10.01.2011 Tansania 2011, Mkomazi national park – Arusha
national park, Momella lodge
Herätys 06.30 ja olimme aika väsyneitä, koska paviaanien
huudot pitivät meitä hereillä. Portilla sanottiin, että tämä on yhden leopardin
reviiriä, joten varoitushuudot saattoivat johtua siitä.
Aamiaisena tänään meillä oli ananasta, papaijaa ja punainen
banaani, joita Thomas oli tuonut tilaltaan Amburenista. Paistettua kananmunaa,
nakkeja, tomaattia ja perunaa ja tietenkin mehu + kahvi.
Leirin purkaminen aloitettiin heti aamiaisen jälkeen ja
tarkoitus olisi päästä lähtemään noin klo 10. Meistä ei ole paljon hyötyä
purkamisessa, mutta tavaroiden kantamisessa voimme olla avuksi.
Siirrymme
seuraavaksi Arushan kansallispuistoon ja sinne ajaminen kestää 3-4 tuntia.
Majoitumme Momella lodgeen, joka on John Waynen tähdittämän Hatari-elokuvan
kuvauspaikka.
Viime reissuun olimme varautuneet rullalla
ilmastointiteippiä ja se tulikin silloin tarpeeseen, kuten myös tällä
reissulla. Aamulla näimme kun kokki
Faustin yritti saada teippiä irti pienestä perusteippirullasta. Hän tarvitsi
sitä kaasupullon suuttimen peittämiseen. Kaivoimme tavaroistamme
ilmastointiteippirullan ja homma sujui huomattavasti sutjakkaammin. Faustin
pakkasi teipin leiritavaroiden laatikkoon ja sitä tullaan luultavasti vielä
tarvitsemaan.
Noin klo 10.30 kaikki oli pakattu autoon ja teimme vielä
viimeisen katsauksen leiriin varmistuaksemme, että kaikki roskat oli varmasti
kerätty mukaan. Nuotion hiillos oli ja aikaisemmin lapioitu kuoppaan ja peitetty
hiekalla. Thomas laittoi vielä nuotiopaikan päälle heiniä, jotta paikka
vaikuttaisi seuraaville leiriytyjille koskemattomalta.
Portilla täytimme palautelomakkeet, sanoimme Mkomazille
Kwaheri ja jatkoimme matkaamme kohti Arushaa. Noin 20 km ennen Moshia pidimme
pienen tauon ja ihmettelimme siinä paikallista elämänmenoa. Taivasalla
pelattiin biljardia ja paikallinen lihakauppa oli myös melko mielenkiintoinen.
Ostimme pienestä kaupasta kaikille limut ja niitä juodessamme Mikko ja minä
emme oikein sulautuneet joukkoon. Ei tarvinnut olla karttaa eikä vyölaukkua
vaan näytimme auttamattomasti turisteilta. Huomasimme myös, että Thomasin
vesipussi, mikä kulkee mukana käsienpesua varten, oli mennyt rikki. Se roikkuu
auton ulkopuolella ja oli hankautunut renkaaseen. Sen saa kuulemma vielä
korjattua.
Matka jatkui kohti Moshin kaupunkia ja kävimme siellä
kaupassa ja söimme lounaamme jonkun kuppilan terassilla. Tilasimme kaikille
juomat. 4 olutta ja yksi cokis maksoivat alle 5 $. Moshista jatkoimme matkaa
ohi Arushan puiston sisäänkäynnin, paikkaan nimeltä Usa river. Täällä purettiin
kaikki leiriintymiseen tarvittavat tavarat, koska emme tarvitse niitä Arushan
puistossa.
Arushan kansallispuisto otti meidät vaikuttavasti vastaan.
Näimme heti alkajaisiksi kirahveja, seeproja, pahkasikoja ja ensimmäiset
gueretsat ja ne tekivät meihin vaikutuksen mustavalkoisella turkillaan.
Kiertelimme puistossa ennen hotelliin menoa ja näimme vielä ison lauman paviaaneja, lauman gueretsoja ja 8 kirahvia, jotka olivat melkoisia linssiluteita. Vielä puistosta poistuttuamme näimme kirahveja ja samalla Kilimanjaron huippu paljastui pilvien takaa.
Kiertelimme puistossa ennen hotelliin menoa ja näimme vielä ison lauman paviaaneja, lauman gueretsoja ja 8 kirahvia, jotka olivat melkoisia linssiluteita. Vielä puistosta poistuttuamme näimme kirahveja ja samalla Kilimanjaron huippu paljastui pilvien takaa.
Momella lodgeen tullessamme oli vastassa pieniä ongelmia.
Hotellin johtaja oli viety sairaalaan ja kukaan ei voinut hoitaa meidän
sisäänkirjautumista. Meidät vietiin kuitenkin aivan ihanaan uudehkoon mökkiin,
josta avautui suora näkymä Kilimanjarolle (sikäli kun se ei ole pilvien
peitossa). Jätimme tavarat huoneeseen ja kävimme baarissa nauttimassa
Kilimanjaro-oluet totta kai! Saimme nyt myös hotellikortin täytettyä ja
lähdimme takaisin huoneeseen. Kävimme suihkussa ja sähköjen tultua päälle klo
18.30 laitoimme kaikki akut lataukseen. Ennen suihkua Mikolta löytyi yksi
punkki kädestä, onneksi pieni sellainen. Tällä kertaa meillä on myös
punkkipihdit mukana, joten irrotus kävi helposti. Marian vatsaan oli myös
iskeytynyt tuollainen viheliäinen verenimijä. Emme tiedä levittävätkö nämä
punkit mitään vakavia tauteja. Ainakin jonkinlaisen punkkikuumeen niistä voi
saada. Meillä on tällä kertaa malarianestolääkkeenä Doximycin antibiootti,
joten se toivottavasti suojaa meitä jonkin verran myös ikäviltä tulehduksilta.
Momella lodgeen tuli illalla kaksi isoa ryhmää, toinen
italiasta ja toinen hollannista, ja illallinen oli aika ruuhkainen. Elias tuli
myös illalliselle, mutta söi toisten oppaiden kanssa samassa pöydässä. Tässä
lodgessa sentään oppaat pääsevät samaan ravintolaan. Meistä on ärsyttävää, että
useissa lodgeissa ei opas ole tervetullut ravintolan tiloihin.
Palasimme takaisin mökkiimme ja sähköjen katkettua klo 22
Mikko oli jo unten mailla. Maria kirjoitteli vielä hetken otsalamppu päässään
matkapäiväkirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti