20.06.2012 Mbeya - Udzungwa national park

20.06.2012
Mbeya - Udzungwa national park

Saimme nukkua pitkään, koska lähtö on vasta klo 08. Pakkasimme tavarat ja menimme aamiaiselle. Aamiainen oli meidän mittapuun mukaan hieman erikoinen. Tarjolla oli esim. lihapataa, spagettia ja chapata tyylistä leipää. Lisäksi lämpimässä oli joitain harmaita kuutioita, joihin emme valitettavasti uskaltaneet kajota. Söimme siis banaania, paahtoleipää ja kahvia.

Meidät tultiin hakemaan ja kaikki olimme iloisella mielellä. Vitsailimme vielä siitä, että nyt Ludikin oli mukana ajoissa :-) Matka siis alkoi hyvin, mutta ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Noin puolen tunnin ajon jälkeen meidät pysäytti poliisi. Tässä ei ole sinänsä mitään outoa ja yleensä he kysyvät vain ajokorttia. Nyt oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Autossa pitää olla tietyt tarrat näkyvillä. Meidän autossa on 8 kpl mm. vakuutus, vero, kaupalliseen liikennöintiin oikeuttava lupa yms. Tarrat ovat isoja ja meillä ne ovat takaikkunassa. Meidät pysäyttänyt poliisi ilmoitti, että niiden pitäisi olla liimattuna tuulilasiin! Tuo tarramäärä peittäisi kuitenkin suuren osan näkyvyydestä. Tästäpä sitten alkoikin varsinainen episodi. Patrick yritti puhelimitse selvittää asiaa ja vietimme pysäytyspaikalla noin puoli tuntia. Lopputulos oli kuitenkin se, että meidän pitää lähteä poliisiasemalle Mbeyaan. Patrick yritti sanoa, että lain mukaan riittää kun tarrat ovat näkyvillä, sama missä ikkunassa ne ovat. Poliisi kuitenkin kommentoi, että se mikä käy päinsä Arushassa, ei päde täällä. Ei siinä sitten sen kummempaa, kuin kypäräpäinen poliisi hyppäsi automme kyytiin ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Mbeyaa.
Autossa tunteet kuumenivat. Jos Suomessa puhuisi samaan sävyyn poliisille saisi sakot virkavallan halventamisesta/vastustamisesta. Mikko ilmoitti minulle, että nyt ei saa nauraa, mutta aika vaikea oli olla tirskahtelematta. Kaikki (paitsi me) huusivat autossa ja Patrick laittoi ison opaskirjan auton tuulilasia vasten ja sanoi: Olisiko mitään järkeä, että tarrat peittäisivät tuulilasin? Onnettomuus olisi enemmän kuin mahdollinen jos ei näe ulos kunnolla! Autossa volyymi vain nousi ja Patrick puhui puhelimessa melko paljon. Olimme jo takaisin Mbeyassa kun Patrick ojensi puhelimen kyydissämme olevalle poliisille. Puhelu ei kestänyt kovin kauan ja sitten tehtiinkin U-käännös. Emme tiedä kuka puhelimessa oli, mutta hän oli ilmoittanut, että vapauta nämä ihmiset välittömästi. Paluumatka pidätyspaikalle sujui vapauden, veljeyden ja tasa-arvon merkeissä. Pudotimme poliisin pidätyspaikalle, mutta meistä oli ilmeisesti raportoitu kaikille samassa kunnassa oleville pysäytyspaikoille. Meidät nimittäin pysäytettiin kaikilla!

Seuraavalla poliisipisteellä Patrick sai ylinopeussakot ja sen selvittely otti aikansa. Sitä seuraavalla meidät pysäytettiin ja poliisi oli kovin kiinnostunut Patrickin palkasta. Alkoi tuntua jo kiusanteolta. Vielä vähän ennen Mbeyan ja Iringan rajaa poliisi pysäytti meidät ja nyt tuli kommenttia turvavöiden puuttumisesta. Kun pääsimme Iringan puolelle loppui tämä poliisien jatkuva pysäyttely.

