12.01.2011 Tansania 2011 Arusha national park – Ngorongoro,
Ndutu, special campsite
Aamulla aikainen herätys klo 05.45 ja vielä viimeisten
tavaroiden pakkaus ja suihku, koska seuraavat 5 päivää olemme leirissä. Kilimanjarokin näyttäytyi vielä meille.
Arushan
puisto herätti meidät kauniisti, koska ensin näimme kirahvin, joka seisoi
keskellä tietä eikä välittänyt meistä mitään.
Näimme vielä ennen puistosta poistumista useita kirahveja.
Ajoimme Usa riverin kylään ja Faustin ja Thomas olivat jo
siellä tavaroiden kanssa odottamassa. Leiritavarat olivat pari päivää Faustinin
luona. Autoimme auton pakkauksessa ja matkamme jatkui klo 10.30 ja suuntasimme
kohti Arushaa ostamaan lisää tarvikkeita. Matkalla Thomas jätti Ambureniin
yhden ylimääräisen kylmälaukun, jota emme tarvitse ja se veisi vain turhaan
tilaa.
Matkalla oli aika paljon liikennettä ja autot soittivat
torvia. Ihmiset olivat matkalla hautajaisiin, koska noin viikko sitten vaalien
jälkeisissä levottomuuksissa oli kuollut kaksi ihmistä ja heidät haudataan
tänään. Epäilyksiä leijuu ilmassa, että vaalituloksia olisi väärennetty ja
tästä syystä levottomuuksia on ollut. Emme onneksi törmänneet mihinkään
mielenosoituksiin.
Ensin menimme tankkaamaan. Tankkeihin meni 133 litraa
dieseliä ja se maksaa 1720 tsh / l. Tämän jälkeen Faustin ja Thomas lähtivät
torille ja me olimme pienellä sivukujalla heitä odottelemassa.
Sinne
toimitettiin iso pahvilaatikko täynnä vihanneksia. Kun ostokset torilta oli
suoritettu, kaikki muut paitsi Thomas lähtivät supermarketiin. Thomas jäi vielä
hoitamaan joitain asioita.
Kello oli nyt noin 12 ja Arusha on tähän aikaan kovin
ruuhkainen ja Thomas tulisi Shop Riteen kävellen. Tämä kauppa on kai Arushan
ainoa iso supermarket ja me länsimaalaiset olimme siellä hyvin edustettuna. Mukaamme lähti 36 kpl puolentoista litran pulloa vettä, hieman punaviiniä ja
Konyagia. Thomasia saimme odottaa kaupan pihalla kohtuullisen kauan ja hänen
piti vielä käydä kaupassa. Elias rupesi hieman hermostumaan viivytyksistä,
minkä ymmärsimme, koska seuraavaan leiripaikkaamme Ndutuun on vielä pitkä
ajomatka.
Kävimme vielä kuitenkin nopeasti tervehtimässä Eliaksen veljen talon
rakennustyömaalla, josta saimme papaijoita. Hieman hävetti kun ajamme pihaan,
viemme hedelmiä puista, vaihdamme muutaman sanan ja jatkamme matkaa.
Seuraava pysähdyspaikka oli Mto wa Mbu:ssa, josta mukaan
ostettiin banaaneja. Elias yllätti meidät tuomalla autoon meille kylmät oluet.
Kuulemma virkistykseksi, koska matka oli ollut pitkä. Kylmä juoma maistuikin
taivaalliselle.
Söimme lounaamme jossain matkamuistomyymälän pihalla ja
seuraava pysähdys oli Maku-Yunin kylässä, josta ostettiin hiiliä. Paikalle tuli
myös sitkeä mies, joka möi T-paitoja. Maria ihastui yhteen ja saimme sen
mukaamme hintaan 15000 tsh = 10 $. Pitkään ei ajo tästäkään kylästä eteenpäin kestänyt
kun taas pysähdyttiin. Nyt olimme Karatun kylässä ja auton katolla oleva iso
vesitankki täytettiin. Yksi kumihihnoista, joilla tankki kiinnitetään auton
katolle katkesi, ja uuden hihnan hankinnassa kesti jonkin aikaa. Tankki on
valtavan iso ja sen nostaminen on oma hommansa.
Vihdoin saavuimme Ngorongoron puiston portille ja tutut
paviaanit olivat vastassa. Yksi tuli hyppelemään auton konepellille ja auton
ikkunat on syytä pitää kiinni. Sää oli todella pilvinen ja välillä satoi.
Yksi
pieni ongelma meillä alkaa olla edessä. Kello oli jo 16 ja matkaa Ndutuun on
yli 80 km ja viimeiset 15 km siitä on huonossa kunnossa. Rupesimme ajamaan
aikaa vastaan. Valoisaa aikaa on jäljellä enää 3 tuntia.
Ajaessamme Ngorongoron kalderaa kiertävää tietä vastaamme tuli leijonia. Ehdimme ottaa niistä muutaman kuvan. Muut turistit pitivät
meitä kaiketi hulluina kun leijonat olivat todella lähellä autoja ja me vaan
paahdamme eteenpäin.
