21.01.2010 Ngorongoro Ndutu – Ngorongoro Oldupai – Ngorongoro Wildlife Lodge

21.01.2010 Ngorongoro Ndutu – Ngorongoro Oldupai – Ngorongoro Wildlife Lodge

Yöllä leirissä pidettiin nuotiota ja valonheitin oli päällä puhveleiden vuoksi. 01 kävimme veskissä eikä mikään hyökännyt kimppuumme. Leirivessamme on hieno. Tässä vielä aamuinen kuva siitä.

Yöllä teltassa oli edelleen viileää ja aamuisin 6.30 aikaan on lämpöä 14 astetta. Öisin lämpö laskee varmasti tuon alapuolelle.

Aamu ei alkanut hyvissä merkeissä, nimittäin Marian säärestä löytyi punkki. Oppaamme mukaan ne eivät ole vaarallisia. Toivoa sopii, nimittäin päässä kyllä välähti kaikki kauheudet siitä mitä tauteja punkista voisi seurata. Mikko herrasmiehenä nyppäisi otuksen pois. Aamiainen klo 7.30 ja tätä ennen rinkat piti pakata, koska leiri puretaan kun olemme aamupäiväajolla. Aamiaistarjoilulla tänään: vesimelonia ja banaania, kurkkua, pekonia, kananmunia ja paahtoleipää.

Klo 08 lähdimme puistoon ja siellä, missä laumat näimme eilen, oli vain tyhjää. Emme nähneet edes muita autoja ja tuntui, että olemme yksin puistossa. Oppaamme ilmoitti, että eläimet ovat luultavasti tasangoilla ja suunnistimme sinne. Matkalla vastaan tuli jeeppi, jossa oli 2 amerikkalaista. He kysyivät tietä suoalueelle ja oppaamme kyllä neuvoi, mutta sanoi myös, ettei siellä ole mitään. Emme tiedä mihin suuntaan lähtivät, mutta ihmettelimme miksi he olivat liikenteessä ilman opasta. Tänne eksyy helposti. Näimme myös toisen autokunnan ja siinä oleva kuljettaja kertoi, että ovat ajelleet aamu kuudesta lähtien näkemättä mitään.

Tasangoilla laumat olivatkin. Taas toistoa, mutta näky oli uskomaton. Joka puolella silmänkantamattomiin eläimiä, pääosassa gnu ja sivuosissa seeprat ja Thompsoningasellit. Roolit menevät kaiketi niin, että ensin gnut syövät pitkän ruohon, seeprat vähän lyhyemmän ja lopun kaluaa Thompsoningaselli. Vietimme pitkän aikaa tasangolla ja mielessämme jo hyvästelimme laumat.

Matkalla takaisin leiriin emme nähneet mitään muuta mainittavaa kuin lantakuoriaisen. 

Leiri oli ja aika pitkälti purettu ja hetken päästä meille tarjoiltiin lounas. Tänään lounaaksi oli lettuja, leikkeleitä, kurkkua ja ihanaa coleslaw'ta. Jälkiruoaksi appelsiinia ja punainen banaani. + kahvit. Hyvää oli jälleen kerran. Vessa oli jo purettu, joten kävimme puskavessassa. Miehille niin helppoa!

Safaritiimimme pakkasi auton ja me seisoimme vieressä tumput suorina. Välillä on hieman outo, melkein siirtomaatyylinen fiilis, kun 3 miestä hoitaa kaiken. Olemme yrittäneet tarjota apua, mutta he eivät sitä kaipaa eivätkä halua. Luultavasti heillä on tuohon pakkaukseen ja purkamiseen sellainen rutiini, että olisimme vain haitaksi.

Kun auto oli pakattu, lähdimme matkaan kohti Oldupaita. Matka kulki tuttujen tasankojen läpi ja saimme vielä kerran ihastella suuria laumoja. 

Oldupain rotko on tunnettu yhtenä ihmisen alkukodoista. 

Kävimme myös museossa ja kuuntelimme esitelmän. Vierailu oli hintansa arvoinen, nimittäin sisäänpääsy oli vain 3000 TSH / Henkilö.

Täältä jatkoimme kohti Ngorongoron kalderaa. Pysähdyimme kalderan sisäänmenoportin luona ottamaan maisemakuvia, koska ikinä ei tiedä kuinka kauan kaldera on pilviverhojen peittämänä ja nyt sää oli kirkas. 

Ai niin, matkalla näimme mielenkiintoista autonkorjausta. Tielle pysähtyneen auton jäähdyttimessä oli ilmeisesti reikä. Autossa ollut porukka tyhjensi jäähdyttimeen useita kappaleita teepusseja. Ihmettelimme moista toimintaa, mutta miehet kertoivat, että teenpurut toivottavasti tukkivat vuodon. Meitä mietitytti mitä autohuolto suomessa mahtaisi ajatella kun jäähdyttimestä löytyisi teenpuruja.

Saavuimme meille jo ennestään tuttuun majoituspaikkaan ja sovimme oppaamme kanssa, että lähtö kalderaan on klo 8 aamulla. Sitten tavarat huoneeseen, josta on todella hyvä näköala. 

Tämän jälkeen virkistimme itseämme baarissa muutamalla oluella. Sitten painuimme takaisin huoneeseen ja suihkuun. Mikko läpäisi punkkikatselmuksen puhtaasti, mutta kun Maria oli menossa suihkuun Mikko kysyi: Onko sulla aikaisemmin ollut polvitaipeessa luomi?. No ei ole ollut aikaisemmin ja mikäs siellä muukaan kuin toinen punkki. Aamulla ensimmäisen havaittuani teki mieli itkeä kun se oli niin ällöttävää, mutta nyt lähinnä vit….. Mikko oli taas pelastava enkeli ja poisti tuon kamaluuden.

Illallisella tuli ikävä Omarin ruokia. Siirryimme syömisen jälkeen vielä baariin ja aika on mennyt ihmetellessä muita hotellin asiakkaita. Huoneessa oli aika viileää, mutta uni kyllä maistui.