Olemme siis matkalla Udzungwaan ja näinhän nyt kävi, että aika alkaa taas käydä vähiin. Mikumin kylässä olimme klo 18.15 ja siitä on vielä yli tunnin ajo puistoon. Alkumatka oli päällystettyä tietä, mutta kun pimeys laskeutui alkoi soratieosuus ja tie on huonossa kunnossa. Hotellissa olimmekin sitten klo 19.30. Hotellin nimi on Twiga ja se on Tanapan omistama. Ei mikään maailman hienoin, mutta ihan kelpo majapaikka.

Hotellin baarissa oli joku Tanapan henkilökuntaan kuuluva mies ja hän tarjosi meille oluet syntymäpäivänsä kunniaksi. Söimme nopeasti illallisen ja menimme nukkumaan, koska huomenna on tiedossa rankka kiipeily Sanjen vesiputoukselle.

Sekalaisia kuvia matkan varrelta:

19.06.2012 Katavi national park - Mbeya

19.06.2012
Katavi national park - Mbeya

Heräsimme 05.20 ja muut olivat jo hereillä. Yöllä joku eläin oli käynyt kaatamassa ranger postin pihan roskiksen.

Tarkoitus olisi lähteä 06.30, mutta hieman epäilemme  aikataulun pitävyyttä. Pakkasimme tavaramme, patjat ja peitot + purimme ja pakkasimme telttasängyt. Juuri muuta taas emme sitten osanneetkaan /saaneetkaan tehdä. Toimimme taas valonnäyttäjinä ja Mikko oli apuna telttojen pakkaamisessa. Niinhän siinä kävi, että 06.30 olimme vielä leirissä ja kaikki oli kesken.

Matkaan pääsimme lähtemään kello 07.20.

Ajoimme takaisin kohti Mbeyaa lyhyempää reittiä. Rangerit olivat sanoneet, että tie olisi turvallinen, koska siellä partioidaan koko ajan ja rosvot viettävät hiljaiseloa aina edellisen keikan jälkeen. Ajelimme Katavin puiston läpi kohti ulosmenoporttia ja vielä puisto pääsi yllättämään meidät. Keskellä tietä seisoi lauma isohevosantilooppeja. Nämä ovat ymmärtääksemme melko harvinaisia. Kiitos Katabin hengelle näiden eläinten kohtaamisesta ja siitä, että pääsimme turvallisesti isommalle tielle. Isohevosantiloopeista ei ole kuin muutama kuva, koska olimme poistaneet kameroista muistikortit. Jos meidät olisi ryöstetty niin eivät olisi saaneet tärkeimpiä, eli kuvia. Muistikortit olivat sukkiemme sisällä :-)

Nyt matka olikin sitä tuttua töyssyistä tietä, jota vielä tietyöt hidastivat.

Matkalla pidimme myös lounastauon

Reitti vei taas Tunduman kautta

Mbeyassa olimme jo kuitenkin klo 18.00 aikaan. Hotellissa meille kävi oikea onnenpotku, nimittäin varaustamme ei löytynyt. Ainoa huone mikä oli vapaana oli Serengeti-sviitti. Tämä kelpasi meille erittäin mainiosti!

Asettauduimme huoneeseen ja laitoimme taas kaikki akut lataukseen. Istuimme välillä omalla patiolla ja kävimme illallisella. Valitettavasti 11 tunnin ajopäivän jälkeen emme jaksaneet kovinkaan paljon nauttia sviitistä, vaan heti illallisen jälkeen nukkumatti heitteli unihiekat silmiimme.

15.06.2012 Mbeya - Katavi

15.06.2012
Mbeya - Katavi

Kello soi 05.30, jotta ehtisimme aamiaiselle, jonka pitäisi alkaa klo 06. Pakkasimme rinkat valmiiksi ja tasan klo 06 olimme ravintolan edessä. Sisällä oli aivan pimeää. Joku hotellin huoltomies tuli paikalle ja meni koputtamaan erästä ovea. Ovesta ilmestyi nainen aivan unenpöpperössä ja meni keittiöön sytyttämään tulia ja laittamaan aamiaista alulle. Aamiaiseksi saimme kupit kahvia ja paahtoleivät, koska emme voineet jäädä odottamaan aamiaisen valmistumista. Meidät tultiin noutamaan klo 06.30 ja olimme jo muutaman minuutin myöhässä.

Meitä jo odotettiinkin ja avauduimme ensi töiksemme Patrickille näistä "ongelmistamme". Ihmettelimme kun niitä ei kauheasti noteerattu, mutta syy selvisi. Meille ilmoitettiin käsillä olevasta suuremmasta ongelmasta. Kokkimme Ludi on kadonnut! Emme ensin meinanneet uskoa, mutta ei miestä autossakaan näkynyt, joten totta tämä asia oli.

Kokkimme Ludi ja Thomas nukkuivat samassa hotellissa. He olivat menneet illalla syömään ja katsomaan telkkarista jalkapalloa. Thomas oli lähtenyt nukkumaan ja kehottanut Ludia lähtemään myös, johon hän ei ollut suostunut vaan ilmoittanut katsovansa vielä futista. Thomas heräsi aamulla huoneestaan yksin, Ludi ei ollut tullut. Hän ei vastannut myöskään puhelimeensa. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin miesten majapaikan lähelle. Kyselimme oliko Ludi jäänyt juhlimaan vai onko hänelle sattunut jotain, mutta mistäpä Thomas ja Patrick olisivat sitä tienneet.

Juuri kun olimme päässeet majapaikan luokse Thomasin puhelin soi. Siellä soitteli Ludi ja oli kuulemma juuri tulossa. Herra oli ottanut hotellista oman huoneen, nauttinut paljon virvokkeita ja ilmeisesti juhlinut pitkään. Thomas ja Patrick antoivat Ludin kuulla kunniansa. Sanaakaan emme ymmärtäneet swahilin kielisestä keskustelusta, mutta äänenpainot eivät olleet kovin ystävällisiä. Ludin silmät olivat aivan punaiset, naama kohtuullisen turvoksissa ja ääni kovin karhea. Kun sanallinen höykytys loppui, Ludi nukahti välittömästi. Lähdimme matkaan kohti Katavia 40 minuuttia myöhässä, mikä ei ollut ollenkaan hyvä asia. Kataviin on matkaa 550 km.

Matkasimme ensin kohti Tundumaa, joka on Tansanian ja Sambian rajalla. Mbeyasta Tundumaan johtava tie oli vielä hyvää päällystettyä tietä. Kaupunkia lähestyttäessa liikenne vilkastui ja itse kaupunkikin oli todella vilkas.

Patrick ja me jäimme tankkaamaan ja muut lähtivät ruokaostoksille. Ruokaostoksiin piti mennä kuulemma 5 minuuttia, mutta tämä oli tietenkin aivan liian optimistinen arvio. Patrick lähti vielä ostamaan Konyagia ja me ihmetelimme paikallista rengasfirmaa. Auton rengas irroitettiin vanteelta käsin. Aika raskaan näköistä työtä!

Kun Patrick palasi ostoksineen niin Thomas ja Ludi eivät olleet vielä palanneet. Aikaa oli kulunut 40 minuuttia. Puhelun jälkeen ilmeni, että he olivat kilometrin päässä kukkulalla. Ajoimme ylös, mutta miehiä ei näkynyt. Olimme ajaneet ohi. Lähdimme takaisin alaspäin ja ny Ludi oli huitomassa tien vieressä ja Thomas oli viimeisillä ostoksilla. Näissä pienemmissä kaupungeissa ei supermarketeja ole. Löytyy pieniä kojuja, joissa myydään milloin mitäkin. Jatkoimme matkaa kohti Katavia ja nyt se riemu alkoi, nimittäin erittäin huono hiekkatie. Hommaa pahensi vielä se, että viereen tehtiin uutta isoa tietä ja pikkutie poukkoili välillä rakennettavana olevan tien yli ja matkalla oli myös paljon kiertoteitä.

