08.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park, special campsite

08.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park, special campsite

Yö sujui teltassa kohtuullisesti ja heräsimme 06.30. Aamiainen oli runsas sisältäen hedelmiä (banaania, ananasta ja papaijaa), pekonia, kananmunaa, paahtoleipää, paistettua perunaa ja tietenkin mehua + kahvia. Liikkeelle lähdimme 07.50 ja näimme matkalla kaukana kirahveja ja seeproja. Puiston portilta saimme mukaamme oppaan. Hän oli samainen mies, jonka kanssa juttelimme eilen. Hän on siirtynyt Mkomaziin noin kuukausi sitten Mikumin kansallispuistosta. 

Ajoimme portilta Dinderan näköalapaikalle, joka on entinen erityisleirintäalue. Olisihan siellä ollut komea yöpyä, mutta varjoa ei päiväsaikaan olisi ollut missään. Lisäksi mielestämme olisi epäreilua varata niin hieno paikka vain yhdelle leirikunnalle. Toisaalta portin vieraskirjan mukaan edelliset vieraat ovat olleet täällä noin viikko sitten.

Jatkoimme matkaamme toiselle näköalapaikalle, joka sijaitsee noin kilometrin korkeudessa. Tie perille oli kohtuullisen heinikkoinen. Patikoimme vuoren harjalla ja maisema täältä oli hieno ja näkymät aina Kenian puolelle asti. Elias huomasi kiikareillaan jotain muutakin, nimittäin alhaalla laaksossa oli karjalauma. Kun Mkomazi muuttui kansallispuistoksi, ei karjanlaiduntaminen täällä ole enää sallittua. Puiston opas soitti portille ja ilmoitti riistanvartijoille asiasta.

Me lähdimme kohti Kisimaa, jossa sijaitsee savannikoirien ja sarvikuonojen suojelusäätiö. Eläimiä kasvatetaan säätiön suojissa ja palautetaan myöhemmin luontoon. Säätiön perustaja on Tony Fitzjohn, joka on useille tuttu George ja Joy Adamsonin kirjoista. Esim. Elsa vapaana syntynyt. Säätiön projekteihin saattaa päästä tutustumaan jos on sopinut asiasta etukäteen. Me emme olleet näin tehneet, joten luulimme asian jäävän haaveeksi.

Emme voineet ajaa Kisimaan suorinta reittiä, koska muuten karjanlaiduntaja olisi nähnyt meidät ja paennut paikalta. Matkalla vastaan tuli auto, jossa oli 6 puistonvartijaa matkalla laittoman karjanlaiduntajan luo. 

Ajomatkalla oppaamme Elias huomasi pensaita, joissa oli luumutomaatin näköisiä hedelmiä, joita hän eikä puistonopas olleet nähneet koskaan aikaisemmin. Elias päätti sitten maistella hedelmiä, mutta me muut päätimme jättää tämän väliin. Eivät ne ainakaan myrkyllisiä olleet, koska pääsimme perille Kisimaan.

Pysähdyimme Kisiman pienkoneiden laskeutumispaikalle ja saimme luvan jatkaa suojelusäätiön tiloihin. Meitä oli vastaanottamassa vanhempi herrasmies, joka työskentelee säätiössä villikoirien parissa. Hän kertoi meille, että sarvikuonoja emme pääse katsomaan, koska ne ovat hajallaan isossa aitauksessa, mutta villikoiria pääsimme katsomaan. Koirat pysyivät suurimmaksi osaksi piilossa, koska 2 päivää sitten paikalla oli ollut eläinlääkäri, joka oli rokottanut koirat. Paikalle pyydettiin eläinten ruokinnasta vastaava mies lihakimpaleiden kanssa ja näitä lihoja heitettiin aitaukseen. Pääsimme näkemään koirat hyvin läheltä. Suurkiitos suojelusäätiölle vaivannäöstä! Olemme nähneet savannikoiria aikaisemmin Seloussa vuonna 2008. Pitkään emme saaneet paikalla viipyä, mutta tämä oli paljon enemmän kuin olimme uskaltaneet edes unelmoida. Lahjoitimme suojelusäätiölle kohtuullisen summan rahaa suojelutoiminnan tukemiseen. Koiria on kuulemma palautettu luontoon yli 40 kpl. Hienoa työtä säätiöltä.

Eväät söimme koneiden laskeutumispaikalla auton konepellin päältä. Auton sisälle oli eksynyt kameleontti ja se kiipeili radion päällä. Jätimme sen läheiseen puuhun. 

 

Takaisin leiriin ajellessamme emme nähneet mitään kovin kummallista, paitsi käärmeen häntäpuolen kun se oli ylittämässä tietä. Ilmeisesti meillä oli vielä matkaväsymystä, koska kumpikin torkahtelimme ajomatkan aikana. 

Eläimiä puistossa on aika vähän. Mkomazi oli aikaisemmin riistansuojelualue, jossa metsästäminen oli sallittua. Kansallispuiston statuksen se sai vuonna 2008. Metsästyksen vuoksi eläimet hupenivat ja osa siirtyi Kenian puolelle Tsavon kansallispuistoon, joka on suorassa yhteydessä Mkomaziin. Toivotaan, että jossain vaiheessa eläimet uskaltavat palata takaisin Tansanian puolelle.

Jätimme puiston oppaan portille ja palasimme takaisin leiriin.

Joimme päiväkahvit ja sen jälkeen oli suihkun aika. Maria kanssa suihkuun pyrki sammakko. Mikko kaipasi hiusten pesuun shampoota ja Maria toimitti hänelle sitä suihkuun. Olimme kotona täyttäneet pikkupurkkeja shampoolla, aurinkorasvalla ja kosteusvoiteella ja pahaksi onneksi kaikki purkit ovat samannäköisiä. Mikko sai mukaansa aurinkorasvaa, mutta huomasi tämän onneksi ennen kuin alkoi hiuksiansa vaahdottamaan. 

Illallinen oli klo 19 ja ruokalistana tänään. Alkuun tomaattikeittoa ja leirissä leivottua sämpylää. Pääruokana kukkakaaligratiini, vihreitä papuja, pihvit ja keitettyä perunaa. Jälkiruokana friteeratut banaanit. Aivan mielettömän hyvää ruokaa, varsinkin kun uunina toimii peltilaatikko, joka isketään nuotioon. Illallisen jälkeen menimme suoraan nukkumaan noin klo 21, koska huomenna herätys aikaisin aamulla klo 05.