17.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira special campsite, - Serengeti, Lobo wildlife lodge

17.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira special campsite, - Serengeti, Lobo wildlife lodge

Meidän piti herätä 06.30, mutta jostain syystä heräsimme jo tuntia aikaisemmin. Otimme kuvia nousevan auringon valaisemasta savannista.

Aamiainen oli normaali ja sen jälkeen alkoi leirin purku. Pakkasimme oman telttamme sängyt ja petivaatteet, mutta itse telttojen pakkaukseen emme saa vieläkään puuttua. Ajattelimme lähteä aamukävelylle pienkoneiden laskeutumispaikan suuntaan, mutta puhvelit olivat vallanneet sen. Kävelimme sitten vain ihan leirin lähistöllä. Leirissä hoidimme vessakuopan umpeen lapioimisen. Pakkaamisen aikana leirin päällä lenteli iso kattohaikaraparvi, mutta kovin onnistuneita kuvia niistä ei saanut.

Mikosta on paljon apua kun tavaroita lastataan auton katolle. Thomas ja Faustin ovat aika lyhyitä, joten Mikko pystyy nostamaan helpommin tavaroita auton katolle. Kun auton pakkaus oli melkein valmis, Marian piti vielä käydä puskassa. Onneksi piti, nimittäin löysimme vielä varusteisiimme kuuluvan kenttälapion ja puunuijan, millä teltan vaarnat isketään maahan.

Pääsimme matkaan n. 09.20 ja esitimme päivän eläintoiveet. Norsuja ja leopardi. Matkallamme norsutoive kävikin toteen, nimittäin näimme kaksi isoa norsulaumaa.

 
Emme ajaneet Seroneran kautta vaan suuntasimme Lobon tielle Retina hippo-poolin kautta. Vähän ennen hippo-poolia näimme 2 valtavaa virtahepoa pusikossa ja ne laittoivat juoksuksi lähestyessään jokea. On uskomatonta kuinka nopeasti 3000 kiloa painava eläin voi edetä.

Teimme nopean pysähdyksen hippo-poolilla. Täällä on oikein siistit vessat ja emme ymmärtäneet miksi eräs miespuolinen turisti päätti kuitenkin hoitaa tarpeensa pusikon suojassa. Onneksi hän ei kuitenkaan osunut jokeen pyrkivien virtahepojen reitille.

 

Jatkoimme kohti Loboa ja ”ystävämme” tsetsekärpäset pyrkivät auton sisäpuolelle. Yksi pysähtyi apukuskin niskatukeen ja Mikko mitään ajattelematta läimäisi ötökän pois päiviltä. Thomas nukkui apukuskin paikalla ja säikähti kovasti kun niskatuki yhtäkkiä heilahti. Matkalla näimme jonkin verran eläimiä ja mieleen jäi aivan ihastuttava hyeena.

Kirjautumisrituaalit hoidimme Lobon ranger postilla.

 
Ranger postilla oli myös paljon agamaliskoja.

Tämän jälkeen veimme Thomasin ja Faustinin julkiselle leirintäalueelle. Autoimme tavaroiden purkamisessa ja söimme lounaamme täällä.

 
Leirintäalue on hienolla paikalla ja muita leiriytyjiä ei tällä hetkellä ollut. Miehet valtasivat itselleen toisen keittokatoksen, jossa tavarat olisivat suojassa paviaaneilta ja pahimmalta sateelta.

Jätehuolto on täällä aika heikolla tolalla. Kysyin missä on roskis ja Elias osoitti hieman kauempana olevaa kuoppaa. Sinne oli heitetty kaikki jätteet sekaisin ja kuoppa oli aika täynnä. Kysyin miten se tyhjennetään ja ei sitä varsinaisesti tyhjennetä. Roskat poltetaan kuopassa!

Noin klo 14.00 tulimme Lobo Wildlife lodgelle. Vieraita lodgessa näyttää olevan todella vähän. Lähdimme heti oluelle ja Lodgeen on tehty uudistuksia edellisen (2008) vierailumme jälkeen. Tänne on tullut allasbaari ja suuntasimme sinne.

Nautimme oluet upeita maisemia ihaillen.

 
Baarissa istuessamme kuului takaamme kova jysähdys. Syyllinen löytyi kun näimme takanamme tamaanin, joka oli hypännyt puusta allasbaarin laudoitukselle. Tästä tamaanista emme saaneet kuvaa, mutta tässä muita yksilöitä.

Lähdimme vielä ajelulle klo 16.30 ja melkein heti taivas aukeni. Salamoi ja jyrisi ja sateen vuoksi ei autosta nähnyt juuri mitään. Katto oli myös pakko laskea alas. Näimme kuitenkin pari norsulaumaa, mutta puolen tunnin kuluttua sanoimme Eliakselle, että meidän puolesta ajo voidaan lopettaa. Elias oli ihan tyytyväinen ratkaisuumme, koska tuollaisessa sateessa on aika mahdotonta näyttää yhtään mitään eläimiä. Norsulaumoista otetut kuvat ovat sateen vuoksi epäonnistuneita, mutta tässä yksi yksilö juuri ennen sadetta.

Palasimme Lodgeen ja nautimme juoksevasta vedestä suihkun muodossa. Illallisella joimme puoliksi pullon viiniä ja se meni päähän kuin metrin halko. Nukkumaan klo 22.00.

Loppuun vielä kuvia lodgesta. 

16.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira, special campsite, käynti Lake Victorialla

16.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira, special campsite, käynti Lake Victorialla

Yö sujui melko hyvin, paitsi Maria heräsi 02.30 leijonien karjuntaan. Se karisti hetkeksi unihiekat silmistä ja tunti piti lukea ennen kuin uni palasi. Herätys oli 06.50 ja aamiainen oli 07.30.

Noin kahdeksan aikaan lähdimme ajamaan Victoria-järveä kohti. Aloitimme kuitenkin ajamalla pikkutietä ja se kannatti. Noin 10 minuuttia ajettuamme Elias huomasi leijonan. Kiikareilla näimme niitä enemmänkin ja onneksi tie vei suoraan niitä kohti. Leijonia oli yhteensä 12 kpl ja joukossa oli 2 pientä pentua ja pantaleijona.

Lauman isäntää ei näkynyt vaan se piileskeli jossain pusikossa. Kun Elias siirsi autoa lähemmäksi leijonia, maa oli todella pehmeää ja oli melko lähellä ettemme juuttuneet kiinni. Nähtävästi kun tapaamme leijonia se tietää usein meille ongelmia.

Viivyimme paikalla pitkään ja jatkoimme matkaa kohti päätietä. Se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Eilisen sateen jäljiltä tie oli taas yhtä mutalamparetta ainakin 300 metrin matkalta. Ei muuta kuin vauhtia ja moja kwa moja! Kuraa lensi tällä kertaa ikkunoista sisäänkin, mutta eipä niitä voinut sulkea kun molemmin käsin oli pidettävä kiinni auton heittelehtiessä ja kallistellessa sinne tänne. Pysähtyä ei kuitenkaan voi, koska silloin jää varmasti mutaan kiinni. Selvisimme onnellisesti mudasta ja näimme jäljet kun joku oli tehnyt U-käännöksen eikä ollut edes lähtenyt yrittämään mutaosuuden ylittämistä.

Olimme nyt takaisin päätiellä ja hyvä onni pysyi seuranamme. Hetken ajettuamme näimme taas leijonia. Poikkesimme sivutielle ja 8 leijonaa jolkotti tien poikki savannille. 20 leijonaa tunnin sisään, uskomatonta mutta totta. 

Kirawirassa on tällä hetkelle vähän turisteja, mutta kun migraatio on täällä, on tilanne toinen. Ihmettelemme miksi ihmiset eivät tule tänne muulloinkin, koska maisemat ovat kauniit ja vaihtelevat, eläimiä on monipuolisesti ja Grumeti-joki tuo mukanaan uuden ulottuvuuden savannin elämään.

Portilla pysähdyimme selvittämään paperit ja kävimme vessassa ja sitten matka jatkui kohti Lamadan kylää.


Täällä tapasimme oppaan, joka veisi meidät pariksi tunniksi tutustumaan kalastajakylään Victoria-järven rannalle. Elias saisi näin aikaa suorittaa ostoksia. Oppaamme nimi oli Yussuf ja hän oli ihan pätevä. Täällä olisi ollut myös mahdollisuus veneillä järvellä, mutta me päätimme vain tutustua kylään. Kylä oli melko köyhä ja kylän lapset osoittivat meihin suurta kiinnostusta. He kävelivät kanssamme käsi kädessä ja vertailivat ihomme väriä omaansa. Kulkuamme seurasi Mzungu-huudot ja osa lapsista olisi halunnut rahaa, mutta emme sitä heille antaneet, koska jätimme lahjoituksen kylän yhteiseen kassaan.

Näimme miten maissia jauhettiin ja tutustuimme kalan kuivatukseen. Emme kuitenkaan halunneet maistella näitä kuivattuja pikkukaloja. Kylässä Mikolta kysyttiin, monta vaimoa hänellä on. Kun kerroimme, että meidän maassa saa olla vain yksi vaimo, hänelle esitettiin asiasta pahoitteluja.

