12.01.2011 Tansania 2011 Arusha national park – Ngorongoro, Ndutu, special campsite

12.01.2011 Tansania 2011 Arusha national park – Ngorongoro, Ndutu, special campsite

Aamulla aikainen herätys klo 05.45 ja vielä viimeisten tavaroiden pakkaus ja suihku, koska seuraavat 5 päivää olemme leirissä. Kilimanjarokin näyttäytyi vielä meille.

Arushan puisto herätti meidät kauniisti, koska ensin näimme kirahvin, joka seisoi keskellä tietä eikä välittänyt meistä mitään. 

 Näimme vielä ennen puistosta poistumista useita kirahveja.

Ajoimme Usa riverin kylään ja Faustin ja Thomas olivat jo siellä tavaroiden kanssa odottamassa. Leiritavarat olivat pari päivää Faustinin luona. Autoimme auton pakkauksessa ja matkamme jatkui klo 10.30 ja suuntasimme kohti Arushaa ostamaan lisää tarvikkeita. Matkalla Thomas jätti Ambureniin yhden ylimääräisen kylmälaukun, jota emme tarvitse ja se veisi vain turhaan tilaa. 

Matkalla oli aika paljon liikennettä ja autot soittivat torvia. Ihmiset olivat matkalla hautajaisiin, koska noin viikko sitten vaalien jälkeisissä levottomuuksissa oli kuollut kaksi ihmistä ja heidät haudataan tänään. Epäilyksiä leijuu ilmassa, että vaalituloksia olisi väärennetty ja tästä syystä levottomuuksia on ollut. Emme onneksi törmänneet mihinkään mielenosoituksiin.

Ensin menimme tankkaamaan. Tankkeihin meni 133 litraa dieseliä ja se maksaa 1720 tsh / l. Tämän jälkeen Faustin ja Thomas lähtivät torille ja me olimme pienellä sivukujalla heitä odottelemassa. 

Sinne toimitettiin iso pahvilaatikko täynnä vihanneksia. Kun ostokset torilta oli suoritettu, kaikki muut paitsi Thomas lähtivät supermarketiin. Thomas jäi vielä hoitamaan joitain asioita. 

Kello oli nyt noin 12 ja Arusha on tähän aikaan kovin ruuhkainen ja Thomas tulisi Shop Riteen kävellen. Tämä kauppa on kai Arushan ainoa iso supermarket ja me länsimaalaiset olimme siellä hyvin edustettuna. Mukaamme lähti 36 kpl puolentoista litran pulloa vettä, hieman punaviiniä ja Konyagia. Thomasia saimme odottaa kaupan pihalla kohtuullisen kauan ja hänen piti vielä käydä kaupassa. Elias rupesi hieman hermostumaan viivytyksistä, minkä ymmärsimme, koska seuraavaan leiripaikkaamme Ndutuun on vielä pitkä ajomatka. 

Kävimme vielä kuitenkin nopeasti tervehtimässä Eliaksen veljen talon rakennustyömaalla, josta saimme papaijoita. Hieman hävetti kun ajamme pihaan, viemme hedelmiä puista, vaihdamme muutaman sanan ja jatkamme matkaa. 

 

Seuraava pysähdyspaikka oli Mto wa Mbu:ssa, josta mukaan ostettiin banaaneja. Elias yllätti meidät tuomalla autoon meille kylmät oluet. Kuulemma virkistykseksi, koska matka oli ollut pitkä. Kylmä juoma maistuikin taivaalliselle. 

Söimme lounaamme jossain matkamuistomyymälän pihalla ja seuraava pysähdys oli Maku-Yunin kylässä, josta ostettiin hiiliä. Paikalle tuli myös sitkeä mies, joka möi T-paitoja. Maria ihastui yhteen ja saimme sen mukaamme hintaan 15000 tsh = 10 $. Pitkään ei ajo tästäkään kylästä eteenpäin kestänyt kun taas pysähdyttiin. Nyt olimme Karatun kylässä ja auton katolla oleva iso vesitankki täytettiin. Yksi kumihihnoista, joilla tankki kiinnitetään auton katolle katkesi, ja uuden hihnan hankinnassa kesti jonkin aikaa. Tankki on valtavan iso ja sen nostaminen on oma hommansa. 

Vihdoin saavuimme Ngorongoron puiston portille ja tutut paviaanit olivat vastassa. Yksi tuli hyppelemään auton konepellille ja auton ikkunat on syytä pitää kiinni. Sää oli todella pilvinen ja välillä satoi. 

Yksi pieni ongelma meillä alkaa olla edessä. Kello oli jo 16 ja matkaa Ndutuun on yli 80 km ja viimeiset 15 km siitä on huonossa kunnossa. Rupesimme ajamaan aikaa vastaan. Valoisaa aikaa on jäljellä enää 3 tuntia. 

Ajaessamme Ngorongoron kalderaa kiertävää tietä vastaamme tuli leijonia. Ehdimme ottaa niistä muutaman kuvan. Muut turistit pitivät meitä kaiketi hulluina kun leijonat olivat todella lähellä autoja ja me vaan paahdamme eteenpäin. 

Oldupain kohdalla matkaan tuli lisää haasteita. Taivaan hanat aukesivat oikein kunnolla. Mitään ongelmia ei tästä vielä seurannut koska tie oli vielä sorapohjainen. Loppu 15 km olikin sitten mielenkiintoista. Tienpohjaa kutsutaan nimellä black cotton soil ja se on kastuessaan erittäin liukasta, ehkä saippuaan verrattavaa. Ajo olikin melkoista luistelua. Eliasta rupesi naurattamaan kun Thomas oli luistelemisesta melkoisen jännittynyt, mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä. Tarkkaavaisuus hieman herpaantui ja vedimme luisussa 180 astetta ympäri. Tämän jälkeen neliveto kytkettiin päälle ja seuraavassa luisussa liukukäännös olikin vain 90 astetta.

Vihdoin tulimme ilman lisäongelmia Ndutun ranger postille ja meidän erityisleirintäalueeksi ilmoitettiin numero 5. Hankalaksi asian teki se, että kukaan ei tiennyt missä se sijaitsee ja rangereiden ohjeet olivat hieman ylimalkaisia. 

Löysimme leirintäalueet numerot 3,4 ja 6, mutta meidän leirin tienviittaa ei löytynyt. Saimme numero nelosella leiriytyviltä jotain ohjeita, mutta ne eivät johdattaneet meitä perille. Kello oli jo 18.30 ja hämärä alkoi laskeutua. Tästä alkoi päämäärättömän tuntuinen ajelu pitkin hämärtyvää savannia, kunne Elias huutaa: Hold on! Tähän täytyy todeta, että ei se vauhti mitään, mutta se äkkipysäys! Vauhtia ei ollut kuin noin 25 km / h ja ajoimme suoraan syvään kuoppaan. Kuskin puoleinen eturengas upposi siihen ja tulos oli sama kuin olisi ajanut seinään. Koska rysäys tuli pahemmin sille puolelle missä Maria istui niin Marian reiteen tuli kova tärsky kun lentomatka penkiltä pysähtyi kuskin takana olevaan metallitankoon. Tästä selvittiin onneksi isolla mustelmalla. Mikon törmäystä pehmensi edessä oleva rinkka. Kokki pysyi takapenkillä paikallaan varmaan sen takia, että on suunnilleen kiilattu tavaramäärän keskelle. Faustin istuu niin ahtaasti takapenkin keskellä, että Ngorongoron portilla kävi hauska tapaus. Puistovirkailija tuli tarkistamaan, että autossa on ilmoitettu määrä porukkaa ja kurkki ikkunoista sisään lopulta kysyen, missä puuttuva yksi ihminen on. Nauraen kerroimme, että kyllä hän sieltä kaman keskeltä löytyy. 

Pääsimme kuopasta ylös ja sama hortoilu jatkui. Lopulta kysyimme Eliakselta mitä teemme jos leiripaikkaa ei löydy. Elias vastasi, että sitten vaan leiriydymme johonkin. Aika pian tämä päätös tehtiinkin ja Elias ilmoitti, että leiriydymme tuohon ison puun alla. Pilkkopimeään oli enää puoli tuntia, eikä nytkään valoa juuri ollut. Tavarat purettiin vauhdilla ja telttojen pystyttäminen alkoi. Faustin pystytti keittiötä ja Maria toimi hänelle valonnäyttäjänä. Mikko auttoi telttojen pystyttämisessä. Leiriä kasatessamme joimme viiteen pekkaan puolen litran pullon Konyagia. Se tuli varmaankin meille kaikille tarpeeseen. 

Illallinen oli klo 21 ja tässäkin kiireessä meillä oli 3 ruokalajia. Alkukeitto, spagetti bolognese ja jälkiruokana papaijaa. 

Koska täällä on satanut runsaasti leiri muistuttaa liejuista jalkapallokenttää. Muta tarttuu mukavasti lenkkareihin, joiden pohjassa sitä on takertuneena usean sentin kerros. Inspiroimme muovikassista kenkäalustan teltan sisäpuolelle. Kenkiä ei voi jättää teltan ulkopuolelle, koska hyeena saattaisi ottaa ne matkaansa. 

Vetäydyimme telttaan nukkumaan noin 22.30 ja miehet jäivät vielä viimeistelemään leiriä. Messitelttaa ei pystytetä, koska ruoat on pidettävä autossa eläinten takia. Untamme hieman varjostaa mahdollinen leiriin liittyvä ongelma. Mehän vain iskimme leirimme pystyyn johonkin ja on erittäin mahdollista, että emme saa jäädä tähän paikkaan. Se tietää sitten huomenna leirin purkua ja kasaamista uudelleen. Miten käy, sen näyttää yksin huominen.

11.01.2011 Tansania 2011 Arusha national park, Momella lodge

11.01.2011 Tansania 2011 Arusha national park, Momella lodge

Kello oli soimassa 06, mutta Maria heräsi pirteänä jo klo 05.30. Aurinko rupesi pikkuhiljaa nousemaan ja toivoimme näkevämme Kilimanjaron auringon noustessa, mutta tällä kertaa sää ei suosinut ja Kili pysyi täysin pilviverhon takana.

Elias käveli mökkimme ohi ja kysyimme onko lodgesta mahdollista saada kahvia jo ennen aamiaista, joka alkaa vasta klo 07.30. Elias kysyi hotellin henkilökunnalta asiaa ja ilmoitti, että meille tuodaan kohta kahvit huoneeseen. Nostimme pöydän ja tuolit terassille ja kohta saimmekin nauttia aamukahvista.

Myös 3 koiraa ilahdutti meitä juoksentelemalla mökkimme edessä.

Muut hotellivieraat heräilivät pikkuhiljaa ja kahvipöytämme herätti heissä kiinnostusta. Ilmeisesti ainakin hollantilaisten ryhmä on matkansa alussa, koska naapurimökin mies luuli meitä ryhmän jäseniksi ja yritti keskustella kanssamme hollanniksi. Emme valitettavasti ymmärtäneet sanaakaan. 

Elias liittyi seuraamme aamiaiselle ja klo 08 oli aika suunnata puistoon ja mikä päivä tästä oli tulevakaan! Lähdimme ensin Ngurdoton kalderan näköalapaikalle ja matkalla näimme mm. gueretsoja, paviaaneja, vaellusmuurahaisia ja yhden kotkan.

Kalderassa ei ollut muuta elämää kuin lauma puhveleita. Kävimme yhteensä kolmella eri näköalapaikalla ja maisemat olivat hienot.

Jatkoimme matkaamme kohti järviä ja edessämme oli todella hitaasti ajava umpikattoinen jeeppi. Yritimme päästä sen ohi ja yhtäkkiä jeepin kuski iskikin liinat kiinni. Meidän oppaamme Elias joutui hieman sompailemaan välttääkseen peräänajon ja ihmetteli mitä kummaa toisen auton kuski oikein tekee. Kun pääsimme autosta ohi, näimme sen kuskina olevan turistin ja se selittää kaiketi tuon kummallisen ajotyylin.

Mikko huomasi lauman vesiantilooppeja ja kurvasimme ensin niitä katsomaan ja sitten jatkoimme kohti Iso-Momellajärveä.

Kaikki muut autokunnat näyttivät olevan picnic-paikalla, mutta me jatkoimme matkaamme sen ohi. Tämä oli Eliakselta hyvä ratkaisu, nimittäin näimme ensin Afrikan kruunukurjen ja jäimme sitä ihastelemaan.

Ihmettelimme hieman kruunukurjen käytöstä ja huomasimmekin vaanivan servaalin.

 
Saimme ihastella tätä kissaeläintä melko pitkän, kunnes se poistui paikalta.

Huvittavaa tässä oli se, että samaan aikaan kun me ihastelimme servaalia, muut turistit tuijottivat picnic-paikalla tyhjää järveä. Servaali ei ole Arushan puistossa yleinen tuttavuus. Elias sanoi käyvänsä vuoden aikana puistossa noin 15 kertaa ja tämä oli ensimmäinen kerta kun hän näki täällä servaalin.

Kiersimme järvet ja nautimme maisemista ja sadoista flamingoista. Näimme niin paljon eläimiä ajollamme, että myöhästyimme hotellin lounaalta.

Saimme kuitenkin vielä vatsamme täyteen ja sen jälkeen lepäilimme pari tuntia.

Ilta-ajolle lähdimme klo 16. Päätimme suunnata taas järville ja se kannatti. Järvellä oli lukemattomia flamingoja, jotka välillä lennähtelivät järven yllä.

Viivyimme paikalla kauan ja lopulta alkoi sataa. Saimme flamingojen kanssa samaan kuvaan myös osittaisen sateenkaaren. Kävimme näköalapaikalla ja täältä saimme kuvan, jossa kokonainen sateenkaari kaartuu järven ylle.

Nyt oli kuitenkin pakko lähteä kohti puiston porttia, koska kello läheni kuutta ja puisto sulkeutuu.

Näimme vielä tien vieressä puhveleita, seeproja ja pahkasikoja.

Yhtäkkiä Elias jähmettyi ja sanoi edessämme olevan 2 hyeenaa. Hän ilmoitti, ettei usko silmiään, nimittäin hän ei ole nähnyt aikaisemmin hyeenoitakaan Arushan puistossa. Me taidamme olla melko onnekkaita. Arusha on 10. puisto, jossa olemme Tansaniassa vierailleet. Olimme sitä mieltä, että puisto halusi juhlia kanssamme tätä saavutusta ja antoi parastaan.

Illalla ei lodgessa tapahtunut mitään ihmeellistä. Söimme illallisen, pakkasimme rinkat, joimme pari olutta ja painuimme nukkumaan. Tässä vielä muutama kuva Momella lodgesta

10.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park – Arusha national park, Momella lodge

10.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park – Arusha national park, Momella lodge

Herätys 06.30 ja olimme aika väsyneitä, koska paviaanien huudot pitivät meitä hereillä. Portilla sanottiin, että tämä on yhden leopardin reviiriä, joten varoitushuudot saattoivat johtua siitä. 

Aamiaisena tänään meillä oli ananasta, papaijaa ja punainen banaani, joita Thomas oli tuonut tilaltaan Amburenista. Paistettua kananmunaa, nakkeja, tomaattia ja perunaa ja tietenkin mehu + kahvi.

Leirin purkaminen aloitettiin heti aamiaisen jälkeen ja tarkoitus olisi päästä lähtemään noin klo 10. Meistä ei ole paljon hyötyä purkamisessa, mutta tavaroiden kantamisessa voimme olla avuksi. 

Siirrymme seuraavaksi Arushan kansallispuistoon ja sinne ajaminen kestää 3-4 tuntia. Majoitumme Momella lodgeen, joka on John Waynen tähdittämän Hatari-elokuvan kuvauspaikka. 

Viime reissuun olimme varautuneet rullalla ilmastointiteippiä ja se tulikin silloin tarpeeseen, kuten myös tällä reissulla.  Aamulla näimme kun kokki Faustin yritti saada teippiä irti pienestä perusteippirullasta. Hän tarvitsi sitä kaasupullon suuttimen peittämiseen. Kaivoimme tavaroistamme ilmastointiteippirullan ja homma sujui huomattavasti sutjakkaammin. Faustin pakkasi teipin leiritavaroiden laatikkoon ja sitä tullaan luultavasti vielä tarvitsemaan. 

Noin klo 10.30 kaikki oli pakattu autoon ja teimme vielä viimeisen katsauksen leiriin varmistuaksemme, että kaikki roskat oli varmasti kerätty mukaan. Nuotion hiillos oli ja aikaisemmin lapioitu kuoppaan ja peitetty hiekalla. Thomas laittoi vielä nuotiopaikan päälle heiniä, jotta paikka vaikuttaisi seuraaville leiriytyjille koskemattomalta.

Portilla täytimme palautelomakkeet, sanoimme Mkomazille Kwaheri ja jatkoimme matkaamme kohti Arushaa. Noin 20 km ennen Moshia pidimme pienen tauon ja ihmettelimme siinä paikallista elämänmenoa. Taivasalla pelattiin biljardia ja paikallinen lihakauppa oli myös melko mielenkiintoinen.

Ostimme pienestä kaupasta kaikille limut ja niitä juodessamme Mikko ja minä emme oikein sulautuneet joukkoon. Ei tarvinnut olla karttaa eikä vyölaukkua vaan näytimme auttamattomasti turisteilta. Huomasimme myös, että Thomasin vesipussi, mikä kulkee mukana käsienpesua varten, oli mennyt rikki. Se roikkuu auton ulkopuolella ja oli hankautunut renkaaseen. Sen saa kuulemma vielä korjattua. 

Matka jatkui kohti Moshin kaupunkia ja kävimme siellä kaupassa ja söimme lounaamme jonkun kuppilan terassilla. Tilasimme kaikille juomat. 4 olutta ja yksi cokis maksoivat alle 5 $. Moshista jatkoimme matkaa ohi Arushan puiston sisäänkäynnin, paikkaan nimeltä Usa river. Täällä purettiin kaikki leiriintymiseen tarvittavat tavarat, koska emme tarvitse niitä Arushan puistossa.

Arushan kansallispuisto otti meidät vaikuttavasti vastaan. Näimme heti alkajaisiksi kirahveja, seeproja, pahkasikoja ja ensimmäiset gueretsat ja ne tekivät meihin vaikutuksen mustavalkoisella turkillaan.

Kiertelimme puistossa ennen hotelliin menoa ja näimme vielä ison lauman paviaaneja, lauman gueretsoja ja 8 kirahvia, jotka olivat melkoisia linssiluteita. Vielä puistosta poistuttuamme näimme kirahveja ja samalla Kilimanjaron huippu paljastui pilvien takaa.

Momella lodgeen tullessamme oli vastassa pieniä ongelmia. Hotellin johtaja oli viety sairaalaan ja kukaan ei voinut hoitaa meidän sisäänkirjautumista. Meidät vietiin kuitenkin aivan ihanaan uudehkoon mökkiin, josta avautui suora näkymä Kilimanjarolle (sikäli kun se ei ole pilvien peitossa). Jätimme tavarat huoneeseen ja kävimme baarissa nauttimassa Kilimanjaro-oluet totta kai! Saimme nyt myös hotellikortin täytettyä ja lähdimme takaisin huoneeseen. Kävimme suihkussa ja sähköjen tultua päälle klo 18.30 laitoimme kaikki akut lataukseen. Ennen suihkua Mikolta löytyi yksi punkki kädestä, onneksi pieni sellainen. Tällä kertaa meillä on myös punkkipihdit mukana, joten irrotus kävi helposti. Marian vatsaan oli myös iskeytynyt tuollainen viheliäinen verenimijä. Emme tiedä levittävätkö nämä punkit mitään vakavia tauteja. Ainakin jonkinlaisen punkkikuumeen niistä voi saada. Meillä on tällä kertaa malarianestolääkkeenä Doximycin antibiootti, joten se toivottavasti suojaa meitä jonkin verran myös ikäviltä tulehduksilta. 

Momella lodgeen tuli illalla kaksi isoa ryhmää, toinen italiasta ja toinen hollannista, ja illallinen oli aika ruuhkainen. Elias tuli myös illalliselle, mutta söi toisten oppaiden kanssa samassa pöydässä. Tässä lodgessa sentään oppaat pääsevät samaan ravintolaan. Meistä on ärsyttävää, että useissa lodgeissa ei opas ole tervetullut ravintolan tiloihin. 

Palasimme takaisin mökkiimme ja sähköjen katkettua klo 22 Mikko oli jo unten mailla. Maria kirjoitteli vielä hetken otsalamppu päässään matkapäiväkirjaa.