13.01.2011 Tansania 2011 Ngorongoro, Ndutu, special campsite
Aamulla herätys oli myöhään klo 06.50, mutta Maria ei
meinannut herätä millään ja oli lisäksi pahalla päällä, mutta se meni onneksi
nopeasti ohi. Vessan edestä löytyi 2 teltan vaarnaa ja hiiltyneitä puupaloja.
Päättelimme, että tässä paikassa on leiriydytty aikaisemminkin. Vaarnoja löytyi
vielä alueelta lisää ja Thomas otti ne tyytyväisenä vastaan.
Klo 08 aikaan lähdimme ensimmäiselle ajolle ja näimme paljon
kasvinsyöjiä.
Ajoimme kohti Ndutujärveä ja näimme leijonaperheen juomassa.
Poistuessamme leijonien luota erään pusikon läpi näimme hieman harvinaisempia eläimiä nimittäin juovahyeenoita. Niitä oli 3 kappaletta, mutta yksi pysyi meiltä melko piilossa. Kaksi kuitenkin pisti pystyyn oikein leikkiesityksen ja ne kisailivat luunkappaleesta ja näin kisaillen juoksivat pois luotamme.
Lähellä oli myös iso norsu ja saimme ihastella sen näppärää syöntitekniikkaa. Ensin kärsällä puskasta kiinni ja sen jälkeen puskan juureen potkaisu ja näin rehut irtosivat.
Ajoimme kohti Ndutujärveä ja näimme leijonaperheen juomassa.
Poistuessamme leijonien luota erään pusikon läpi näimme hieman harvinaisempia eläimiä nimittäin juovahyeenoita. Niitä oli 3 kappaletta, mutta yksi pysyi meiltä melko piilossa. Kaksi kuitenkin pisti pystyyn oikein leikkiesityksen ja ne kisailivat luunkappaleesta ja näin kisaillen juoksivat pois luotamme.
Lähellä oli myös iso norsu ja saimme ihastella sen näppärää syöntitekniikkaa. Ensin kärsällä puskasta kiinni ja sen jälkeen puskan juureen potkaisu ja näin rehut irtosivat.
Olisimme menneet Ndutujärvelle, mutta siellä näytti satavan
kovasti. Lähdimme kohti tasankoja ja vastaa tuli taas erityisleirintäalueen
opaskyltti. Tähän mennessä olimme löytäneet numerot 2,3,4,6,7,8 ja 9.
Omaa numeroa 5 ei vaan ollut löytynyt, mutta nyt opaskyltissä luki numero 5.
Lähdimme ajamaan kyltin osoittamaan suuntaan ja Elias huusi, että reitti vie suoraan meidän leiriämme kohti. Noin puolen kilometrin kuluttua olimmekin omassa leirissämme. Melkoinen onnenpotku, että sattuma toi meidät iltahämärässä tapahtuneen hortoilun päätteeksi juuri oikeaan leiriin.
Lähdimme ajamaan kyltin osoittamaan suuntaan ja Elias huusi, että reitti vie suoraan meidän leiriämme kohti. Noin puolen kilometrin kuluttua olimmekin omassa leirissämme. Melkoinen onnenpotku, että sattuma toi meidät iltahämärässä tapahtuneen hortoilun päätteeksi juuri oikeaan leiriin.
Elias huijasi Thomasia, että leirimme on väärässä paikassa
ja puistonvartijat olivat käskeneet purkaa ja siirtää leirimme. Raakaa pilaa
varsinkin kun viime vuonna näin todella kävi ja kaiken huipuksi juuri Ndutussa.
Lopetimme huijauksen nopeasti ja kerroimme leirin olevan oikea. Kaikki olimme
älyttömän tyytyväisiä emmekä meinanneet uskoa onneemme.
Jatkoimme vielä ajoamme ja suuntasimme tasangoille. Ensin
näimme paljon Marabu-haikaroita ja savannikorppikotkia syömässä seepran raatoa.
3 hyeenaa myös odotteli lähistöllä.
Ajelimme hetken tasangolla ja nyt löytyi puun alta 4 kylläistä leijonaa. Ilmeisesti äiti ja hänen 3 jälkeläistään. Ne makasivat vatsat pullollaan ja vähät välittivät meistä.
Ajelimme hetken tasangolla ja nyt löytyi puun alta 4 kylläistä leijonaa. Ilmeisesti äiti ja hänen 3 jälkeläistään. Ne makasivat vatsat pullollaan ja vähät välittivät meistä.
Kun olimme lähdössä
pois leijonien luota, totesimme juuttuneemme mutaan. Ei välttämättä paras
mahdollinen ajoitus, koska leijonat löhöilivät n. 10 metrin päässä. Pääsimme
kuitenkin irti mudasta ja paikalla oli myös toinen auto, joka olisi
tarvittaessa voinut auttaa meidät pois mudasta. Lähdimme leiriin lounaalle ja
matkalla taivaalta alkoi taas tulla vesipisaroita. Söimme lounaan messiteltan
suojissa ja voi että mikä lounas! Rosmariiniperunoita, kanapaistos
juustokuorrutuksella + avokadosalaatti. Jälkiruokana hedelmäsalaatti.
