upeasta näköalasta.

Aamiaisen jälkeen kuittasimme itsemme ulos lodgesta ja klo 07 Elias oli jo meitä ulkona odottamassa. 

Lähdimme kohti Arushaa ja pysähdyimme vielä näköalapaikalla nappaamassa pari kuvaa.

Pysähdyimme vielä portilla ja toivomme vielä palaavamme Ngorongoroon.

Ajomatkalla näimme paljon eläimiä ja varsinkin Manyaran puiston lähellä oli useita norsuja ja kirahveja. 

Noin 50 km ennen Arushaa koko liikenne pysäytettiin. Elias kävi tiedustelemassa poliisilta syytä ja kyseessä oli Tansanian presidentti. Odottelimme noin 5 minuuttia ja näimme tulevan autosaattueen. Ensin tuli poliisiautoja ja sen jälkeen jeeppi, missä oli mellakkakypärät päässä olevia poliiseja. Taas tuli lisää poliisiautoja ja 3 mustaa maasturia, joissa oli tummennetut ikkunat. Presidentti oli kuulemma yhdessä näistä. Mikko oli ottamassa valokuvaa, mutta Elias kielsi tämän välittömästi. Tansaniassa Presidentin, poliisien, sotilaiden ja muiden virkaatekevien kuvaaminen on ehdottomasti kielletty.

Arushassa pysähdyimme kaupassa ostamassa tuliaisiksi pari pulloa Konyagia ja sitten suuntasimme Tansaniitin ostoon. Tansaniitti on jalokivi, jota löytyy vain Tansaniasta. Maria ajatteli ensin ostaa riipuksen, mutta päätyikin sitten pieneen Tansaniittiin, joka luultavasti päätyy vihkisormukseen.

Jatkoimme matkaamme Ambureniin Thomasin kotipaikkaan. Vietimme täällä ihanan iltapäivän ja tapasimme Thomasin ihastuttavan vaimon ja osan hänen lapsistaan. Söimme täällä myös lounaan ja lepäilimme kunnes oli aika lähteä Kilimanjaron lentokentälle. 

Lentokentällä hyvästelimme Thomasin, Eliaksen ja Faustinin ja toivoimme näkevämme heidät pian uudestaan. Kilimanjaron kentän odotustilat ovat paljon mukavammat kuin Dar es Salaamin, josta olemme aina aikaisemmin lähteneet kotiin. Lento lähti ajallaan ja sanoimme taas: Kwaheri Tansania!

21.01.2011 Tansania, Ngoronoro, Nasera rock, special campsite – Ngorongoro wildlife lodge

21.01.2011 Tansania, Ngoronoro, Nasera rock, special campsite – Ngorongoro wildlife lodge

Olihan päivä! Tällä hetkellä istutaan Ngorongoro Wildlife lodgen terassilla, huokaisemme + huuhdomme pölyjä kurkustamme Kilimanjaro-oluella. Mutta täytynee aloittaa alusta, eli aikaisesta aamusta.

Heräsimme 06, jotta ehtisimme ajoissa Ngorongoron kalderaan, purkaa leiritavarat matkanvarrella autosta ja viedä Krisin pojan kouluunsa meidän piti lähteä matkaan 07.30. Pääsimmekin liikkeelle melkein aikataulussa. Söimme aamiaisen, purimme ja pakkasimme leirin. Kris ja hänen poikansa tulivat ajoissa paikalle ja paikalle saapui paljon muitakin heimon jäseniä. Masait halusivat mukaansa kaikki isot muoviset vesipullot, peltipurkit ja lasipurkit. Thomas iski heille matkaan myös laatikollisen hedelmiä, joita emme enää tarvitse, koska tämä oli viimeinen leiriyö tällä reissulla.

Tunnelma jeepissä oli tiivis, koska mukanamme oli nyt Kris ja hänen poikansa. Krisin mukanaolo jouduttaa matkantekoa. Hän on parempi kuin mikään gps-navigaattori. Navigaattorista ei kyllä taitaisi olla täällä mitään hyötyä. Kris tuntee nämä alueet paremmin kuin mikään kartta ja osaa myös neuvoa parhaimmat ajoreitit, varsinkin kun välillä ei edes ajeta ajourilla vaan keskellä savannia.

