10.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park – Arusha national park, Momella lodge

10.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park – Arusha national park, Momella lodge

Herätys 06.30 ja olimme aika väsyneitä, koska paviaanien huudot pitivät meitä hereillä. Portilla sanottiin, että tämä on yhden leopardin reviiriä, joten varoitushuudot saattoivat johtua siitä. 

Aamiaisena tänään meillä oli ananasta, papaijaa ja punainen banaani, joita Thomas oli tuonut tilaltaan Amburenista. Paistettua kananmunaa, nakkeja, tomaattia ja perunaa ja tietenkin mehu + kahvi.

Leirin purkaminen aloitettiin heti aamiaisen jälkeen ja tarkoitus olisi päästä lähtemään noin klo 10. Meistä ei ole paljon hyötyä purkamisessa, mutta tavaroiden kantamisessa voimme olla avuksi. 

Siirrymme seuraavaksi Arushan kansallispuistoon ja sinne ajaminen kestää 3-4 tuntia. Majoitumme Momella lodgeen, joka on John Waynen tähdittämän Hatari-elokuvan kuvauspaikka. 

Viime reissuun olimme varautuneet rullalla ilmastointiteippiä ja se tulikin silloin tarpeeseen, kuten myös tällä reissulla.  Aamulla näimme kun kokki Faustin yritti saada teippiä irti pienestä perusteippirullasta. Hän tarvitsi sitä kaasupullon suuttimen peittämiseen. Kaivoimme tavaroistamme ilmastointiteippirullan ja homma sujui huomattavasti sutjakkaammin. Faustin pakkasi teipin leiritavaroiden laatikkoon ja sitä tullaan luultavasti vielä tarvitsemaan. 

Noin klo 10.30 kaikki oli pakattu autoon ja teimme vielä viimeisen katsauksen leiriin varmistuaksemme, että kaikki roskat oli varmasti kerätty mukaan. Nuotion hiillos oli ja aikaisemmin lapioitu kuoppaan ja peitetty hiekalla. Thomas laittoi vielä nuotiopaikan päälle heiniä, jotta paikka vaikuttaisi seuraaville leiriytyjille koskemattomalta.

Portilla täytimme palautelomakkeet, sanoimme Mkomazille Kwaheri ja jatkoimme matkaamme kohti Arushaa. Noin 20 km ennen Moshia pidimme pienen tauon ja ihmettelimme siinä paikallista elämänmenoa. Taivasalla pelattiin biljardia ja paikallinen lihakauppa oli myös melko mielenkiintoinen.

Ostimme pienestä kaupasta kaikille limut ja niitä juodessamme Mikko ja minä emme oikein sulautuneet joukkoon. Ei tarvinnut olla karttaa eikä vyölaukkua vaan näytimme auttamattomasti turisteilta. Huomasimme myös, että Thomasin vesipussi, mikä kulkee mukana käsienpesua varten, oli mennyt rikki. Se roikkuu auton ulkopuolella ja oli hankautunut renkaaseen. Sen saa kuulemma vielä korjattua. 

Matka jatkui kohti Moshin kaupunkia ja kävimme siellä kaupassa ja söimme lounaamme jonkun kuppilan terassilla. Tilasimme kaikille juomat. 4 olutta ja yksi cokis maksoivat alle 5 $. Moshista jatkoimme matkaa ohi Arushan puiston sisäänkäynnin, paikkaan nimeltä Usa river. Täällä purettiin kaikki leiriintymiseen tarvittavat tavarat, koska emme tarvitse niitä Arushan puistossa.

Arushan kansallispuisto otti meidät vaikuttavasti vastaan. Näimme heti alkajaisiksi kirahveja, seeproja, pahkasikoja ja ensimmäiset gueretsat ja ne tekivät meihin vaikutuksen mustavalkoisella turkillaan.

Kiertelimme puistossa ennen hotelliin menoa ja näimme vielä ison lauman paviaaneja, lauman gueretsoja ja 8 kirahvia, jotka olivat melkoisia linssiluteita. Vielä puistosta poistuttuamme näimme kirahveja ja samalla Kilimanjaron huippu paljastui pilvien takaa.

Momella lodgeen tullessamme oli vastassa pieniä ongelmia. Hotellin johtaja oli viety sairaalaan ja kukaan ei voinut hoitaa meidän sisäänkirjautumista. Meidät vietiin kuitenkin aivan ihanaan uudehkoon mökkiin, josta avautui suora näkymä Kilimanjarolle (sikäli kun se ei ole pilvien peitossa). Jätimme tavarat huoneeseen ja kävimme baarissa nauttimassa Kilimanjaro-oluet totta kai! Saimme nyt myös hotellikortin täytettyä ja lähdimme takaisin huoneeseen. Kävimme suihkussa ja sähköjen tultua päälle klo 18.30 laitoimme kaikki akut lataukseen. Ennen suihkua Mikolta löytyi yksi punkki kädestä, onneksi pieni sellainen. Tällä kertaa meillä on myös punkkipihdit mukana, joten irrotus kävi helposti. Marian vatsaan oli myös iskeytynyt tuollainen viheliäinen verenimijä. Emme tiedä levittävätkö nämä punkit mitään vakavia tauteja. Ainakin jonkinlaisen punkkikuumeen niistä voi saada. Meillä on tällä kertaa malarianestolääkkeenä Doximycin antibiootti, joten se toivottavasti suojaa meitä jonkin verran myös ikäviltä tulehduksilta. 

Momella lodgeen tuli illalla kaksi isoa ryhmää, toinen italiasta ja toinen hollannista, ja illallinen oli aika ruuhkainen. Elias tuli myös illalliselle, mutta söi toisten oppaiden kanssa samassa pöydässä. Tässä lodgessa sentään oppaat pääsevät samaan ravintolaan. Meistä on ärsyttävää, että useissa lodgeissa ei opas ole tervetullut ravintolan tiloihin. 

Palasimme takaisin mökkiimme ja sähköjen katkettua klo 22 Mikko oli jo unten mailla. Maria kirjoitteli vielä hetken otsalamppu päässään matkapäiväkirjaa.