16.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira, special campsite, käynti Lake Victorialla

16.01.2011 Tansania, Serengeti, Kirawira, special campsite, käynti Lake Victorialla

Yö sujui melko hyvin, paitsi Maria heräsi 02.30 leijonien karjuntaan. Se karisti hetkeksi unihiekat silmistä ja tunti piti lukea ennen kuin uni palasi. Herätys oli 06.50 ja aamiainen oli 07.30.

Noin kahdeksan aikaan lähdimme ajamaan Victoria-järveä kohti. Aloitimme kuitenkin ajamalla pikkutietä ja se kannatti. Noin 10 minuuttia ajettuamme Elias huomasi leijonan. Kiikareilla näimme niitä enemmänkin ja onneksi tie vei suoraan niitä kohti. Leijonia oli yhteensä 12 kpl ja joukossa oli 2 pientä pentua ja pantaleijona.

Lauman isäntää ei näkynyt vaan se piileskeli jossain pusikossa. Kun Elias siirsi autoa lähemmäksi leijonia, maa oli todella pehmeää ja oli melko lähellä ettemme juuttuneet kiinni. Nähtävästi kun tapaamme leijonia se tietää usein meille ongelmia.

Viivyimme paikalla pitkään ja jatkoimme matkaa kohti päätietä. Se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Eilisen sateen jäljiltä tie oli taas yhtä mutalamparetta ainakin 300 metrin matkalta. Ei muuta kuin vauhtia ja moja kwa moja! Kuraa lensi tällä kertaa ikkunoista sisäänkin, mutta eipä niitä voinut sulkea kun molemmin käsin oli pidettävä kiinni auton heittelehtiessä ja kallistellessa sinne tänne. Pysähtyä ei kuitenkaan voi, koska silloin jää varmasti mutaan kiinni. Selvisimme onnellisesti mudasta ja näimme jäljet kun joku oli tehnyt U-käännöksen eikä ollut edes lähtenyt yrittämään mutaosuuden ylittämistä.

Olimme nyt takaisin päätiellä ja hyvä onni pysyi seuranamme. Hetken ajettuamme näimme taas leijonia. Poikkesimme sivutielle ja 8 leijonaa jolkotti tien poikki savannille. 20 leijonaa tunnin sisään, uskomatonta mutta totta. 

Kirawirassa on tällä hetkelle vähän turisteja, mutta kun migraatio on täällä, on tilanne toinen. Ihmettelemme miksi ihmiset eivät tule tänne muulloinkin, koska maisemat ovat kauniit ja vaihtelevat, eläimiä on monipuolisesti ja Grumeti-joki tuo mukanaan uuden ulottuvuuden savannin elämään.

Portilla pysähdyimme selvittämään paperit ja kävimme vessassa ja sitten matka jatkui kohti Lamadan kylää.


Täällä tapasimme oppaan, joka veisi meidät pariksi tunniksi tutustumaan kalastajakylään Victoria-järven rannalle. Elias saisi näin aikaa suorittaa ostoksia. Oppaamme nimi oli Yussuf ja hän oli ihan pätevä. Täällä olisi ollut myös mahdollisuus veneillä järvellä, mutta me päätimme vain tutustua kylään. Kylä oli melko köyhä ja kylän lapset osoittivat meihin suurta kiinnostusta. He kävelivät kanssamme käsi kädessä ja vertailivat ihomme väriä omaansa. Kulkuamme seurasi Mzungu-huudot ja osa lapsista olisi halunnut rahaa, mutta emme sitä heille antaneet, koska jätimme lahjoituksen kylän yhteiseen kassaan.

Näimme miten maissia jauhettiin ja tutustuimme kalan kuivatukseen. Emme kuitenkaan halunneet maistella näitä kuivattuja pikkukaloja. Kylässä Mikolta kysyttiin, monta vaimoa hänellä on. Kun kerroimme, että meidän maassa saa olla vain yksi vaimo, hänelle esitettiin asiasta pahoitteluja.

