12.01.2011 Tansania 2011 Arusha national park – Ngorongoro, Ndutu, special campsite

12.01.2011 Tansania 2011 Arusha national park – Ngorongoro, Ndutu, special campsite

Aamulla aikainen herätys klo 05.45 ja vielä viimeisten tavaroiden pakkaus ja suihku, koska seuraavat 5 päivää olemme leirissä. Kilimanjarokin näyttäytyi vielä meille.

Arushan puisto herätti meidät kauniisti, koska ensin näimme kirahvin, joka seisoi keskellä tietä eikä välittänyt meistä mitään. 

 Näimme vielä ennen puistosta poistumista useita kirahveja.

Ajoimme Usa riverin kylään ja Faustin ja Thomas olivat jo siellä tavaroiden kanssa odottamassa. Leiritavarat olivat pari päivää Faustinin luona. Autoimme auton pakkauksessa ja matkamme jatkui klo 10.30 ja suuntasimme kohti Arushaa ostamaan lisää tarvikkeita. Matkalla Thomas jätti Ambureniin yhden ylimääräisen kylmälaukun, jota emme tarvitse ja se veisi vain turhaan tilaa. 

Matkalla oli aika paljon liikennettä ja autot soittivat torvia. Ihmiset olivat matkalla hautajaisiin, koska noin viikko sitten vaalien jälkeisissä levottomuuksissa oli kuollut kaksi ihmistä ja heidät haudataan tänään. Epäilyksiä leijuu ilmassa, että vaalituloksia olisi väärennetty ja tästä syystä levottomuuksia on ollut. Emme onneksi törmänneet mihinkään mielenosoituksiin.

Ensin menimme tankkaamaan. Tankkeihin meni 133 litraa dieseliä ja se maksaa 1720 tsh / l. Tämän jälkeen Faustin ja Thomas lähtivät torille ja me olimme pienellä sivukujalla heitä odottelemassa. 

Sinne toimitettiin iso pahvilaatikko täynnä vihanneksia. Kun ostokset torilta oli suoritettu, kaikki muut paitsi Thomas lähtivät supermarketiin. Thomas jäi vielä hoitamaan joitain asioita. 

Kello oli nyt noin 12 ja Arusha on tähän aikaan kovin ruuhkainen ja Thomas tulisi Shop Riteen kävellen. Tämä kauppa on kai Arushan ainoa iso supermarket ja me länsimaalaiset olimme siellä hyvin edustettuna. Mukaamme lähti 36 kpl puolentoista litran pulloa vettä, hieman punaviiniä ja Konyagia. Thomasia saimme odottaa kaupan pihalla kohtuullisen kauan ja hänen piti vielä käydä kaupassa. Elias rupesi hieman hermostumaan viivytyksistä, minkä ymmärsimme, koska seuraavaan leiripaikkaamme Ndutuun on vielä pitkä ajomatka. 

Kävimme vielä kuitenkin nopeasti tervehtimässä Eliaksen veljen talon rakennustyömaalla, josta saimme papaijoita. Hieman hävetti kun ajamme pihaan, viemme hedelmiä puista, vaihdamme muutaman sanan ja jatkamme matkaa. 

 

Seuraava pysähdyspaikka oli Mto wa Mbu:ssa, josta mukaan ostettiin banaaneja. Elias yllätti meidät tuomalla autoon meille kylmät oluet. Kuulemma virkistykseksi, koska matka oli ollut pitkä. Kylmä juoma maistuikin taivaalliselle. 

Söimme lounaamme jossain matkamuistomyymälän pihalla ja seuraava pysähdys oli Maku-Yunin kylässä, josta ostettiin hiiliä. Paikalle tuli myös sitkeä mies, joka möi T-paitoja. Maria ihastui yhteen ja saimme sen mukaamme hintaan 15000 tsh = 10 $. Pitkään ei ajo tästäkään kylästä eteenpäin kestänyt kun taas pysähdyttiin. Nyt olimme Karatun kylässä ja auton katolla oleva iso vesitankki täytettiin. Yksi kumihihnoista, joilla tankki kiinnitetään auton katolle katkesi, ja uuden hihnan hankinnassa kesti jonkin aikaa. Tankki on valtavan iso ja sen nostaminen on oma hommansa. 

Vihdoin saavuimme Ngorongoron puiston portille ja tutut paviaanit olivat vastassa. Yksi tuli hyppelemään auton konepellille ja auton ikkunat on syytä pitää kiinni. Sää oli todella pilvinen ja välillä satoi. 

Yksi pieni ongelma meillä alkaa olla edessä. Kello oli jo 16 ja matkaa Ndutuun on yli 80 km ja viimeiset 15 km siitä on huonossa kunnossa. Rupesimme ajamaan aikaa vastaan. Valoisaa aikaa on jäljellä enää 3 tuntia. 

Ajaessamme Ngorongoron kalderaa kiertävää tietä vastaamme tuli leijonia. Ehdimme ottaa niistä muutaman kuvan. Muut turistit pitivät meitä kaiketi hulluina kun leijonat olivat todella lähellä autoja ja me vaan paahdamme eteenpäin. 

Oldupain kohdalla matkaan tuli lisää haasteita. Taivaan hanat aukesivat oikein kunnolla. Mitään ongelmia ei tästä vielä seurannut koska tie oli vielä sorapohjainen. Loppu 15 km olikin sitten mielenkiintoista. Tienpohjaa kutsutaan nimellä black cotton soil ja se on kastuessaan erittäin liukasta, ehkä saippuaan verrattavaa. Ajo olikin melkoista luistelua. Eliasta rupesi naurattamaan kun Thomas oli luistelemisesta melkoisen jännittynyt, mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä. Tarkkaavaisuus hieman herpaantui ja vedimme luisussa 180 astetta ympäri. Tämän jälkeen neliveto kytkettiin päälle ja seuraavassa luisussa liukukäännös olikin vain 90 astetta.

Vihdoin tulimme ilman lisäongelmia Ndutun ranger postille ja meidän erityisleirintäalueeksi ilmoitettiin numero 5. Hankalaksi asian teki se, että kukaan ei tiennyt missä se sijaitsee ja rangereiden ohjeet olivat hieman ylimalkaisia. 

Löysimme leirintäalueet numerot 3,4 ja 6, mutta meidän leirin tienviittaa ei löytynyt. Saimme numero nelosella leiriytyviltä jotain ohjeita, mutta ne eivät johdattaneet meitä perille. Kello oli jo 18.30 ja hämärä alkoi laskeutua. Tästä alkoi päämäärättömän tuntuinen ajelu pitkin hämärtyvää savannia, kunne Elias huutaa: Hold on! Tähän täytyy todeta, että ei se vauhti mitään, mutta se äkkipysäys! Vauhtia ei ollut kuin noin 25 km / h ja ajoimme suoraan syvään kuoppaan. Kuskin puoleinen eturengas upposi siihen ja tulos oli sama kuin olisi ajanut seinään. Koska rysäys tuli pahemmin sille puolelle missä Maria istui niin Marian reiteen tuli kova tärsky kun lentomatka penkiltä pysähtyi kuskin takana olevaan metallitankoon. Tästä selvittiin onneksi isolla mustelmalla. Mikon törmäystä pehmensi edessä oleva rinkka. Kokki pysyi takapenkillä paikallaan varmaan sen takia, että on suunnilleen kiilattu tavaramäärän keskelle. Faustin istuu niin ahtaasti takapenkin keskellä, että Ngorongoron portilla kävi hauska tapaus. Puistovirkailija tuli tarkistamaan, että autossa on ilmoitettu määrä porukkaa ja kurkki ikkunoista sisään lopulta kysyen, missä puuttuva yksi ihminen on. Nauraen kerroimme, että kyllä hän sieltä kaman keskeltä löytyy. 

Pääsimme kuopasta ylös ja sama hortoilu jatkui. Lopulta kysyimme Eliakselta mitä teemme jos leiripaikkaa ei löydy. Elias vastasi, että sitten vaan leiriydymme johonkin. Aika pian tämä päätös tehtiinkin ja Elias ilmoitti, että leiriydymme tuohon ison puun alla. Pilkkopimeään oli enää puoli tuntia, eikä nytkään valoa juuri ollut. Tavarat purettiin vauhdilla ja telttojen pystyttäminen alkoi. Faustin pystytti keittiötä ja Maria toimi hänelle valonnäyttäjänä. Mikko auttoi telttojen pystyttämisessä. Leiriä kasatessamme joimme viiteen pekkaan puolen litran pullon Konyagia. Se tuli varmaankin meille kaikille tarpeeseen. 

Illallinen oli klo 21 ja tässäkin kiireessä meillä oli 3 ruokalajia. Alkukeitto, spagetti bolognese ja jälkiruokana papaijaa. 

Koska täällä on satanut runsaasti leiri muistuttaa liejuista jalkapallokenttää. Muta tarttuu mukavasti lenkkareihin, joiden pohjassa sitä on takertuneena usean sentin kerros. Inspiroimme muovikassista kenkäalustan teltan sisäpuolelle. Kenkiä ei voi jättää teltan ulkopuolelle, koska hyeena saattaisi ottaa ne matkaansa. 

Vetäydyimme telttaan nukkumaan noin 22.30 ja miehet jäivät vielä viimeistelemään leiriä. Messitelttaa ei pystytetä, koska ruoat on pidettävä autossa eläinten takia. Untamme hieman varjostaa mahdollinen leiriin liittyvä ongelma. Mehän vain iskimme leirimme pystyyn johonkin ja on erittäin mahdollista, että emme saa jäädä tähän paikkaan. Se tietää sitten huomenna leirin purkua ja kasaamista uudelleen. Miten käy, sen näyttää yksin huominen.