29.01.2010 Mikumi - Selous

29.01.2010 Mikumi - Selous

Tämä on ollut päivä, jona on tapahtunut paljon. Nyt kirjoitan tätä Selousin tuntumassa olevalla leirintäalueella katsellen Rufiji-jokea ja nauttien baarin antimista.

Aamulla heräsimme 06.20 ja pakkasimme tavaramme. Aamiaisella olimme 07.10 ja se oli ihan ok, mutta sen tarjoilu oli aika hidasta. Pääsimme poistumaan aamiaiselta vasta 07.45. Haimme tavarat ja kävimme respassa maksamassa baarilaskumme. Kun tapasimme oppaamme, kello olikin 08 ja saimme uutisia, jotka olivat hieman ikäviä. Selousissa on kuulemma satanut niin rankasti, että yöpymisen puiston sisällä olevalla Lake Tagalalan erityisleirintäpaikalla voi unohtaa.  Lisäksi joudumme vähentämään yhden päivän Selousista koska ajomatka sieltä Saadanin puistoon saattaisi olla mahdoton urakka yhdelle päivälle. Ajamme siis Dar es Salaamiin, yövymme siellä ja jatkamme seuraavana päivänä Saadaniin. Kolmas huono uutinen oli se, että lounaslaatikoiden valmistuksessa kestää. Hieman nyppii tuo yhden päivän vähentyminen Selousista ja ihmetyttää, että oppaamme ilmoitti nyt vasta tuon muutoksen. Asiahan on ollut tiedossa ja tämän muutoksen oppaamme olisi voinut ilmoittaa jo matkan suunnitteluvaiheessa, eli noin puoli vuotta aikaisemmin!

Saimme lounaslaatikot ja olimme aistivinamme pientä kireyttä oppaamme ja hotellin henkilökunnan välillä. Oppaamme piti heidän majoitustilaansa ala-arvoisena ja oli vihainen kun lounaslaatikot myöhästyivät. Oli hieman vaivaannuttavaa seurata tätä kiistelyä. Näissä kireissä tunnelmissa hyppäsimme autoon ja jatkoimme matkaamme. Kerroimme. että hotellista syötetään eläimiä ja oppaamme sanoi sen olevan puiston sisällä ehdottoman kiellettyä. Kävimme raportoimassa asiasta puiston portilla ja näytimme puiston henkilökunnalle kuvia ruokinnasta. He lupasivat puuttua asiaan, mutta emme jaksa uskoa, että ruokinta tulee loppumaan. (Vuonna 2014 Iltasanomissa oli matkailuartikkeli Tansaniasta ja sen perusteella eläinten ruokinta jatkuu edelleen Mikumissa)

Jatkoimme matkaa pitkin Mikumin puistoa halkovaa valtatietä kohti Morogoroa. 

Näimme tienvarressa vielä paljon eläimiä ja jopa yhden leijonan. Tie jatkui hyvänä Morogoroon ja pysähdyimme sinne suorittamaan ostoksia, tankkaamaan ja ottamaan talousvettä. Mikko ja minä metsästimme Konyagia ja saimmekin sitä ostettua paikallisesta baarista. Tässäkin kaupungissa saimme olla ihan rauhassa ja muita länsimaalaisia emme nähneet.

Tie Morogorosta eteenpäin oli taas ihan omaa luokkaansa eli se oli täysin kamala. Lisämaustetta matkaan toi se, että täällä on aika paljon asutusta. Tiellä liikkui pyöräilijöitä, koululaisia, koiria, vuohia ja kanoja. Taas vaihteeksi myös yksi rengas puhkesi.

Tie kiipesi välillä kukkuloille ja laskeutui sieltä taas alas. Yhden kukkulan päällä pidimme lounastauon. Ensin paikalle ilmestyi kaksi koiraa ja annoimme niille kanan roippeet. Seuraavaksi paikalle tuli iso lehmälauma ja kaksi pientä poikaa. Annoimme heille osan lounaslaatikoidemme sisällöstä ja muutaman pullon vettä. Pojat vaikuttivat tyytyväisiltä evästarjoiluun.

Matka kesti ja noin kello 16 olimme Selousin puiston länsipuolen portilla. Vielä piti ajaa 80 km puiston läpi, jotta pääsisimme leiripaikkaamme. Matkalla näimme paljon norsuja ja yksi hermostui meihin ja se toitotti kuuluvasti. Kuvaamaan ei juurikaan ehtinyt pysähtyä, mutta muutama kuva tuli sentään matkalta otettua.

 

Noin kello 18 olimme leiripakassamme, joka sijaitsi parin kilometrin päässä puistosta Rufiji-joen varrella. Paikan nimi on Selous river camp ja on oikein mukava paikka. Suihkuvesi tulee tosin suoraan joesta, joten peseytyessä kannattaa pitää suu kiinni. Leirintäpaikan erittäin hyvä puoli on baari, josta voi katsella joella olevia hippoja ja täältä saa kylmää olutta.

Kun nautimme oluitamme paikalle tuli 2 suomalaista naista. Moikkasimme heitä ja vietimme heidän kanssa alkuillan.

Nukkumaan menimme noin klo 23 ja valitettavasti teltassa oli kamalan kuuma.