Uusi tie näytti osittain melko valmiilta, mutta tiellä oli esim. keskeneräinen silta ja pudotusta ennen sitä olisi ollut useita metrejä. Lisäksi uudella tiellä oli yli metrin leveitä ja syvyisiä kaivantoja, mutta tietystä syystä tämän aiheen käsittely jääköön tähän.

Lounaan söimme lounaslaatikoista hieman Sumbawangan jälkeen. Sumbawanga on viimeinen isompi kaupunki ennen Katavin luonnonpuistoa. Päätimme ajaa Katavin luonnonpuistoon pienenpää tietä, joka johtaa Ikuun alueelle, jossa leiripaikkamme sijaitsee. Yleensä puistoon kaiketi mennään Sitaliken pääportin kautta. Valitsemamme reitti kuitenkin säästää aikaa, joka on jälleen kerran vähissä.

Kun pääsimme sisään puistoon, oli jo melko hämärää. Asiaa ei auttanut sekään, että kukaan ei tiennyt missä Ikuun vartioasema on. Pienkoneiden lentokenttä löytyi ja sinne johtavalta tieltä löytyi myös kyltti uudelle Ikuu ranger postille. Saimme sieltä puistonvartijan mukaamme, joka lähti näyttämään meille tietä Ikuun vanhalle ranger postille, jonka lähellä erityisleirintäalueemme sijaitsee. Nyt oli jo aivan pilkkopimeää.

Puistonvartija näytti meille tarkoitetun erityisleirintäalueen. Paikka oli joen tasossa ja joen puolella kasvoi puolitoistametristä heinää. Toisella puolella oli pensasryteikkö. Ei vaikuttanut kovin turvalliselta paikalta varsinkaan näin yön pimeydessä kun virtahepojen äänet vielä toivat oman sävynsä tunnelmaan. Keskustelimme paikasta Thomasin, Patrickin ja puistonvartijan kanssa ja lopputuloksena oli se, että leiriydymme ainakin ensimmäisen yön vanhan Ikuu ranger postin pihalla. Kun käänsimme auton keulan kohti yöpaikkaamme, sen valoissa 2 metrin päässä seisoi virtahepo laiduntamassa. No heinää ainakin riitti! Olimme tyytyväisiä päätöksestämme siirtyä pois joen rannalta.

Sitten alkoikin hauskin osuus, nimittäin auton purkaminen ja leirin pystytys. Valoina käytössä oli auton valot, pari ledilyhtyä ja otsalamput. Kun kamat saadaa purettua, saadaan kaasuvalo myös päälle. Kaikki purkivat ja kantoivat. Saimme apuumme myös kaksi riistanvartijaa. Pystyyn laitettiin vain meidän teltta ja messiteltta, jossa miehet nukkuvat tämän yön. Pystytysvaiheessa meistä oli apua lähinnä valonnäyttäjinä, mutta sekin on tärkeä homma. Teltat saatiin pystyyn ja sovimme Ludin kanssa, että syödään jotain yksinkertaista. Illalliseksi salaattia ja spagetti bolognesea. Ruoka maistui kaikille, koska kello oli jo 21.30 ja sapuskan jälkeen menimme heti nukkumaan. Yöuniamme siivitti virtahepojen ääntely.

PS. Vessa tulee olemaan meille ongelma. Puskassa ei oikein sopisi käydä vaan pitäisi käyttää ranger postin vessaa. Se on tietenkin mallia kyykkyposliini. Illalla kun vessalle tuli tarvetta siellä oli todella iso hämähäkki. Maria ryntäsi saman tien ulos vessasta ja Thomas ja Ranger ihmettelivät hieman käytöstä. He kävivät tarkastamassa tilanteen ja tämä hämähäkki ei kuulemma pure, eikä ole vaarallinen. Se meni piiloon seinässä olevaan sementtihalkeamaan ja uskalsimme käydä nopeasti vessassa. Jos yöllä tulee tarve, menemme pusikkoon.

