18.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge

18.01.2011 Tansania, Serengeti, Lobo wildlife lodge

Yön nukuimme oikein hyvin ja aamiaisen jälkeen klo 08 Elias tuli noutamaan meidät.

Kyselimme miten Thomas ja Faustin olivat pärjänneet leirintäalueella. Katokseen oli kuulemma hieman satanut ja miehet olivat pystyttäneet teltan sen sisään. Nyt on heillä sitten tuplakatto.

Tänään Maria ilmoitti haluavansa nähdä kissoja. Lähdimme ajelemaan lentokentälle päin siirryimme pikkutielle, joka vei kohti kopjea. Ensimmäinen eläinhavainto oli ihastuttava kalliohyppijä.

Marian kissatilaus tälle päivälle oli otettu vastaan ja kiven päällä köllötteli 2 leijonaa auringosta nauttimassa.

Seuraavaksi tapasimme 4 hyeenaa, jotka olivat kotiluolansa edessä.

Jatkoimme sivutietä eteenpäin ja taas alkoi mutaluistelu. Edessäpäin ei näkynyt enää muuta kuin mutalätäkköä ja meidän oli pakko luovuttaa. Pienet sateet ovat myöhässä ja satavat nyt. Ei voi mitään, mutta matkantekoon se tekee omat haasteensa. On paljon paikkoja mihin ei yksinkertaisesti pääse vaikka kuinka haluaisi. Luonto kuitenkin nauttii sateista ja täysin rinnoin ja ympärillä on todellinen yltäkylläisyys.

Meidän oli siis pakko kääntyä ympäri ja siinäkin oli omat ongelmansa. Sopivaa kääntymispaikkaa ei meinannut löytyä. Mikko huomasi lähellä toisen ajouran ja suuntasimme sinne. Se olikin huomattavasti parempi kunnes tien katkaisi jonkinlainen oja. Ei muuta kuin vauhtia ja yli päästiin. Lähellä oli myös toinen tie, mutta sama juttu, pelkkää mutaa. Oli pakko palata päätielle, mikä oli sääli, koska Elias olisi halunnut viedä meidät laaksoon, jossa yleensä on paljon kissaeläimiä. 

Seurasimme siis päätietä ja merkittävin näky oli tien vieressä puuta syövä norsu, joka lopuksi päätti esitellä meille kaikki 5 jalkaansa. Saimme nauttia myös lehmäantilooppien ja kääpiomangustien seurasta.

Edempänä oli lisää norsuja ja yksi niistä tukki tien, joten ei auttanut muuta kuin odottaa. Ajoimme tien loppuun ja päädyimme Kenian rajaa lähellä olevalle portille, mutta se ei ole enää käytössä. Nyt on siis käyty 12 km päässä Keniasta.

Käännyimme takaisin ja söimme lounaan tien varressa. Keräilimme tieltä kauniita kiviä ja Elias kertoi kukkuloilla olevan paljon mineraaleja.

Takaisintulomatkalla näimme suuren norsulauman juomassa ja joukossa oli paljon poikasia.

Lisäksi tapasimme Afrikan kruunukurkia ja kirahveja.

Ajoimme lodgelle päin, ja kun olimme noin puolen tunnin matkan päässä, sade alkoi jälleen. Olimme menossa ensin katsomaan miehiä leirintäalueelle. Sade kiihtyi niin rankaksi, että Elias erehtyi tiestä ja hetken aika ihmettelimme missä oikein olemme. Lopulta oikea reitti löytyi ja pääsimme leirintäalueelle. 

Miehet olivat keittokatoksessa ja sinne mekin juoksimme sateen suojaan. Oli hassun näköistä kun teltta on katoksen sisällä.

Keittokatoksessa on metalliverkosta tehdyt seinä ja niillä on todellakin tarkoituksensa. Paviaanit ovat täällä tottuneet ihmisiin ja ovat melko röyhkeitä. Faustin oli päivällä lähtenyt käymään vessassa ja hän oli jättänyt katoksen oven lukitsematta. Thomas oli teltassa päiväunilla ja heräsi outoon ääneen. 4 paviaania oli tullut katokseen ja leikkinyt irtonaisella köydellä. Kun paviaanit oli saatu häädettyä ulos, ne olivat jääneet rynkyttämään verkko-ovea. 

Sade yltyi edelleen, juoksimme takaisin autolle ja suuntasimme lodgelle. Kävimme baarissa ja katselimme kun tamaanit pitivät sadetta kallionkielekkeiden alla. Sitten meitä alkoi mukavasti ramaista ja oli päiväunien aika.

Ne olivat muuten ensimmäiset päiväunet tällä reissulla. Puolentoista tunnin tirsojen jälkeen kömmimme väsyneinä ylös ja nyt olikin jo illallisen aika. Tällä kerralla illallinen oli järjestetty buffana kun eilen oli pöytiintarjoilu. Syy tähän oli se, että eilen meitä oli vain 8 vierasta ja nyt paikalle on tullut iso saksalainen ryhmä. 

Otimme illallisen jälkeen baarista oluet mukaan huoneeseen ja baaritiskin vieressä oli outo onkalo. Ihmettelimme mikä paikka se on, niin eräs henkilökunnan edustaja kertoi sen olevan Mr Lobo’s place. Hän kyseli myös mistä olemme kotoisin ja kuultuaan kotimaamme hän osasi yhden sanan suomea ja se oli huomenta. Menimme nukkumaan 22.30 ja uni tuli välittömästi.