Pidimme kuvaustauon kun ympärillä oli niin paljon eläimiä ja liikkeelle lähdettäessä autosta kuului outo ääni. Seuraava pysähdys tuli pian kun auton sisään lensi lanta-kuoriainen. Siitä tulikin pitkä pysähdys. Kun olimme lähdössä liikkeelle, kuului kamalaa kolinaa ja jysähtelyä. Vika oli taka-akselissa. Tämä voitaisiin kai korjata niin, että voitaisiin liikkua vain etuvedon turvin, mutta siihen tarvittaisiin työkaluja, joita ei matkassamme ollut. Onneksi puhelimet toimivat ja Elias soitti toimistolle. Kuulimme, että Karatusta lähtee toinen auto tulemamaan auttamaan meitä. Olimme kuitenkin kaukana tasangolla ja Karatusta tänne kestäisi noin 2,5 – 3 tuntia.

Auton hajoamispaikassa oli hyvät ja huonot puolensa. Tällä alueella ei ole kissapetoja, mutta paikka oli pelkkää tuulista ja pölyistä tasankoa. Maria olisi ongelmissa jos vessahätä yllättäisi. Osa autokunnastamme istui keskellä savannia ja Maria kirjoitteli autossa osoitteita postikortteihin. Ympärillä oli jonkin verran gnuita, seeproja ja gaselleja.

Thomas ja Kris huomasivat noin 500 metrin päässä savannilla auton. He juoksivat sitä kohti, mutta joko heitä ei huomattu tai sitten he eivät muuten vaan viitsineet pysähtyä. Tällä nyt sinänsä ei ole mitään väliä, koska apu meille oli jo matkalla. Miehet palasivat turhautuneina takaisin. Nyt piti keksiä jotain tekemistä, ettei aika kävisi pitkäksi. Keksimme näyttää Olli Marttilan kirjasta kuvia. Kirjasta löytyi Thomasin ja hänen tyttärensä ja vaimonsa kuvat. Masai-poika tuntui olevan kovin kiinnostunut kirjasta varsinkin kun kirjassa on luku myös Masai-heimosta. Kirjassa olevista Masaiden kuvista Kris tunnisti muutaman tuttavansa. Kirja oli hyödyllinen myös sanastonsa vuoksi. Kaikkia nauratti kun Maria totesi swahiliksi: gari limeharibika = auto on rikki

Kirja siis kiinnosti pikkupoikaa kovasti ja oli kaunis hetki savannilla kun Mikko ja poika istuivat vierekkäin selaten monisatasivuisen kirjan läpi katsellen kaikki kuvat. Kuvista Mikko aina kertoi missä se oli otettu. Elias tuumasi, että ongelmana on nyt vain se, että opettajalla ja oppilaalla ei ole yhteistä kieltä.

 Savannilla näkyi taas lähestyvä pölypilvi ja totesimme sen bussiksi. Kris lähti juoksemaan kohti bussia ja sen kuski huomasi hänet ja pysäytti ajoneuvon. Nyt kaivoimme äkkiä pojan tavarat autosta ja hän lähti myös juoksemaan bussia kohti. Siellä menivät isä ja poika savannia pitkin, nousivat bussiin ja jatkoivat matkaa kohti pientä kylää ja sen koulua.

Pian paikalle tulikin myös pelastusjoukkomme. Matka oli kestänyt 3 tuntia, koska Ngorongoron portilla oli ollut ruuhkaa ja papereiden selvittelyyn oli mennyt puoli tuntia. Autossa oli 2 miestä työkaluineen ja Elias, Mikko ja Maria lähtivät tällä jeepillä kohti Ngorongoron Kalderaa. Autossa tulleet kaksi miestä, Thomas, Faustin, leiritavarat ja hajonnut auto jäivät savannille. Kun autosta saadaan joku osa irrotettua niin he pääsevät etuvedon turvin Karatuun.

Me lähdimme siis kohti kalderaa. Elias ajoi kovaa vauhtia kahdestakin syystä. Tämä jeeppi on uusi eivätkä leirikamat katolla hidasta menoa. Toisekseen meillä on kiire kalderaan. Kaahauksen ansiosta olimme alasmenotien portilla jo ennen kahta. Tämä on kolmas kertamme täällä ja maisema on aina yhtä lumoava ja vaikuttava.

Järvi oli tällä kertaa aika vähävetinen ja flamingoja ei montaa paikalla ollut. Päivämme kohokohtia oli nähdä 5 sarvikuonoa, joista yksi oli poikanen. Lisäksi näimme monta hyeenaa, 2 vanhaa valtavaa urosnorsua ja 2 leijonanpentua. Aikaa kalderassa ehdimme viettää noin 4,5 h.

Aikaisemmin emme ole nähneet näin montaa sarvikuonoa. Saimme myös ikuistettua virtsaavan sarvikuonon. Se muistutti mielestämme painepesurin suihkua.

Leijonanpennut olivat suloisia, kuten aina.

Varsinainen kohokohta tuli vielä nousutiellä. Näimme kaukana mutkan takana norsulauman. Ajoimme eteenpäin ja ihmettelimme mihin ne hävisivät. Seuraavan mutkan takaa ne tulivat esiin ja sammutimme auton. Norsut tulivat tien yli ja kulkivat aivan automme vierestä. Laumassa oli myös poikasia ja äitinorsu ei välttämättä suhtautunut meihin kovin luottavaisesti. Olipa komea näky ja hieno päätös ajelulle.

Palasimme lodgelle ja sovimme lähtevämme seuraavana aamuna liikkeelle klo 07, jotta ehdimme ajoissa Ambureniin Thomasin kotitilalle. Elias sai myös tiedon siitä, että muut miehet olivat päässeet turvallisesti Karatuun ja auto oli jo saatu korjattua. He yrittävät päästä vielä illan aikana Arushaan.

Me heitimme tavaramme huoneeseen ja painuimme suoraan baarin terassille huuhtomaan päivän pölyt kurkustamme. Itse asiassa meissä on kolmen päivän pölyt, koska Naseralla leiriytyessämme meillä ei ollut suihkumahdollisuutta. Istuessamme Ngorongoro wildlifelodgen terassilla näytimme muihin safarituristeihin verrattuna melko rähjäisiltä.

Kävimme suihkussa ja Marian suihkukäynnin jäljiltä jäi kylpyammeeseen kasa hiekkaa. Kävimme illallisella ja vieraita tuntuu täällä olevan paljon. Buffassa oli melko ruuhkaista.

Nautimme vielä baarissa oluet ja lähdimme huoneeseen rinkkoja pakkaamaan. Olimme liiankin tehokkaita tässä toimessa, koska myös otsalamput tuli pakattua. Yöllä oli mukava herätä ja hortoilla umpipimeässä vessaan. Onneksi kännykästä sai hieman valoa.

20.01.2011 Tansania, Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

20.01.2011 Tansania, Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

Aamulla vessakäynti klo 05 ja tämän jälkeen sai nukkua vielä pari tuntia. Aamiainen oli tänään melko myöhään klo 08. Yritimme tarjota Masaille myös aamiaista, mutta he eivät halunneet muuta kuin leipää.Lähdimme kohti Olkarien rotkoa Kris oppaanamme. Hyvä oli, että hän oli mukanamme, koska muuten rotkon löytäminen olisi ollut melko hankalaa. Matkaa rotkolle on noin 40 km ja tällaisilla teillä se tietää noin 2 tunnin ajoa.

Matkalla kohtaamamme eläimet olivat monipuolisia. Gnuita, seeproja, gaselleja, kirahveja, vuohia, lehmiä, koiria ja aaseja.

Rotkolla olimme klo 11.30 eli juuri sopivasti kuumimpaan aikaan. Otimme vettä mukaan, reput selkään ja suuntasimme rotkoon.

Paikalla oli Masai-nainen lapsineen ja aaseineen. Hän oli hakemassa vettä lätäköstä joka mielestämme muistutti mutalammikkoa. Rotkossa kävelimme kivilouhikossa ja välillä vastaan tuli vesilampareita. Kävelimme noin rotkon puoliväliin ja istuimme alas ihailemaan korkeita kiviseinämiä ja korppikotkien liitelyä.