Sade jatkui edelleen ja vietimme aikaamme messiteltan
suojissa. Elias ja Thomas menivät pilkkomaan isoa puunrunkoa polttopuiksi. Tämä
pilkkominen koitui valitettavasti erään käärmeen kohtaloksi kun se oli
puunrungossa piilossa ja kirves osui siihen. Thomas ja Elias tunnistivat sen
myrkkykäärmeeksi. Ikävä juttu käärmeelle, mutta onneksi se pääsi kuitenkin
hyötykäyttöön, koska Marabu-haikara tuli paikalle ja söi sen. Haikaroita on
ollut parhaimmillaan 7 kpl pyörimässä leirimme ympäristössä. Ovat ilmeisesti
tottuneet leiriytyjiin ja luultavasti ovat saaneet myös joiltain ruokaakin.
Klo 16 oli taas aika lähteä puistoon ajelemaan. Näimme korppikotkia kuivattelemassa siipiään ja osa oli gnun raadon kimpussa.
Seuraavaksi vastaan tuli korvakoiraperhe ja saimme kuvata niitä hetkisen. Paikalle tuli toinen autokunta ja pennut piiloutuivat koloihin.
Jatkoimme matkaa Ndutu-järvelle ja siellä oli jonkin verran lintuja. Masek-järvelle ei ollut menemistä, koska sateen jälkeen oli niin liejuista. Suuntasimme jälleen tasangoille ja näimme siellä pari autoa. Suuntasimme niiden luokse, koska missä autoja siellä on yleensä jotain mielenkiintoista. Täällä olikin todellinen leijonakuningas ja hänen kuningattarensa.
Ajoimme lähemmäksi ja kuinka ollakaan toinen etupyörämme putosi kuoppaan ja olimme noin 15 metrin päässä leijonista. Tällä kerralla juutuimme kunnolla eikä poispääsyn mahdollisuutta ollut ilman muiden apua. Ilmeisesti kohtalonamme on juuttua leijonien lähistölle. Luoksemme ajoi yksi autoista ja sitä ajoi yllätykseksemme länkkärimies. Heillä oli köysi ja mies kävi kiinnittämässä sen autoomme ja he saivat meidät kiskottua pois kuopasta. Elias sanoi, että häntä hävettää, mutta minkäs tilanteelle voi. Tämä kyseinen auttaja on kotoisin Amerikasta ja asunut Tansaniassa kauan. Hän järjestää luksus-safareita ja Elias on joskus aikaisemmin ollut hänellä töissä. Poistuimme paikalta melko pikaisesti tapahtuman jälkeen.
Seuraavaksi vastaan tuli korvakoiraperhe ja saimme kuvata niitä hetkisen. Paikalle tuli toinen autokunta ja pennut piiloutuivat koloihin.
Jatkoimme matkaa Ndutu-järvelle ja siellä oli jonkin verran lintuja. Masek-järvelle ei ollut menemistä, koska sateen jälkeen oli niin liejuista. Suuntasimme jälleen tasangoille ja näimme siellä pari autoa. Suuntasimme niiden luokse, koska missä autoja siellä on yleensä jotain mielenkiintoista. Täällä olikin todellinen leijonakuningas ja hänen kuningattarensa.
Ajoimme lähemmäksi ja kuinka ollakaan toinen etupyörämme putosi kuoppaan ja olimme noin 15 metrin päässä leijonista. Tällä kerralla juutuimme kunnolla eikä poispääsyn mahdollisuutta ollut ilman muiden apua. Ilmeisesti kohtalonamme on juuttua leijonien lähistölle. Luoksemme ajoi yksi autoista ja sitä ajoi yllätykseksemme länkkärimies. Heillä oli köysi ja mies kävi kiinnittämässä sen autoomme ja he saivat meidät kiskottua pois kuopasta. Elias sanoi, että häntä hävettää, mutta minkäs tilanteelle voi. Tämä kyseinen auttaja on kotoisin Amerikasta ja asunut Tansaniassa kauan. Hän järjestää luksus-safareita ja Elias on joskus aikaisemmin ollut hänellä töissä. Poistuimme paikalta melko pikaisesti tapahtuman jälkeen.
Lähdimme palaamaan leirille ja ihmettelimme mitä sitten
tehdään jos juuttuu keskelle tasankoa ja leijonat löhöilevät vieressä. Ei siinä
kuulemma voi tehdä muuta kuin odottaa, että ne lähtevät pois paikalta ja sitten
kaivetaan auto pois montusta. Onneksi ei tarvinnut kokea sellaista tilannetta
vaan apu oli lähellä.
Palasimme leiriin ja tarjosimme illallisella kaikille
punaviiniä. Illallinen oli taas kuin hienommasta ravintolasta. Alkuruokana
tuoreista herneistä tehty hernesosekeitto, pääruokana Stroganoff, riisiä,
pinaattia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Jälkiruoka yllätti meidät täydellisesti
nimittäin creme caramel. Miten tuollaista voi loihtia leiriolosuhteissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti