22.01.2010 Ngorongoro Ndutu - Ngorongoron kaldera

22.01.2010 Ngorongoro Ndutu - Ngorongoron kaldera

Maria heräsi ennen aikojaan ja klo 6.30 Mikkokin heräili ja suoritimme aamutoimet. Suomalainen sananlasku "ei kahta ilman kolmatta" pätee nähtävästi myös täällä. Marialta löytyi kolmas punkki, tällä kertaa pakarasta. Ei kovin mukava asia!

Kävimme aamiaisella ja ihmettelimme taas erilaisia kulttuureita. Jostain idempää tullut porukka söi omia nuudeleitaan, täyttivät oman termospullonsa teevesiautomaatista ja lopuksi ottivat meidän pöydästä kaikki paperiservietit mukaansa. Klo 08 oppaamme oli noutamassa meitä. Ajoimme Ngorongoron kalderan alasmenotielle, mutta täällä tulikin ongelmia. 

Oppaamme oli maksamassa puiston pääsymaksua, mutta systeemi olikin muuttunut. Maksu pitääkin nykyään suorittaa turismitoimistossa, joka taas sijaitsee hyvin lähellä Ngorongoro Wildlife Lodgea. Ei muuta kuin takaisin. Kun ajoimme toimiston pihaan Mikko tuumasi, että tuolla seisoo ihan Ollin näköinen mies. Mietti sitten vielä, että eihän se nyt voi Olli olla, mutta ei Tansaniassa nyt niin paljon Ollin näköisiä miehiä liiku, joten tapasimme Ollin uudelleen ja ehdimme rupatella tovin.

Kysyimme Ollilta mm. punkeista ja puremia kuulemma kannattaa tarkkailla. Hän kiinnitti myös huomiota Mikon nilkkoihin ja jalkateriin, jotka ovat aika kamalan näköiset. Emme ole vielä tottuneet paikallisiin hyttysiin, saati tsetsekärpäsiin, joten jälki on sen mukaista. Tsetsekärpäsen puremasta syntyy ainakin meille ensin kamala vesirakkula ja sen jälkeen ne tulehtuvat. Maria on päässyt hyttysten suhteen vähemmällä, mutta "voittaa" punkeissa. Mikolla tulehdus jaloissa on niin paha, että illalla piti aloittaa antibioottikuuri. 

Lähdimme uudestaan kalderan portille ja tällä kertaa myös pääsimme jatkamaan matkaa alas asti.. Korkeuseroa on noin 600 m ja näkymät ovat upeat, mutta nyt toisella kerralla ei tullut ihan samaa fiilistä kuin ensimmäisellä. Silloin kaikki oli ihan uutta, mutta edelleen olemme sitä mieltä, että maisema on kaunein näkemämme. 

Seeproja, gnuita ja flamingoja oli huomattavasti enemmän kuin 2 vuotta sitten. Eläimet ovat täällä todella tottuneita autoihin ja välillä hyvä jos viitsivät väistää. Eikä toisaalta eläinten tarvitse autoja väistellä, koska heillä on kaikissa puistoissa ehdoton etuajo-oikeus. Seeproilla on paljon varsoja, mutta gnut eivät ole vielä poikineet. 

Näimme yhteensä 6 sarvikuonoa, mikä on paljon, koska kraatterissa elää niitä noin 18 kpl. 

Picnic paikka oli samanlainen kuin edelliselläkin kerralla ja hyökkäävien haukkojen vuoksi söimme autossa. Haukat nimittäin hakevat helppoa saalista ja vievät eväät turistien käsistä ja viiltävät kynsillään siinä sivussa.

Syödessämme saderintama lähestyi ja ukkonen jyrähteli kumeasti. Lähdimme jatkamaan ajoa ja ehdimme pois sateen alta. Jatkoimme siihen suuntaan, jossa oli kamala kasa autoja ja syykin selvisi. Ruohikossa oli 4 naarasleijonaa, keskellä tietä puhvelinraato ja sen vieressä iso urosleijona nukkumassa. Komeaa katseltavaa kyllä, mutta automäärä oli melkoinen. Tosin leijonia autot eivät tuntuneet häiritsevän. Massu täynnä puhvelia päivälepo maistuu. 

Kävimme vielä Lerain metsässä ja matkalla ihailimme sarvikuonoja. 

Metsäretken jälkeen katsastimme leijonat uudelleen. Nyt ei ollut kuin yksi autokunta paikalla. Leijonat eivät olleet liikahtaneet senttiäkään vaan jatkoivat edelleen puhvelin sulattelua. 

Tämän jälkeen olikin aika nousta pois kalderasta. Tultuamme lodgeen, otimme parit oluet ja omaan huoneeseen palattuamme näimme sen ikkunasta sateenkaaren. Minne sateenkaari päättyy, siellä on kultaa ja tässä tapauksessa vielä kultaakin kalliimpaa eli Ngorongoron kaldera. 

 Illallisen jälkeen menimme suoraan nukkumaan.

21.01.2010 Ngorongoro Ndutu – Ngorongoro Oldupai – Ngorongoro Wildlife Lodge

21.01.2010 Ngorongoro Ndutu – Ngorongoro Oldupai – Ngorongoro Wildlife Lodge

Yöllä leirissä pidettiin nuotiota ja valonheitin oli päällä puhveleiden vuoksi. 01 kävimme veskissä eikä mikään hyökännyt kimppuumme. Leirivessamme on hieno. Tässä vielä aamuinen kuva siitä.

Yöllä teltassa oli edelleen viileää ja aamuisin 6.30 aikaan on lämpöä 14 astetta. Öisin lämpö laskee varmasti tuon alapuolelle.

Aamu ei alkanut hyvissä merkeissä, nimittäin Marian säärestä löytyi punkki. Oppaamme mukaan ne eivät ole vaarallisia. Toivoa sopii, nimittäin päässä kyllä välähti kaikki kauheudet siitä mitä tauteja punkista voisi seurata. Mikko herrasmiehenä nyppäisi otuksen pois. Aamiainen klo 7.30 ja tätä ennen rinkat piti pakata, koska leiri puretaan kun olemme aamupäiväajolla. Aamiaistarjoilulla tänään: vesimelonia ja banaania, kurkkua, pekonia, kananmunia ja paahtoleipää.

Klo 08 lähdimme puistoon ja siellä, missä laumat näimme eilen, oli vain tyhjää. Emme nähneet edes muita autoja ja tuntui, että olemme yksin puistossa. Oppaamme ilmoitti, että eläimet ovat luultavasti tasangoilla ja suunnistimme sinne. Matkalla vastaan tuli jeeppi, jossa oli 2 amerikkalaista. He kysyivät tietä suoalueelle ja oppaamme kyllä neuvoi, mutta sanoi myös, ettei siellä ole mitään. Emme tiedä mihin suuntaan lähtivät, mutta ihmettelimme miksi he olivat liikenteessä ilman opasta. Tänne eksyy helposti. Näimme myös toisen autokunnan ja siinä oleva kuljettaja kertoi, että ovat ajelleet aamu kuudesta lähtien näkemättä mitään.

Tasangoilla laumat olivatkin. Taas toistoa, mutta näky oli uskomaton. Joka puolella silmänkantamattomiin eläimiä, pääosassa gnu ja sivuosissa seeprat ja Thompsoningasellit. Roolit menevät kaiketi niin, että ensin gnut syövät pitkän ruohon, seeprat vähän lyhyemmän ja lopun kaluaa Thompsoningaselli. Vietimme pitkän aikaa tasangolla ja mielessämme jo hyvästelimme laumat.

Matkalla takaisin leiriin emme nähneet mitään muuta mainittavaa kuin lantakuoriaisen. 

Leiri oli ja aika pitkälti purettu ja hetken päästä meille tarjoiltiin lounas. Tänään lounaaksi oli lettuja, leikkeleitä, kurkkua ja ihanaa coleslaw'ta. Jälkiruoaksi appelsiinia ja punainen banaani. + kahvit. Hyvää oli jälleen kerran. Vessa oli jo purettu, joten kävimme puskavessassa. Miehille niin helppoa!

Safaritiimimme pakkasi auton ja me seisoimme vieressä tumput suorina. Välillä on hieman outo, melkein siirtomaatyylinen fiilis, kun 3 miestä hoitaa kaiken. Olemme yrittäneet tarjota apua, mutta he eivät sitä kaipaa eivätkä halua. Luultavasti heillä on tuohon pakkaukseen ja purkamiseen sellainen rutiini, että olisimme vain haitaksi.

Kun auto oli pakattu, lähdimme matkaan kohti Oldupaita. Matka kulki tuttujen tasankojen läpi ja saimme vielä kerran ihastella suuria laumoja. 

Oldupain rotko on tunnettu yhtenä ihmisen alkukodoista. 

Kävimme myös museossa ja kuuntelimme esitelmän. Vierailu oli hintansa arvoinen, nimittäin sisäänpääsy oli vain 3000 TSH / Henkilö.

Täältä jatkoimme kohti Ngorongoron kalderaa. Pysähdyimme kalderan sisäänmenoportin luona ottamaan maisemakuvia, koska ikinä ei tiedä kuinka kauan kaldera on pilviverhojen peittämänä ja nyt sää oli kirkas. 

Ai niin, matkalla näimme mielenkiintoista autonkorjausta. Tielle pysähtyneen auton jäähdyttimessä oli ilmeisesti reikä. Autossa ollut porukka tyhjensi jäähdyttimeen useita kappaleita teepusseja. Ihmettelimme moista toimintaa, mutta miehet kertoivat, että teenpurut toivottavasti tukkivat vuodon. Meitä mietitytti mitä autohuolto suomessa mahtaisi ajatella kun jäähdyttimestä löytyisi teenpuruja.

Saavuimme meille jo ennestään tuttuun majoituspaikkaan ja sovimme oppaamme kanssa, että lähtö kalderaan on klo 8 aamulla. Sitten tavarat huoneeseen, josta on todella hyvä näköala. 

Tämän jälkeen virkistimme itseämme baarissa muutamalla oluella. Sitten painuimme takaisin huoneeseen ja suihkuun. Mikko läpäisi punkkikatselmuksen puhtaasti, mutta kun Maria oli menossa suihkuun Mikko kysyi: Onko sulla aikaisemmin ollut polvitaipeessa luomi?. No ei ole ollut aikaisemmin ja mikäs siellä muukaan kuin toinen punkki. Aamulla ensimmäisen havaittuani teki mieli itkeä kun se oli niin ällöttävää, mutta nyt lähinnä vit….. Mikko oli taas pelastava enkeli ja poisti tuon kamaluuden.

Illallisella tuli ikävä Omarin ruokia. Siirryimme syömisen jälkeen vielä baariin ja aika on mennyt ihmetellessä muita hotellin asiakkaita. Huoneessa oli aika viileää, mutta uni kyllä maistui.

22.01.2011 Tansania, Ngorongoro wildlife lodge, - Arusha – Ambureni – Kilimanjaro airport

22.01.2011 Tansania, Ngorongoro wildlife lodge, - Arusha – Ambureni – Kilimanjaro airport

Heräsimme viimeiseen päiväämme Tansaniassa klo 06. Pakkasimme vielä loput tavarat ja lähdimme aamiaiselle. Aamiaisen piti alkaa klo 06.30, mutta valmistelut olivat vielä aivan kesken. Otimme kupit kahvia ja nautimme ne terassilla ja nautimme upeasta näköalasta.

Aamiaisen jälkeen kuittasimme itsemme ulos lodgesta ja klo 07 Elias oli jo meitä ulkona odottamassa. 

Lähdimme kohti Arushaa ja pysähdyimme vielä näköalapaikalla nappaamassa pari kuvaa.

Pysähdyimme vielä portilla ja toivomme vielä palaavamme Ngorongoroon.

Ajomatkalla näimme paljon eläimiä ja varsinkin Manyaran puiston lähellä oli useita norsuja ja kirahveja. 

Noin 50 km ennen Arushaa koko liikenne pysäytettiin. Elias kävi tiedustelemassa poliisilta syytä ja kyseessä oli Tansanian presidentti. Odottelimme noin 5 minuuttia ja näimme tulevan autosaattueen. Ensin tuli poliisiautoja ja sen jälkeen jeeppi, missä oli mellakkakypärät päässä olevia poliiseja. Taas tuli lisää poliisiautoja ja 3 mustaa maasturia, joissa oli tummennetut ikkunat. Presidentti oli kuulemma yhdessä näistä. Mikko oli ottamassa valokuvaa, mutta Elias kielsi tämän välittömästi. Tansaniassa Presidentin, poliisien, sotilaiden ja muiden virkaatekevien kuvaaminen on ehdottomasti kielletty.

Arushassa pysähdyimme kaupassa ostamassa tuliaisiksi pari pulloa Konyagia ja sitten suuntasimme Tansaniitin ostoon. Tansaniitti on jalokivi, jota löytyy vain Tansaniasta. Maria ajatteli ensin ostaa riipuksen, mutta päätyikin sitten pieneen Tansaniittiin, joka luultavasti päätyy vihkisormukseen.

Jatkoimme matkaamme Ambureniin Thomasin kotipaikkaan. Vietimme täällä ihanan iltapäivän ja tapasimme Thomasin ihastuttavan vaimon ja osan hänen lapsistaan. Söimme täällä myös lounaan ja lepäilimme kunnes oli aika lähteä Kilimanjaron lentokentälle. 

Lentokentällä hyvästelimme Thomasin, Eliaksen ja Faustinin ja toivoimme näkevämme heidät pian uudestaan. Kilimanjaron kentän odotustilat ovat paljon mukavammat kuin Dar es Salaamin, josta olemme aina aikaisemmin lähteneet kotiin. Lento lähti ajallaan ja sanoimme taas: Kwaheri Tansania!

21.01.2011 Tansania, Ngoronoro, Nasera rock, special campsite – Ngorongoro wildlife lodge

21.01.2011 Tansania, Ngoronoro, Nasera rock, special campsite – Ngorongoro wildlife lodge

Olihan päivä! Tällä hetkellä istutaan Ngorongoro Wildlife lodgen terassilla, huokaisemme + huuhdomme pölyjä kurkustamme Kilimanjaro-oluella. Mutta täytynee aloittaa alusta, eli aikaisesta aamusta.

Heräsimme 06, jotta ehtisimme ajoissa Ngorongoron kalderaan, purkaa leiritavarat matkanvarrella autosta ja viedä Krisin pojan kouluunsa meidän piti lähteä matkaan 07.30. Pääsimmekin liikkeelle melkein aikataulussa. Söimme aamiaisen, purimme ja pakkasimme leirin. Kris ja hänen poikansa tulivat ajoissa paikalle ja paikalle saapui paljon muitakin heimon jäseniä. Masait halusivat mukaansa kaikki isot muoviset vesipullot, peltipurkit ja lasipurkit. Thomas iski heille matkaan myös laatikollisen hedelmiä, joita emme enää tarvitse, koska tämä oli viimeinen leiriyö tällä reissulla.

Tunnelma jeepissä oli tiivis, koska mukanamme oli nyt Kris ja hänen poikansa. Krisin mukanaolo jouduttaa matkantekoa. Hän on parempi kuin mikään gps-navigaattori. Navigaattorista ei kyllä taitaisi olla täällä mitään hyötyä. Kris tuntee nämä alueet paremmin kuin mikään kartta ja osaa myös neuvoa parhaimmat ajoreitit, varsinkin kun välillä ei edes ajeta ajourilla vaan keskellä savannia.

Pidimme kuvaustauon kun ympärillä oli niin paljon eläimiä ja liikkeelle lähdettäessä autosta kuului outo ääni. Seuraava pysähdys tuli pian kun auton sisään lensi lanta-kuoriainen. Siitä tulikin pitkä pysähdys. Kun olimme lähdössä liikkeelle, kuului kamalaa kolinaa ja jysähtelyä. Vika oli taka-akselissa. Tämä voitaisiin kai korjata niin, että voitaisiin liikkua vain etuvedon turvin, mutta siihen tarvittaisiin työkaluja, joita ei matkassamme ollut. Onneksi puhelimet toimivat ja Elias soitti toimistolle. Kuulimme, että Karatusta lähtee toinen auto tulemamaan auttamaan meitä. Olimme kuitenkin kaukana tasangolla ja Karatusta tänne kestäisi noin 2,5 – 3 tuntia.

Auton hajoamispaikassa oli hyvät ja huonot puolensa. Tällä alueella ei ole kissapetoja, mutta paikka oli pelkkää tuulista ja pölyistä tasankoa. Maria olisi ongelmissa jos vessahätä yllättäisi. Osa autokunnastamme istui keskellä savannia ja Maria kirjoitteli autossa osoitteita postikortteihin. Ympärillä oli jonkin verran gnuita, seeproja ja gaselleja.

Thomas ja Kris huomasivat noin 500 metrin päässä savannilla auton. He juoksivat sitä kohti, mutta joko heitä ei huomattu tai sitten he eivät muuten vaan viitsineet pysähtyä. Tällä nyt sinänsä ei ole mitään väliä, koska apu meille oli jo matkalla. Miehet palasivat turhautuneina takaisin. Nyt piti keksiä jotain tekemistä, ettei aika kävisi pitkäksi. Keksimme näyttää Olli Marttilan kirjasta kuvia. Kirjasta löytyi Thomasin ja hänen tyttärensä ja vaimonsa kuvat. Masai-poika tuntui olevan kovin kiinnostunut kirjasta varsinkin kun kirjassa on luku myös Masai-heimosta. Kirjassa olevista Masaiden kuvista Kris tunnisti muutaman tuttavansa. Kirja oli hyödyllinen myös sanastonsa vuoksi. Kaikkia nauratti kun Maria totesi swahiliksi: gari limeharibika = auto on rikki

Kirja siis kiinnosti pikkupoikaa kovasti ja oli kaunis hetki savannilla kun Mikko ja poika istuivat vierekkäin selaten monisatasivuisen kirjan läpi katsellen kaikki kuvat. Kuvista Mikko aina kertoi missä se oli otettu. Elias tuumasi, että ongelmana on nyt vain se, että opettajalla ja oppilaalla ei ole yhteistä kieltä.

 Savannilla näkyi taas lähestyvä pölypilvi ja totesimme sen bussiksi. Kris lähti juoksemaan kohti bussia ja sen kuski huomasi hänet ja pysäytti ajoneuvon. Nyt kaivoimme äkkiä pojan tavarat autosta ja hän lähti myös juoksemaan bussia kohti. Siellä menivät isä ja poika savannia pitkin, nousivat bussiin ja jatkoivat matkaa kohti pientä kylää ja sen koulua.

Pian paikalle tulikin myös pelastusjoukkomme. Matka oli kestänyt 3 tuntia, koska Ngorongoron portilla oli ollut ruuhkaa ja papereiden selvittelyyn oli mennyt puoli tuntia. Autossa oli 2 miestä työkaluineen ja Elias, Mikko ja Maria lähtivät tällä jeepillä kohti Ngorongoron Kalderaa. Autossa tulleet kaksi miestä, Thomas, Faustin, leiritavarat ja hajonnut auto jäivät savannille. Kun autosta saadaan joku osa irrotettua niin he pääsevät etuvedon turvin Karatuun.

Me lähdimme siis kohti kalderaa. Elias ajoi kovaa vauhtia kahdestakin syystä. Tämä jeeppi on uusi eivätkä leirikamat katolla hidasta menoa. Toisekseen meillä on kiire kalderaan. Kaahauksen ansiosta olimme alasmenotien portilla jo ennen kahta. Tämä on kolmas kertamme täällä ja maisema on aina yhtä lumoava ja vaikuttava.

Järvi oli tällä kertaa aika vähävetinen ja flamingoja ei montaa paikalla ollut. Päivämme kohokohtia oli nähdä 5 sarvikuonoa, joista yksi oli poikanen. Lisäksi näimme monta hyeenaa, 2 vanhaa valtavaa urosnorsua ja 2 leijonanpentua. Aikaa kalderassa ehdimme viettää noin 4,5 h.

Aikaisemmin emme ole nähneet näin montaa sarvikuonoa. Saimme myös ikuistettua virtsaavan sarvikuonon. Se muistutti mielestämme painepesurin suihkua.

Leijonanpennut olivat suloisia, kuten aina.

Varsinainen kohokohta tuli vielä nousutiellä. Näimme kaukana mutkan takana norsulauman. Ajoimme eteenpäin ja ihmettelimme mihin ne hävisivät. Seuraavan mutkan takaa ne tulivat esiin ja sammutimme auton. Norsut tulivat tien yli ja kulkivat aivan automme vierestä. Laumassa oli myös poikasia ja äitinorsu ei välttämättä suhtautunut meihin kovin luottavaisesti. Olipa komea näky ja hieno päätös ajelulle.

Palasimme lodgelle ja sovimme lähtevämme seuraavana aamuna liikkeelle klo 07, jotta ehdimme ajoissa Ambureniin Thomasin kotitilalle. Elias sai myös tiedon siitä, että muut miehet olivat päässeet turvallisesti Karatuun ja auto oli jo saatu korjattua. He yrittävät päästä vielä illan aikana Arushaan.

Me heitimme tavaramme huoneeseen ja painuimme suoraan baarin terassille huuhtomaan päivän pölyt kurkustamme. Itse asiassa meissä on kolmen päivän pölyt, koska Naseralla leiriytyessämme meillä ei ollut suihkumahdollisuutta. Istuessamme Ngorongoro wildlifelodgen terassilla näytimme muihin safarituristeihin verrattuna melko rähjäisiltä.

Kävimme suihkussa ja Marian suihkukäynnin jäljiltä jäi kylpyammeeseen kasa hiekkaa. Kävimme illallisella ja vieraita tuntuu täällä olevan paljon. Buffassa oli melko ruuhkaista.

Nautimme vielä baarissa oluet ja lähdimme huoneeseen rinkkoja pakkaamaan. Olimme liiankin tehokkaita tässä toimessa, koska myös otsalamput tuli pakattua. Yöllä oli mukava herätä ja hortoilla umpipimeässä vessaan. Onneksi kännykästä sai hieman valoa.