13.01.2011 Tansania 2011 Ngorongoro, Ndutu, special campsite

13.01.2011 Tansania 2011 Ngorongoro, Ndutu, special campsite

  

Aamulla herätys oli myöhään klo 06.50, mutta Maria ei meinannut herätä millään ja oli lisäksi pahalla päällä, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Vessan edestä löytyi 2 teltan vaarnaa ja hiiltyneitä puupaloja. Päättelimme, että tässä paikassa on leiriydytty aikaisemminkin. Vaarnoja löytyi vielä alueelta lisää ja Thomas otti ne tyytyväisenä vastaan. 

Aamiainen oli perinteinen ja kahvin jälkeen Maria jo hymyili.

Klo 08 aikaan lähdimme ensimmäiselle ajolle ja näimme paljon kasvinsyöjiä.

Ajoimme kohti Ndutujärveä ja näimme leijonaperheen juomassa.

Poistuessamme leijonien luota erään pusikon läpi näimme hieman harvinaisempia eläimiä nimittäin juovahyeenoita. Niitä oli 3 kappaletta, mutta yksi pysyi meiltä melko piilossa. Kaksi kuitenkin pisti pystyyn oikein leikkiesityksen ja ne kisailivat luunkappaleesta ja näin kisaillen juoksivat pois luotamme.

Lähellä oli myös iso norsu ja saimme ihastella sen näppärää syöntitekniikkaa. Ensin kärsällä puskasta kiinni ja sen jälkeen puskan juureen potkaisu ja näin rehut irtosivat.

Olisimme menneet Ndutujärvelle, mutta siellä näytti satavan kovasti. Lähdimme kohti tasankoja ja vastaa tuli taas erityisleirintäalueen opaskyltti. Tähän mennessä olimme löytäneet numerot 2,3,4,6,7,8 ja 9. Omaa numeroa 5 ei vaan ollut löytynyt, mutta nyt opaskyltissä luki numero 5.

Lähdimme ajamaan kyltin osoittamaan suuntaan ja Elias huusi, että reitti vie suoraan meidän leiriämme kohti. Noin puolen kilometrin kuluttua olimmekin omassa leirissämme. Melkoinen onnenpotku, että sattuma toi meidät iltahämärässä tapahtuneen hortoilun päätteeksi juuri oikeaan leiriin. 

Elias huijasi Thomasia, että leirimme on väärässä paikassa ja puistonvartijat olivat käskeneet purkaa ja siirtää leirimme. Raakaa pilaa varsinkin kun viime vuonna näin todella kävi ja kaiken huipuksi juuri Ndutussa. Lopetimme huijauksen nopeasti ja kerroimme leirin olevan oikea. Kaikki olimme älyttömän tyytyväisiä emmekä meinanneet uskoa onneemme. 

Jatkoimme vielä ajoamme ja suuntasimme tasangoille. Ensin näimme paljon Marabu-haikaroita ja savannikorppikotkia syömässä seepran raatoa. 3 hyeenaa myös odotteli lähistöllä.

Ajelimme hetken tasangolla ja nyt löytyi puun alta 4 kylläistä leijonaa. Ilmeisesti äiti ja hänen 3 jälkeläistään. Ne makasivat vatsat pullollaan ja vähät välittivät meistä.

Kun olimme lähdössä pois leijonien luota, totesimme juuttuneemme mutaan. Ei välttämättä paras mahdollinen ajoitus, koska leijonat löhöilivät n. 10 metrin päässä. Pääsimme kuitenkin irti mudasta ja paikalla oli myös toinen auto, joka olisi tarvittaessa voinut auttaa meidät pois mudasta. Lähdimme leiriin lounaalle ja matkalla taivaalta alkoi taas tulla vesipisaroita. Söimme lounaan messiteltan suojissa ja voi että mikä lounas! Rosmariiniperunoita, kanapaistos juustokuorrutuksella + avokadosalaatti. Jälkiruokana hedelmäsalaatti. 

Sade jatkui edelleen ja vietimme aikaamme messiteltan suojissa. Elias ja Thomas menivät pilkkomaan isoa puunrunkoa polttopuiksi. Tämä pilkkominen koitui valitettavasti erään käärmeen kohtaloksi kun se oli puunrungossa piilossa ja kirves osui siihen. Thomas ja Elias tunnistivat sen myrkkykäärmeeksi. Ikävä juttu käärmeelle, mutta onneksi se pääsi kuitenkin hyötykäyttöön, koska Marabu-haikara tuli paikalle ja söi sen. Haikaroita on ollut parhaimmillaan 7 kpl pyörimässä leirimme ympäristössä. Ovat ilmeisesti tottuneet leiriytyjiin ja luultavasti ovat saaneet myös joiltain ruokaakin.

Klo 16 oli taas aika lähteä puistoon ajelemaan. Näimme korppikotkia kuivattelemassa siipiään ja osa oli gnun raadon kimpussa.

Seuraavaksi vastaan tuli korvakoiraperhe ja saimme kuvata niitä hetkisen. Paikalle tuli toinen autokunta ja pennut piiloutuivat koloihin.

 Jatkoimme matkaa Ndutu-järvelle ja siellä oli jonkin verran lintuja. Masek-järvelle ei ollut menemistä, koska sateen jälkeen oli niin liejuista. Suuntasimme jälleen tasangoille ja näimme siellä pari autoa. Suuntasimme niiden luokse, koska missä autoja siellä on yleensä jotain mielenkiintoista. Täällä olikin todellinen leijonakuningas ja hänen kuningattarensa.

Ajoimme lähemmäksi ja kuinka ollakaan toinen etupyörämme putosi kuoppaan ja olimme noin 15 metrin päässä leijonista. Tällä kerralla juutuimme kunnolla eikä poispääsyn mahdollisuutta ollut ilman muiden apua. Ilmeisesti kohtalonamme on juuttua leijonien lähistölle. Luoksemme ajoi yksi autoista ja sitä ajoi yllätykseksemme länkkärimies. Heillä oli köysi ja mies kävi kiinnittämässä sen autoomme ja he saivat meidät kiskottua pois kuopasta. Elias sanoi, että häntä hävettää, mutta minkäs tilanteelle voi. Tämä kyseinen auttaja on kotoisin Amerikasta ja asunut Tansaniassa kauan. Hän järjestää luksus-safareita ja Elias on joskus aikaisemmin ollut hänellä töissä. Poistuimme paikalta melko pikaisesti tapahtuman jälkeen.

Lähdimme palaamaan leirille ja ihmettelimme mitä sitten tehdään jos juuttuu keskelle tasankoa ja leijonat löhöilevät vieressä. Ei siinä kuulemma voi tehdä muuta kuin odottaa, että ne lähtevät pois paikalta ja sitten kaivetaan auto pois montusta. Onneksi ei tarvinnut kokea sellaista tilannetta vaan apu oli lähellä. 

Palasimme leiriin ja tarjosimme illallisella kaikille punaviiniä. Illallinen oli taas kuin hienommasta ravintolasta. Alkuruokana tuoreista herneistä tehty hernesosekeitto, pääruokana Stroganoff, riisiä, pinaattia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Jälkiruoka yllätti meidät täydellisesti nimittäin creme caramel. Miten tuollaista voi loihtia leiriolosuhteissa!

Illallisen jälkeen sada alkoi taas ja oli aika mennä teltan suojiin nukkumaan. Loppuun vielä muutama leirikuva