Kävelimme kylän läpi rantaan ja vihdoin näimme Victoria-järven. Olimme yhdessä sen lahden pohjukassa ja sekin oli jo valtava. Lahti on nimeltään Speke. Istuimme maalla olevaan veneeseen ja saimme oppaaltamme katsauksen historiaan. Muita kyläläisiä tuli myös veneeseen, mutta emme juurikaan ymmärtäneet mitä he puhuivat meille. Paras oli eräs vanhempi mies. Oppaamme tulkkasi hänelle, että olemme Suomesta ja maassamme on tällä hetkellä 15 astetta pakkasta. Muut ihmettelivät miten siellä pysyy hengissä ja kerroimme miten pukeudumme pakkaseen. Tämä vanhempi mies totesi olevansa niin rautainen, että hän kyllä selviäisi tuossa lämpötilassa ilman takkia ja hattua!

Poistuessamme kylästä oppaamme osti vielä ison kalan ja se toimitettaisiin hänelle myöhemmin. Meille haluttiin vielä näyttää maja, jossa asuisi vanhan luonnonlääkinnän taitaja. Me luokittelimme tuon melkoiseksi turistiesitykseksi, mutta tämä maksoi vain 2 $ / henkilö. 

Opas soitti Eliaksen hakemaan meidät ja jätimme oppaalle hyvän korvauksen. Kun hän kuuli Nokian olevan meidän kotimaasta, hän olisi halunnut, että lähetämme hänelle puhelimen postitse. Hänen toivepuhelimensa olisi ollut communicator. Selitimme, että puhelimet ovat kalliita myös Suomessa ja emme luvanneet hänelle puhelinta toimittaa. Elias tuli pian ja oppaamme antoikin ostamansa ison kalan hänelle. Kala pantiin muovipussissa auton sivupeiliin roikkumaan. Kävimme vielä kylässä ostamassa pientä täydennystä ja sitten suunta takaisin kohti Serengetiä.

Ostimme portilta kylmät oluet ja Eliakselle colan lounaan kanssa nautittavaksi. Ostimme myös Thomasille ja Faustinille leiriin oluet. Lounaan söimme tien varressa gnuiden ja seeprojen laiduntaessa vieressä. Lounas oli ihana. Pizzaa, lihamureketta, samosa-piiraita ja kuivakakkua. Kokkimme on aivan uskomaton! 

Loppumatkalla leiriin ei tapahtunut mitään ihmeellisempää. Pidimme pienen siestan leirissä ja Thomas ja Faustin ilahtuivat kylmistä oluista. 16.30 lähdimme vielä lyhyelle ilta-ajolle. Halusimme käydä taas sillalla ja joki tulvi sen yli edelleen.

Näimme myös muita autokuntia ja yhdessä porukka oli täysissä meikeissä ja asut olisivat sopineet ehkä paremmin illalliskutsuille. Jotenkin hassun näköistä. He olivat ilmeisesti luksus-lodgesta, joka on kukkuloilla. Sen omistaa kuulemma intialainen ja hänellä on muitakin korkeatasoisia majoituspaikkoja. Häntä kutsutaan kuulemma arvonimellä his highness. Riemu repesi kun Maria kuuli väärin ja luuli häntä kutsuttavan hyeenaksi. 

Tähän mennessä olemme joka päivä nähneet pahkasikoja. Maria oli hieman pahoillaan kun kaikkina muina päivänä on näitä nähty ja nyt ei. Elias kertoi, että oli nähnyt niitä päivällä, mutta ei sanonut meille mitään kun ajatteli meidän jo kyllästyneen niihin. Onneksi toiveemme pahkasikojen suhteen kuultiin ja näimme niitä illan aikana ainakin 30 kpl.

Kävimme vielä joen varressa yhdellä näköalapaikalla ja käytimme myös puskavessaa. Paikka oli joentörmällä, joten paikka oli ihan turvallinen.

Tänne näköalapaikalle tuli toinen jeeppi ja Elias huusi oppaalle: Hallelujah, praise the Lord. Ihmettelimme moista huutelua, mutta Elias kertoi jeepin kuskin olevan pappi ja muiden kuskien on tapana aina kiusoitella häntä.

Leiriin palasimme noin 18.00 aikaan. Illallisena kasviskeittoa ja sämpylää, avokadosalaattia, riisiä, liha-currya, parsakaalia, porkkanaa ja hedelmiä. Elias loimutti saamansa ison kalan ja se oli herkullista. Nukkumaan klo 22.00.

15.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira, special campsite

15.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira, special campsite

Yöllä heräsimme klo 02 kun luonto kutsui. Täällä yöllinen vessareissu ei hermostuttanut niin paljon kuin Ndutussa. Lopun yön nukuimme mainiosti ja heräsimme aamiaiselle 07.30. Ajamaan lähdimme klo 08 aikaan ja kävimme aina mahdollisuuksien mukaan joen rannassa. Paviaaneja ja krokotiileja täällä on paljon.

Joella oli virtahepoja, valtavia krokotiileja ja näimme myös muutaman Niilinvaraanin.

Seuraavan kuvan edustalla normaalin kokoinen krokotiili ja takana todellinen Grumetin-jättiläinen!

Lisäksi näimme 3 hyeenaa, mutta kaikki kissaeläimet pysyivät piilossa.

Kävimme taas Grumetin ylittävällä sillalla ja vesi oli noussut edelleen ja sillan tukki paksu puunrunko.

Joen yli menee kuulemma myös riippusilta, mutta sinne ei autolla tietenkään ole asiaa. Myöskään puolen metrin syvyiset mutakuopat eivät innostaneet kävelyretkeen.

Palasimme leiriin klo 12 ja matkalla näimme seepramangusteja.

Leiriimme on iskenyt flunssa-aalto. Thomas on niiskuttanut eilisestä lähtien ja nyt myös Elias on sairastunut. Lääkitsimme heitä Duactilla ja parasetamolilla ja lounaan jälkeen Elias meni pariksi tunniksi telttaan nukkumaan. Lounaana tänään oli ihanaa avokadosalaattia, lasagnea ja paistettua kesäkurpitsaa.

Olimme aivan täynnä, mutta kokkimme Faustin oli loihtinut vielä jälkiruoaksi suklaavanukasta ja nautimme sen kahvin kanssa. Lounaan jälkeen olikin leirisuihkun aika. Thomas oli lämmittämässä meille vettä, mutta totesimme veden lämmenneen kanisterissa ihan tarpeeksi. Suihku olikin oikein virkistävä. 

Leirissämme kävi myös vierailijoita. Paikalle tuli jeeppi, jossa oli kuskin lisäksi 8 intialaista safari-turistia. He kyselivät olemmeko nähneet leijonia. Veikkaamme, että porukka on erään intialaisen omistamasta luksus tented campista ja he ehkä jonkin verran ihmettelivät meidän leiriämme. Me emme mitään tämän hienompaa kaipaa ja olemme erittäin tyytyväisiä leirivarustukseemme ja meillä on kaikki mitä tarvitsemme. 

Klo 16 aikaan Elias heräsi ja sanoi, että lähdetään ensin käymään rannassa hakemassa polttopuita. Thomas lähti meidän mukaamme ja ihmettelimme onko Eliakselta kadonnut flunssan mukana järki. Me muut jäimme hieman taka-alalle, mutta Elias viittoili meitä alas rantaan.

Menimme varovasti hänen luokseen ja samassa noin 20 m päästä ryntäsi jokeen 2 krokotiilia. Onneksi olivat alle 2 metrisiä. Elias oli sitä mieltä, että ne pelkäävät meitä yhtä paljon kuin me niitä. Me emme olleet ihan vakuuttuneita tästä ja mietimme, että joen rannassa hyppiminen ei ehkä ole meiltä kaikkein järkevintä toimintaa. Puitakin löytyi ja häivyimme ne mukanamme ripeästi paikalta. Sitten lähdimme taas autoilemaan.

Iltapäivän ajolla ei näkynyt mitään kovin ihmeellistä, paitsi erilainen vesiantilooppi. Tällä ei ollut takamuksessaan rengasta vaan se oli kokonaan valkoinen. Elias löysi lajin omasta kattavasta kirjastaan. Kuvasimme kuitenkin iltapäiväajolla impaloita ja dikdikin. Taivas tummeni sadetta luvaten joten päätimme palata leiriin ja olimme siellä heti viiden jälkeen.

Elias ja Thomas lähtivät hakemaan vielä vettä. Taivas synkkeni entisestään ja pian ensimmäiset pisarat tipahtelivat. Rupesimme kantamaan tavaroita messiteltan suojiin ja sulkemaan telttojen luukuja. Kokkimme taitaa meitä paremmin sään tulkinnan ja jatkoi vielä samosa-piiraiden uppopaistamista ja samalla kanteli rauhakseltaan tavaroita telttaan.

Miehet palasivat vedenhakureissulta ja silloin taivas repesi.

Vettä tuli kuin saavista ja ukkonen jyrähteli kovasti. Pakenimme kaikki messitelttaan ja kokkimme jatkoi siellä ruoanlaittoa. Kaasupoltin vain päälle ja perunat kiehumaan. Rankkasade kesti onneksi vain tunnin verran.

Illalliseksi saimme purjo-perunakeittoa, pääruokana paahdettuja perunoita, papuja + sipulia ja paistettua kanaa. Illallisen jälkeen Maria jatkoi päiväkirjan kirjoittamista messiteltassa ja kaikki miehet istuivat nuotiolla. Nautimme ruoan kanssa lasilliset punaviiniä ja se ramaisee mukavasti. Jostain kaukaa kuuluu leijonan karjuntaa ja nukkumaan suuntasimme klo 21.