Katselimme niitä aikamme ja sitten alkoikin kivikokoelman keruutalkoot. Maria löysi hienon kiiltävän kiven, jonka halusi mukaansa. Mikko yritti toppuutella, mutta pahempaa oli luvassa. Elias otti mukaansa mustan soikionmuotoisen karhean kiven. Isoja sellaisia voi kuulemma käyttää veitsen teroitukseen ja pienempiä jalkojen raspaukseen. No totta kai sellainen kauneudenhoitoväline oli saatava ja Mikko puisteli päätään. Elias otti mukaansa myös vaalean laakean tasaisen ison kiven. Sekin oli kuulemma hyvä veitsien teroittamiseen. Keksimme, että sellaiset oli saatava myös Thomasille ja Faustinille. Thomasin noin 10 kg:n kivi kulki Marian repussa ja Faustinin kiven kantoi Mikko käsissään. Vielä löytyi Eliakselle kotiin koristeeksi kauniin vihreä kivi, jonka Maria kantoi autolle. Masai-oppaamme ihmetteli kivi-innostustamme ja tiedusteli aikooko Elias tehdä niillä jonkinlaista bisnestä. Kerroimme mihin tarkoituksiin kivet oli kerätty ja hänelle asia oli ihan ok.

Kun olimme lähellä rotkon suuaukkoa, tiemme oli tukittu. Masait olivat tuoneet vuohensa, lehmänsä ja aasinsa juomaan. Onneksi elikot olivat säyseitä ja pääsimme puikkelehtimaan niiden välistä.

Olimme kävelyn jälkeen aivan hiestä märkiä, mutta Kris ei vaikuttanut edes nihkeältä.

Suuntasimme takaisin leiriämme kohti ja vastaan tuli auto. Jo toinen tänään! Ensimmäisessä oli paikallisia, mutta tässä 2 ”turistia”. He olivat alun perin Hollannista, mutta asuivat nyt Arushassa. He olivat eksyksissä ja etsivät tietä Natron-järvelle. Polttoainetta heillä oli kuulemma enää puoli tankillista ja he kysyivät ainakin 5 kertaa voimmeko antaa heille dieseliä. No emme voineet, koska meillä on polttoainetta sen verran, että saamme tämän päivän ajot tehtyä ja pääsemme joko Arushaan tai Ngorongoron bensa-asemalle. Elias ja Kris yrittivät neuvoa tietä miehelle parhaansa mukaan ja me näytimme rouvalle Ollin kirjoja ja kuvia Olkarien rotkosta. He eivät olleet siitä kuulleetkaan. Ihmettelimme itseksemme, miksi he olivat niin vähällä polttoaineella liikkeellä kun autoissa on yleensä 2 tankkia á 70 litraa. Miksi he eivät olleet tankanneet niitä täyteen ennen kuin lähtivät tänne ”tiettömälle taipaleelle”. Toivottavasti pääsivät kuitenkin perille.

Matkalla myös Lengai tulivuori näkyi komeasti.

Palasimme leiriin noin 13.30 ja lounas oli pian valmis. Sitä ennen näimme kuitenkin kun Masai-mies teroitti 2 leirimme keittiöveistä tuomallamme kivellä. Taidokkaan näköistä puuhaa ja kokki kelpuutti molemmat veitset. Ihmettelimme kun Masai-miehiä kävi leirissämme tasaisena virtana, mutta syy selvisi pian. He kävivät lataamassa puhelimiaan.

 

Lounaaksi meillä oli kahta eri salaattia, pihviä, juustokuorrutettua perunapaistosta ja jälkiruokana hedelmäsalaattia. Iltapäivällä Mikko käveli kauemmaksi kuvaamaan leiriämme.

 
Lounastauon jälkeen noin klo 16.00 lähdimme ajelemaan kohti isoa puuta ja taas mukanamme oli latautumassa yksi puhelin. Ajoimme ohi kahden boman, joista toinen oli Krisin, joka on hallituksen nimittämä alueen johtaja. Toisessa bomassa asui heimon nimittämä alueen johtaja. Matka jatkui yli tasankojen joita täplitti valtavat määrät gnuita, kirahveja, seeproja ja gaselleja. Täällä gnut ovat jo saaneet poikasia ja myös gaselleilla on runsaasti pieniä.

Tasanko jatkui ja jatkui ja ihmettelimme missä täällä voisi olla iso puu. Pian kuitenkin tasanko muuttui viettäväksi rinteeksi ja puun latva alkoi pikkuhiljaa pilkottaa. Sieltä se sitten paljastui kokonaisuudessaan. Oli todella outoa nähdä niin iso puu kun ympärillä ei kilometrien ajon aikana näkynyt yhtään puita.