Kävelimme kylän läpi rantaan ja vihdoin näimme Victoria-järven. Olimme yhdessä sen lahden pohjukassa ja sekin oli jo valtava. Lahti on nimeltään Speke. Istuimme maalla olevaan veneeseen ja saimme oppaaltamme katsauksen historiaan. Muita kyläläisiä tuli myös veneeseen, mutta emme juurikaan ymmärtäneet mitä he puhuivat meille. Paras oli eräs vanhempi mies. Oppaamme tulkkasi hänelle, että olemme Suomesta ja maassamme on tällä hetkellä 15 astetta pakkasta. Muut ihmettelivät miten siellä pysyy hengissä ja kerroimme miten pukeudumme pakkaseen. Tämä vanhempi mies totesi olevansa niin rautainen, että hän kyllä selviäisi tuossa lämpötilassa ilman takkia ja hattua!

Poistuessamme kylästä oppaamme osti vielä ison kalan ja se toimitettaisiin hänelle myöhemmin. Meille haluttiin vielä näyttää maja, jossa asuisi vanhan luonnonlääkinnän taitaja. Me luokittelimme tuon melkoiseksi turistiesitykseksi, mutta tämä maksoi vain 2 $ / henkilö. 

Opas soitti Eliaksen hakemaan meidät ja jätimme oppaalle hyvän korvauksen. Kun hän kuuli Nokian olevan meidän kotimaasta, hän olisi halunnut, että lähetämme hänelle puhelimen postitse. Hänen toivepuhelimensa olisi ollut communicator. Selitimme, että puhelimet ovat kalliita myös Suomessa ja emme luvanneet hänelle puhelinta toimittaa. Elias tuli pian ja oppaamme antoikin ostamansa ison kalan hänelle. Kala pantiin muovipussissa auton sivupeiliin roikkumaan. Kävimme vielä kylässä ostamassa pientä täydennystä ja sitten suunta takaisin kohti Serengetiä.

Ostimme portilta kylmät oluet ja Eliakselle colan lounaan kanssa nautittavaksi. Ostimme myös Thomasille ja Faustinille leiriin oluet. Lounaan söimme tien varressa gnuiden ja seeprojen laiduntaessa vieressä. Lounas oli ihana. Pizzaa, lihamureketta, samosa-piiraita ja kuivakakkua. Kokkimme on aivan uskomaton! 

Loppumatkalla leiriin ei tapahtunut mitään ihmeellisempää. Pidimme pienen siestan leirissä ja Thomas ja Faustin ilahtuivat kylmistä oluista. 16.30 lähdimme vielä lyhyelle ilta-ajolle. Halusimme käydä taas sillalla ja joki tulvi sen yli edelleen.

Näimme myös muita autokuntia ja yhdessä porukka oli täysissä meikeissä ja asut olisivat sopineet ehkä paremmin illalliskutsuille. Jotenkin hassun näköistä. He olivat ilmeisesti luksus-lodgesta, joka on kukkuloilla. Sen omistaa kuulemma intialainen ja hänellä on muitakin korkeatasoisia majoituspaikkoja. Häntä kutsutaan kuulemma arvonimellä his highness. Riemu repesi kun Maria kuuli väärin ja luuli häntä kutsuttavan hyeenaksi. 

Tähän mennessä olemme joka päivä nähneet pahkasikoja. Maria oli hieman pahoillaan kun kaikkina muina päivänä on näitä nähty ja nyt ei. Elias kertoi, että oli nähnyt niitä päivällä, mutta ei sanonut meille mitään kun ajatteli meidän jo kyllästyneen niihin. Onneksi toiveemme pahkasikojen suhteen kuultiin ja näimme niitä illan aikana ainakin 30 kpl.

Kävimme vielä joen varressa yhdellä näköalapaikalla ja käytimme myös puskavessaa. Paikka oli joentörmällä, joten paikka oli ihan turvallinen.

Tänne näköalapaikalle tuli toinen jeeppi ja Elias huusi oppaalle: Hallelujah, praise the Lord. Ihmettelimme moista huutelua, mutta Elias kertoi jeepin kuskin olevan pappi ja muiden kuskien on tapana aina kiusoitella häntä.

Leiriin palasimme noin 18.00 aikaan. Illallisena kasviskeittoa ja sämpylää, avokadosalaattia, riisiä, liha-currya, parsakaalia, porkkanaa ja hedelmiä. Elias loimutti saamansa ison kalan ja se oli herkullista. Nukkumaan klo 22.00.