Kuvia vielä tältä päivältä:

14.06.2012 Ruaha - Mbeya

14.06.2012
Ruaha - Mbeya

Heräsin jo 05 koska luonto kutsui. Herätin samalla myös Mikon, joka ei valitettavasti saanut enää unta, vaikka olisimme voineet nukkua vielä 06.30 asti. Heti aamun sarastaessa alkoi leirin purkaminen ja pakkaaminen. Lähdön piti tapahtua klo 08, mutta emme onnistuneet tässä aikataulussa. Tavaraa on paljon. Telttoja 4 kpl ja niiden lisäksi suihku- ja vessateltat.  Leirin purkamisessa saamme sentään vähän auttaa. Voimme purkaa omat sängyt, luoda vessakuopan umpeen ja auttaa Thomasia telttojen purkamisessa. Lisäksi erittäin hyödyllinen virka on auton oven avoinna pitäjä :-)

Tavarat mahtuvat juuri ja juuri autoon, mutta tyhjää tilaa ei jää. Erityisleirintäalueelta lähdettäessä ei saa jäädä muita jälkiä käynnistä kuin nuotiopaikka ja tässä mielestämme onnistuimme.

Portille ajo kesti tunnin ja sieltä hiekkatietä 2 tuntia Iringaan, jonne saapuessamme kello oli 12. Kävimme Thomasin kanssa vaihtamassa rahaa. Odotin itse ulkona ja turvallista oli kun rahanvaihtopisteen edessä seisoo aseistettu vartija. Patrick oli lähtenyt tällä välin tankkaamaan ja kävelimme bensikselle.

Kävimme täällä myös vessassa ja vaikka kaikenlaisia vessoja on tullut koettua, tämä oli pahin kaikista. Vessassa ei ollut mitään vettä millä olisi voinut kyykkymallin "pöntön" huuhdella. Lattia lainehti ja ammoniakin huurut kirvelivät silmiä. Ei muuta kuin lahkeiden kääriminen polviin ja hengityksen pidätys ja nopea toimitus! Kun olimme saaneet asiamme toimitettua Thomas ja Ludi olivat lähteneet ostoksille. Siinä piti mennä 10 minuuttia, mutta aikaisemmista reissuista oppineena tähän ei voinut luottaa. Aikaa meni lopulta 40 minuuttia. Jäiden hankinta oli tuottanut ongelmia.

Matka jatkui kohti Mbeyaa ja sitähän riitti. Tie on onneksi päällystetty mutta välimatkaa on noin 450 km. Matkalla oli myös paljon tietöitä, jotka hidastivat menoa. Lounaan söimme eucalyptus-metsikössä.

Saavuimme Mbeyaan pimeässä. Hankintalistalla oli vielä vettä ja konyagia. Kaupasta ei taaskaan saanut alkoholia, mutta vedet saimme ostettua ja Patrick lupasi hoitaa paikalliset juomat. Meidät vietiin hotelliin ja se olikin oikein viihtyisä. Hotellina meillä oli Beaco Hotel. Suomalaiseen tapaan menimme aivan ensimmäiseksi ottamaan baariin oluet. Baari on ulkona ja täällä on todella kylmä, koska Mbeya sijaitsee 2000 m korkeudessa.

Huoneessa uudelleen pakkasimme tavaramme ja latasimme kaikki mahdolliset akut. Söimme illallisen hotellin ravintolassa, ja jostain syystä hotellille ei ollut tullut tieto, että ruoan pitäisi sisältyä huoneemme hintaan. No tämä nyt ei paljon haitannut, koska pippuripihvit ranskalaisilla maksoivat noin 5,5 USD / kpl. Olivat ihan maittavia. Sitten huoneeseen, suihkuun ja nukkumaan. Kello oli nukkumaan mennessä 24 ja herätys aamulla 05.30.