Masait pitävät tätä isoa puuta pyhänä paikkanaan ja heimon vanhimmat suorittavat siellä kuulemma edelleen rituaalejaan. Palasimme leiriin takaisin klo 17.40.

Kris lähti kotiinsa ja huomenna hänen poikansa lähtee meidän kyydissämme takaisin kouluun, joka sijaitsee noin 40 kilometrin päässä.

Illallinen oli tänään vaikuttava. Alkuun pähkinäkeittoa. Pääruokana riisiä, lihakastiketta, kasvislisuketta ja salaattia. Jälkiruokana creme caramel. Tänään menimme aikaisin nukkumaan, koska huomenna edessä on taas leirin purku.

Tänään kävi vielä yksi hauska tapahtuma. Annoimme miehille pienen pullon Suomi-viinaa. Elias oli juuri silloin poissa paikalta ja Thomas ja Faustin maistoivat tuliaistamme. Se ei tainnut olla miesten mieleen, koska he nauttivat ennemmin mukanaan olleen pienen pullon Konyagia ja jättivät Suomi-viinan Eliakselle.

19.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge – Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

19.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge – Ngoronoro, Nasera rock, special campsite

Herätys 06.20 ja menimme ihastelemaan auringonnousua.

Pakkasimme rinkat ja suuntasimme suihkun kautta aamiaiselle. Toiset kahvit nautimme vielä ulkona ihaillen Lobon maisemia. Haimme rinkat huoneesta, kirjauduimme ulos lodgesta ja maksoimme huoneen laskun. Sitä oli kertynyt jonkin verran, mutta käytimme myös lodgen pesulapalveluja. 

Koska Eliasta, Thomasia ja Faustinia ei vielä näkynyt kiipesimme näköalatasanteelle ja ihastelimme tamaaneja, joita oli paljon auringossa lämmittelemässä. Näimme kun jeeppimme tuli hotellille ja haimme rinkat respasta. Elias lähti hakemaan sieltä vielä lounasboxeja ja palasi pian takaisin vain 2 kpl mukanaan. Niitä piti olla 3 kpl, mutta paviaanit olivat iskeneet jälleen ja tällä kertaa todella törkeästi. Paviaanit olivat tulleet respaan ja varastaneet yhden lounaslaatikoista. Kun naispuolinen hotellin työntekijä oli yrittänyt saada laatikkoa takaisin, oli yksi paviaaneista huitaissut häntä. Eliaksen tullessa paikalle oli nainen itkenyt ja ollut järkyttynyt tapahtuneesta. Ei mikään ihme moisen kohtelun jälkeen. Odotimme hetken aikaa, että uusi lounaslaatikko saatiin valmistettua ja matkaan pääsimme noin 08.25.

Ennen Seroneraa näimme kirahveja, hyeenoita, norsun juomassa ja toisen tomukylpyä ottamassa.

Seroneran alueella Mikon toive vihdoin kunnolla toteutui. Ensin näimme yhden leopardin, joka oli melko kaukana termiittikeon päällä. Matkan jatkuessa näimme edessä kamalan kasan autoja ja siellä olikin melkoinen yllätys. Saimme hyvän katselupaikan ja näkymänä oli makkarapuu, jossa oli leopardiemo kahden poikasen kanssa. Eivät nämäkään leopardit kamalan lähellä olleet, mutta jotenkin kuvattavissa.

Kävimme vielä Seroneran henkilökunnan kylässä, missä Thomas kävi kaupassa ostamassa kaasuvaloon uusia laseja kun edellinen meni rikki Ndutun rytäkässä.

Jatkoimme tauolle Seroneran vierailukeskukseen, missä oli taas hirveä hässäkkä. Paikalla oli safarijeeppien lisäksi yksi safarirekka. Näissä rekoissa matkustelee kansainvälinen porukka ja aika yleinen reitti on 6 viikkoa kestävä reissu Kenian Nairobista Etelä-Afrikkaan. Tuollainen ajoneuvo ei liene voi poiketa pienemmille teille vaan sen on pysyttävä pääteillä.

Naisten länsimaisiin vessoihin oli kamala jono, mutta onneksi täältä löytyi myös vanhempia kyykkymallisia vessoja ja näihin ei ollut jonoja. Sama ruuhka oli edessä Naabin portilla. Täällä safarirekan lisäksi paikalla oli myös paikallisbussi.

Miehet söivät täällä lounaansa, mutta meillä ei jostain syystä ollut vielä nälkä. Ostimme postikortteja ja merkkejä kun niitä vihdoinkin jostain sai. 

Matka jatkui Ngorongoron suojelualueen puolelle ja ympärillä näkyi Masaita karjoineen. Käännyimme päätieltä Oldupain vierailukeskukseen johtavalle tielle, mutta ennen keskusta käännyimme alas rotkoon. Täällähän on ihmisen alkukoto, mutta maisema rotkossa vaikutti aika vihamieliseltä.

Maisema oli erittäin karua, paljon laavakiveä ja vähän kasvillisuutta. Mietimme, että jos Nasera-kivellä on samanlaista tuli matkasuunnitelmassa tehtyä paha virhe.

Onneksi tasangot taas pian alkoivat ja eläimiä rupesi näkymään enemmän. Enimmäkseen thomsoningaselleja ja gnuita. Matkalla kävi myös pienimuotoinen onnettomuus. Koska täällä on paljon laiduntajia on paikalla myös paljon isoja lantakuoriaisia. Yksi sellainen lensi ikkunasta sisään ja osui suoraan Marian silmään. Kun tuollainen iso möhkäle osuu kovassa vauhdissa silmään, se todellakin sattuu. Onneksi ei sentään tullut mustaa silmää. 

Pysähdyimme matkalla myös liikkuvalla hiekkadyynillä (shifting sands). Dyyni on Oldoinyo Lengai tulivuoren tuhkaa ja se liikkuu tasangolla noin 17 metriä vuodessa.

Kun pysähdyimme ihmettelemään moista kummallisuutta, jostain ilmestyi heti Masai-naisia myymään meille tuotteitaan. Ostimme heiltä muutaman rannekorun. 

Lopulta Nasera alkoi tulla näkyviin. Nasera on 100 metriä korkea kalliomuodostelma keskellä tasankoa ja leiripaikkamme sijaitsee sen juurella. Kiersimme ensin kallion ympäri autolla ja sitten tulimme leiripaikalle. Maassa oli omituinen mytty, joka näytti Masaiden kangalta. Sitten totesimme sen sisällä olevan ihmisen.

Ajoimme autolla ihan mytyn lähelle, mutta mitään liikettä ei näkynyt. Sitten Elias soitti torvea, mutta ei vieläkään mitään reaktiota. Thomas meni ulos ja tönäisi myttyä pari kertaa. Ylös hyppäsi säikähtänyt pieni poika! Meille selvisi, että hänet oli jätetty tänne odottamaan meitä ja hänen isänsä on Masai, jolle tämän alueen valvonta kuuluu. Isä oli kuulemma kohta tulossa paikalle. 

Leirin pystytys aloitettiin ja paikalle tuli vanhempi Masai mies tarkastamaan paperimme ja kertomaan alueesta. Hänen nimi on Kristofer ja hän tulee toimimaan oppaanamme. Hän suositteli meillä nähtävyyksistä Olkarien rotkoa ja jotain suurta puuta. Rotkoon olimme päättäneet jo mennä, mutta puusta ei kukaan meistä ollut kuullut aikaisemmin ja mielenkiinnolla lähdemme sitä huomenna katsomaan. 

Yhtäkkiä Elias ja Kris hävisivät savannille. Noin tunnin kuluttua ihmettelimme mihin he oikein hävisivät, niin Thomas epäili Kristoferin kutsuneen Eliaksen kotiinsa. Kun he aikanaan palasivat, näin olikin tapahtunut ja Eliaksen mukaan Krisin koti oli todella kaukana. 

Autoimme leirin pystyttämisessä sen minkä osasimme ja samalla ihailimme uskomatonta maisemaa. Takana mahtava Nasera ja edessä kaunis laakso, jonka takana on kukkuloita. Uskomaton paikka!

Yöksi leiriimme jää Masai-vartija. Ei suinkaan villieläinten vuoksi vaan hän estää sen, ettei tästä synny Masaiden markkinapaikka. Nukkumaan menimme klo 22.00.