Oldupain kohdalla matkaan tuli lisää haasteita. Taivaan
hanat aukesivat oikein kunnolla. Mitään ongelmia ei tästä vielä seurannut koska
tie oli vielä sorapohjainen. Loppu 15 km olikin sitten mielenkiintoista.
Tienpohjaa kutsutaan nimellä black cotton soil ja se on kastuessaan erittäin
liukasta, ehkä saippuaan verrattavaa. Ajo olikin melkoista luistelua. Eliasta
rupesi naurattamaan kun Thomas oli luistelemisesta melkoisen jännittynyt, mutta
ylpeys käy lankeemuksen edellä. Tarkkaavaisuus hieman herpaantui ja vedimme
luisussa 180 astetta ympäri. Tämän jälkeen neliveto kytkettiin päälle ja seuraavassa
luisussa liukukäännös olikin vain 90 astetta.
Vihdoin tulimme ilman
lisäongelmia Ndutun ranger postille ja meidän erityisleirintäalueeksi
ilmoitettiin numero 5. Hankalaksi asian teki se, että kukaan ei tiennyt missä
se sijaitsee ja rangereiden ohjeet olivat hieman ylimalkaisia.
Löysimme leirintäalueet numerot 3,4 ja 6, mutta meidän
leirin tienviittaa ei löytynyt. Saimme numero nelosella leiriytyviltä jotain
ohjeita, mutta ne eivät johdattaneet meitä perille. Kello oli jo 18.30 ja
hämärä alkoi laskeutua. Tästä alkoi päämäärättömän tuntuinen ajelu pitkin
hämärtyvää savannia, kunne Elias huutaa: Hold on! Tähän täytyy todeta, että ei
se vauhti mitään, mutta se äkkipysäys! Vauhtia ei ollut kuin noin 25 km / h ja
ajoimme suoraan syvään kuoppaan. Kuskin puoleinen eturengas upposi siihen ja
tulos oli sama kuin olisi ajanut seinään. Koska rysäys tuli pahemmin sille
puolelle missä Maria istui niin Marian reiteen tuli kova tärsky kun lentomatka
penkiltä pysähtyi kuskin takana olevaan metallitankoon. Tästä selvittiin
onneksi isolla mustelmalla. Mikon törmäystä pehmensi edessä oleva rinkka. Kokki
pysyi takapenkillä paikallaan varmaan sen takia, että on suunnilleen kiilattu
tavaramäärän keskelle. Faustin istuu niin ahtaasti takapenkin keskellä, että
Ngorongoron portilla kävi hauska tapaus. Puistovirkailija tuli tarkistamaan,
että autossa on ilmoitettu määrä porukkaa ja kurkki ikkunoista sisään lopulta
kysyen, missä puuttuva yksi ihminen on. Nauraen kerroimme, että kyllä hän
sieltä kaman keskeltä löytyy.
Pääsimme kuopasta ylös ja sama hortoilu jatkui. Lopulta
kysyimme Eliakselta mitä teemme jos leiripaikkaa ei löydy. Elias vastasi, että
sitten vaan leiriydymme johonkin. Aika pian tämä päätös tehtiinkin ja Elias
ilmoitti, että leiriydymme tuohon ison puun alla. Pilkkopimeään oli enää puoli
tuntia, eikä nytkään valoa juuri ollut. Tavarat purettiin vauhdilla ja
telttojen pystyttäminen alkoi. Faustin pystytti keittiötä ja Maria toimi
hänelle valonnäyttäjänä. Mikko auttoi telttojen pystyttämisessä. Leiriä
kasatessamme joimme viiteen pekkaan puolen litran pullon Konyagia. Se tuli
varmaankin meille kaikille tarpeeseen.
Illallinen oli klo 21 ja tässäkin kiireessä meillä oli 3
ruokalajia. Alkukeitto, spagetti bolognese ja jälkiruokana papaijaa.
Koska täällä on satanut runsaasti leiri muistuttaa liejuista
jalkapallokenttää. Muta tarttuu mukavasti lenkkareihin, joiden pohjassa sitä on
takertuneena usean sentin kerros. Inspiroimme muovikassista kenkäalustan teltan
sisäpuolelle. Kenkiä ei voi jättää teltan ulkopuolelle, koska hyeena saattaisi ottaa ne matkaansa.
Vetäydyimme telttaan nukkumaan noin 22.30 ja miehet jäivät
vielä viimeistelemään leiriä. Messitelttaa ei pystytetä, koska ruoat on
pidettävä autossa eläinten takia. Untamme hieman varjostaa mahdollinen leiriin
liittyvä ongelma. Mehän vain iskimme leirimme pystyyn johonkin ja on erittäin
mahdollista, että emme saa jäädä tähän paikkaan. Se tietää sitten huomenna
leirin purkua ja kasaamista uudelleen. Miten käy, sen näyttää yksin huominen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti